We Wish You a Merry Christmas!

HAAARR!!

Oblivion High -kilpailumme voittaja Pasi Välkkynen toivoi piirrustusta Ninistä, ja hänen työnsä innoittamana taiteilinkin tytsistä piraatin apinan kera (apina näyttää tosi viinaan menevältä) ;D

HAARR!!

Fanart-kisa ratkesi!

Eli jees, tässä tulokset! Pikkumandujen jouluskaban ykköspalkinnon voitti Pasi Välkkynen hohdokkaalla merirosvotutkielmallaan! Merirosvot ovat tietysti aina parhautta, paitsi jos paikalla on myös ninjoja. Minua puhuttelee erityisesti Soon Miin epämukava ilme – muutenkin hahmojen luonne on meidän molempien Mandujen mielestä erinomaisen onnistuneesti tajuttu & kuvattu!



Kunnianmaininnan saa erika_92 iloisella (vai pitäisikö sanoa ivallisella;) ) tilannekuvallaan… Tulkitsimme sen täällä päässä kuitenkin eri tavoin – hehkeä blondi kun voisi olla Nica (vaikka se minusta on SELKEÄSTI Nix!)



Fanficcia kilpailuun ei lähetetty lainkaan – pistimme (vinkki!) yhden pienen palkinnon sivuun jos joku innostuisi sellaista meille vielä mailaamaan.

Sydämiä!

Perjantai-illan huumaa... palkintopallilla

Kysyimme jonkin aikaa sitten blogimme lukijoilta mikä mangassa oikein on parasta, ja voittajaksi selviytyivät söpöt pitkähiuksiset pojat (tuliko kenellekään yllätyksenä?), kakkosena isot miekat (yes!) ja kolmoseksi kiri yllättäen ”muu”.

Koko lista:
1. Pitkähiuksiset söpöt pojat (21 ääntä)
2. Isot miekat (18 ääntä)
3. Muu (9 ääntä)
4. Söpöt tytöt (5 ääntä)
Söpöt pojat (5 ääntä)
5. Söpöt kissankorvaiset pojat (4 ääntä)


Ja voittajista tulikin mieleen, että tuomaristo on kokoontunut ja neuvotellut katsottuaan/luettuaan läpi Oblivion High -fanart/fanfic-kisaan lähetetyt työt, ja tulokset julkistaan ihan lähiaikoina tässä blogissa!

Kadonneen aarteen metsästäjät...

Edellisen tekstin innoittamana ajattelin listata oheen muutamia suosikkipelejäni joista on ollut minulle vuosien mittaan paljon iloa, mutta jotka eivät koskaan lyöneet läpi Euroopan markkinoilla tai sitten niitä ei edes julkaistu täällä. Lisään listan päähän myös Sunnan diggaaman Ecco the Dolphinin jonka ajattelin etsiä käsiini seuraavaksi, ja ajatuksena onkin että kaikki lukijat voivat lisätä omia ehdotuksiaan kommentteina! Haussa nimenomaan vähemmän tunnetut/suositut pelit, jotka ansaitsevat tulla pelatuiksi.

P.S. Niille lukijoille jotka ihmettelevät mitä ihmettä tietsikkapeleillä on tekemistä Oblivion High'n kanssa totean että pelikulttuuri on ollut (ja on edelleen) merkittävä osa kehittymistäni piirtäjänä ja sarjakuvantekijänä, sekä korvaamaton inspiraationlähde sekä stressinpurkutapa (^__^)



Xenogears, julkaistiin 1998 alunperin Playstationille Japanissa ja USAssa. Eeppinen roolipeli täynnä minipelejä ja pintaa syvempää yhteiskuntakritiikkiä sekä pelihahmoja jotka saivat vipinää japanilaisten doujinshintekijöiden puntteihin.






Shadow of Memories (joskus myös nimellä Shadow of Destiny), julkaistiin PS2:lle worldwide 2001, myöhemmin myös PC:lle ja XBoxille. Sony on myös ilmoittanut pelin julkaisusta PSP:lle 2009 (USA 2010). Kyseessä on pulmapeli, mutten oikeastaan haluaisi paljastaa juonesta mitään, alku on sen verran hätkähdyttävä.







Rival Schools: United by Fate (1998 Playstationille) sekä Project Justice: Rival Schools 2 (2001 Dreamcastille). Tarinan kaupungin kouluista häviää salaperäisesti opettajia ja oppilaita, ja oppilaiden yrittäessä ottaa selvää siitä kuka on vastuussa mystisistä katoamisista he ottavat mittaa toisistaan. Jälleen kerran suurenmoista hahmosuunnittelua. Muista Capcomin tappelupeleistä poiketen RS:n taistelusysteemi käyttää 4 nappulaa kuuden sijasta (2 lyöntiä, 2 potkua). Team attackit erinomaisen hauskoja. Story mode + Free mode.







Jo edellisessä kirjoituksessa mainitsemani tasohyppely Skullmonkeys (julkaistiin 1998 Playstationille), eli ei siitä tässä sen enempää.








Ecco the Dolphin: Defender of the Future on osa Ecco the Dolphin -sarjaa, joista ensimmäinen peli julkaistiin jo 1992 Sega Mega Drivelle. Tämä osa on julkaistu PS2:lle sekä Dreamcastille, ja Sunnan lausunnon voi lukea edellisen viestin kommenteista (^__^)





Shadow Hearts sekä sen jatko-osa Shadow Hearts: Covenant (julkaistu 2001 sekä 2004 PS2:lle). Japanilaisia roolipelejä mahtavan omaperäisillä hahmoilla ja kaiken logiikan kumoavilla juonilla ja pahiksilla. Molemmat tarinat sijoittuvat 1900-luvun alkuun, mutta peli ei todellakaan sovi historiallisen todellisuuden tarkkuudesta niuhottaville, mukana kun on mm amerikkalainen agentti joka käyttää kännykkää ja minihametta ;D
Plussaa myös todella matalasta huumorintajusta.
Shadow Hearts -sarja on itsenäistä jatkoa Koudelkalle.





Ja lopuksi vielä uudempi peli; Hotel Dusk: Room 215 (julkaistu 2005 Nintendo DS:lle).
Tämäkin on pulmapeli, ja niitä ensimmäisiä jotka hyödyntivät DS:n mahdollisuuksia olematta vain Advance-päivityksiä. Tunnelmaa.

Here's a little bonus for you...

Allekirjoittanut ei ole koskaan ollut pahemmin länsimaalaisten tv-pelien ystävä, mutta poikkeuksiakin löytyy...

Ollessani töissä uusmediatoimistossa saimme kollegan kanssa (minä kuvittaja/graafinen suunnittelija, hän webdesigner/koodaaja) tehtäväksi taikoa firmalle uudet ihqut kotisivut. Pohdittuamme asiaa vakavasti muutaman tunnin yläkerran leikkihuoneen barbababa-löhötuoleissa pelaamalla SSX:ää sekä hakattuamme toisiamme kellarissa (virallisesti konferanssihuone asiakastapaamisia varten, epävirallisesti firman nuorenpien henkilöiden fight club) japanilaisilla puukepeillä tulimme siihen tulokseen että savianimaatio olisi da shit! Meillä ei ollut kummallakaan minkäänlaista kokemusta savesta tai animaatiosta (Flash-softaa ei lasketa), saati sitten savianimaatiosta. Mutta 'skam den som ger sig', kuten lahden tällä puolen sanotaan, ja lähdimme oitis kaupungille etsimään tietoa. 2000-luvun vaihteessa savianimaatio ei ollut kova sana, eikä DDR:stä kotoisin olevien animaatioiden, joita Suomen televisio lähetti lapsuudessani kovemman kaman puutteessa, retroarvoa vielä oltu keksitty.

Mutta onni hymyili meille, ja yhdestä pelikaupan alekorista lähti mukaan (jo silloin) vanha pleikkaripeli. Tämän tasohyppelyn nimi oli Skullmonkeys, ja se oli ennenkaikkea toteutukseltaan savianimaatio!


Takaisin työpaikalla latasimme levyn pleikkari kakkoseen ajatuksena katsoa parisen minuuttia animaatiota päästäksemme juonesta kiinni ja jatkaa sitten sivuston luonnostelua. Kun havahduimme seuraavan kerran todellisuuteen ulkona oli pilkkopimeää, kello oli pitkästi yli keskiyön, ja jopa koodarit olivat lähteneet kotiin (ennenvanhaan koodarit yleensä tekivät ns käänteistä päivää, mikä aiheutti paljon harmaita hiuksia projektinjohtajien kaltaisille paperinkääntäjille).

Skullmonkeys oli suuruudenhullu mestariteos eikä muistuttanut mitään ennen näkemääni; paikoin sairaan vaikea pelata (Solid Snake* pelasi ne vaikeimmat kohdat, minusta ei siihen ollut), mahtavia bonusratoja ja todella häiriintynyt musiikki - hiljaista akustisen kitaran plinkutusta ja korvaasi laulaa lähes kuiskaava ääni: ”... and here's a little bonus tune about collecting real good stuff”.

Ääni jatkaa silkinpehmeästi:
”... oh, you're looking incredible, you're the bomb.
And me, I'm kinda your dad, and a little like your mom.
And when you turn this game off, in the real world once again,
you won't have to play make-believe, or try to pretend.
'Cause I'll be right there when you open your hand,
'cause I'm your little invisible musical friend...”
samalla kun pompit sienihuuruissa luotuja tasoja jotka kimaltavat kuin timantit ja jääkristallit...

Samainen firma konkkasi IT-kuplan puhjetessa koska sen omistanut konserni joutui rahallisiin vaikeuksiin, ja peli hävisi samassa yhteydessä teille tietämättömille.
Mainitsin pelistä Anime-lehden päätoimittajalle Juha Wakoselle, joka on tosi hardcore gamer, mutta yritykseni googlettaa linkkejä eivät johtaneet mihinkään. Ehdin jo ajatella hetken olleeni itsekin niin sienihöyryissä että olin kuvitellut koko pelin, kunnes eilen ilmestyneessä Level-pelilehdessä oli siitä aukeaman kokoinen juttu retro-osastossa!

Jos satutte löytämään tämän mestariteoksen ostakaa se ihmeessä! Jos ei muuten niin myydäksenne sen allekirjoittaneelle törkeään ylihintaan (^___^)



Itse sivusto jäi toteuttamatta; johtoporras tyrmäsi tylysti ideamme ja luonnoksemme ”liikaa aikaa ja resursseja vaativina”...



*Kutsuimme työkaveriani, sittemmin myös hyvää ystävääni, lempinimellä Solid Snake koska hän on ulkonäöltään kaimansa peilikuva, ja oli tarpeeksi rohkea käyttääkseen bandanaa aikana jolloin kukaan ei ollut kuullut pelistä Guitar Hero...


Kuvat otettu Level-pelilehdestä, numero 44

Hihat heilumaan!!

Vielä neljä päivää aikaa (tämä päivä mukaanluettuna) osallistua Oblivion High -fanfic/fanart -kilpailuun! Tarkat ohjeet täältä

Onnea kilpaan, paras mecha/kissapoika/taikatyttö/bucho voittakoon!

Turkuun!!

Zombeista tykkääville pidetään Turussa tänä viikonloppuna Necrocomicon. Jos kuolleet alkavat kyllästyttää samasta kaupungista löytyy myös manga-, cossaus- ja animeaiheinen näyttely jossa on esillä kotimaisten tekijöiden töitä (kyllä, myös Ms Mandun). Näyttely löytyy osoitteesta Ullakkogalleria, Vanha Suurtori 3. Järjestäjinä toimivat Turun Animeseura sekä Turun kaupunki, ja taideteokset ovat esillä 13. joulukuuta asti.

HAPPY HALLOWEEN!!

from Ms Mandu with love!

Epämääräistä nyyhkytystä nunnankammiosta...

Moni friikku työskentelee yksin omassa kammiossaan kuin keskiaikainen nunna tai munkki. Tässä käytännössä on hyvät puolensa; kukaan ei häiritse kesken sarjakuvan tussauksen, teet töitä haluamaasi vuorokaudenaikaan ja kuuntelet mitä musiikkia haluat. Miinuspuolelta löytyy se ettei ole ketään jonka kanssa pallotella ideoita tai kysyä neuvoa kun tiedät että tekeillä olevassa kuvassa mättää jokin muttet tajua mikä... saatat toki tuntea muita friikkuja, mutta he eivät ehkä hallitse juuri sinun tyyliäsi tai osa-aluettasi, ja tunnetkin ajoittain olevasi aika lailla tuuliajolla.
Näin siis ennenvanhaan keskiajalla.

Paljon parjattu netti on friikun paras ystävä jos sitä osaa käyttää. Unohda anonyymit (ja usein lähinnä kateelliset ) peer-to-peer -parjaukset sekä ala-asteelaistason ihqutukset eri foorumeilla. Voit istua vaikka Korpilompolossa ja saada siitä huolimatta maailman parasta asiantuntijapalautetta ja opastusta.
Tämä edellyttää luonnollisestikin edes jonkinkokoisen kontaktiverkoston luomista, joko netissä tai oikeassa elämässä. Siispä, joka kerta kun vierailet coneissa, kirjamessuilla tai sarjakuvatapamisissa sinun kannattaa puhua ihmisten kanssa. Siis ihan oikeasti, vaikka olisitkin ujo piimä. Suurin osa ihmiskunnasta ei ole ammatiltaan myyntiedustajia ja ymmärtää kyllä omasta kokemuksestaan vieraille ihmisille puhumisen vaikeuden. Ennemmin tai myöhemmin löytyy se yhteinen sävel.
Kukaan, joka on ollut läsnä sarjakuvatapaamisessa johon osanottajat ovat tuoneet mukanaan uusia tilaamiaan tussikyniä joita kokeillaan joukolla ja joiden jälkiä verrataan kimpassa, ei voi erehtyä osanottajien silmissä kiiluvasta onnentunteesta. Nämä ihmiset ovat arvokkaita Asiantuntijoita, painonsa arvoisia kullassa. Kohtele heitä sellaisina, ja tarjoa puolestasi omaa asiantuntemustasi kun sille on kysyntää.

Ennemmin tai myöhemmin sinulle muodostuu asiantuntijapaneeli jonka puoleen voit aina tarvittaessa kääntyä.


Anikin taidenurkkaus on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen tehdä taiteen erityisosiosta toimiva tietopankki josta löytää niin teknistä tukea että ihan muuten vaan kannustavaa ja asiallista kritiikkiä.
Kvaakin sarjakuvafoorumilla liikkuu paljon ammattikuvittajia ja -sarjakuvantekijöitä, ja se onkin ollut minulle sarjakuvaurani alusta asti kullanarvoinen tietolähde olivatpa kyseessä tietsikkaongelmat, paristojen vaihto Wacomiin tai japanilaisten tussiterien salat.

Niistä nenäsi. Et ole yksin, sinulla on kädessäsi koko maailma (^_^)



Kuva: A. Dürer; Melankolia

Manganukkefudisteatteria? Oho? Oho!

No johan pomppas! Tuttu huipputason nukentekijä lähetti vinkin tämänhetkisestä projektistaan – pukea nuket Tukholman Kaupunginteatterin manganukketeatteri-esitykseen! Otin välittömästi yhteyttä teatteriin, josta vastattiin vähän hätäisesti ettei lehdistömateriaali ole vielä valmis, mutta ettei projekti toisaalta ole myöskään salainen. Esitys perustuu ruotsalaisen Yokaj-studion Kick Off -nimiseen suosittuun pseudomangaan. Näyttämöllä nähdään Kick Off -sarjakuvan maailmaa ja hahmoja. Vaikka kohdeyleisö onkin 9-vuotiaista ylöspäin, ja kokonaisuus saattaa olla melkolailla lapsellinen, mangamarionetit ovat kuitenkin kuriositeettina sen verran erikoinen juttu että kannattaa käydä tsekkaamassa jos Tukholmaan on muuten asiaa. Kick Off saa ensi-iltansa helmikuussa 2010.

Kipin kapin FAN ART- ja FAN FIC-kilpailemaan!

Juhlistaaksemme Oblivion Highn huimaa vuotta – kakkosalbumi julkaistu ja ykkösalbumi R-kioskeissa! - pistimme pystyyn tujun FAN ART-kilpailun sekä kirjoittaville, että piirtäville Oblivion Highn lukijoille! Kilpailu alkaa NYT ja päättyy 20.11.

TEHTÄVÄ: Piirrä Oblivion High-hahmo tai hahmoja, poseeraten tai tilanteessa, mustavalkoisena tai väreissä – teknikka on vapaavalintainen! Tai, kirjoita Oblivion High-hahmoon tai hahmoihin liittyvä tarina, korkeintaan yhden A4-arkin mittainen (noin 3500 merkkiä välilyönteineen). Lähetä teoksesi digitaalisessa muodossa osoitteeseen fanart@oblivionhigh.com ja liitä mukaan nimesi ja yhteystietosi (ja nimimerkkisi, jos haluat pitää nimesi salassa tai olet esimerkiksi jo internet-kuuluisuus taiteilijanimelläsi). Jos kuvasi on kovin abstrakti lienee hyvä kertoa myös ketä se esittää! ;)

Kilpailussa on tietenkin PALKINTOJA! Kunniamainintapaikoille nouseville lähetämme vuoden 2010 mangakalenterin. Ja voittaja saa, valitsemastaan Oblivion High-hahmosta, raman piirtämän henkilökohtaisen originaalipiirroksen omistuskirjoituksineen kaikkineen!

OIKEUDET: Taideteosten oikeudet pysyvät tietysti tekijöillä! Osallistumalla kilpailuun annat kuitenkin meille luvan julkaista teoksesi täällä blogissa. Tämä pätee sekä kuviin, että teksteihin.




Yksi palkinnoista; Otavan julkaisema Oblivion High-kalenteri vuodelle 2010!

Moraalikysymyksiä Helsingin Sanomissa

Jussi Ahlroth kirjoittaa tänään Helsingin Sanomien muikeassa kirjallisuusosassa nuorista japanilaisen popkulttuurin faneista, jotka pukeutuvat julkisesti pikkuriikkisiin asuihin. Pitäisikö tästä huolestua, ja kuinka suhtautua asiaan? Oblivion High 2: Kade käsittelee tietysti juuri tätä asiaa. Yritimme albumissa kuvailla kuinka eri ikäiset ja -taustaiset ihmiset "lukevat" muodin kieltä eri tavoin. Ilmeisesti myös onnistuimme, koska albumi on tämäntyyppiseen tekstiin suorastaan lähdeteos. :) Keskustelin toki myös Jussin kanssa asiasta puhelimessa puolisen tuntia.

Minusta tämän kysymyksen monimutkaisin aspekti on loppujen lopuksi nuorimpien teinien seksuaalisuus. Fyysinen puberteetti iskee varsinkin tytöillä yhä useammin varhain – 11-vuotiaana tai jopa 9-vuotiaana. Tämä ei todellakaan merkitse, että sen ikäiset olisivat henkisesti (tai välttämättä edes fyysisesti) kypsiä seksiin toisen ihmisen kanssa, ikäisenkään. Mutta johonkin ne jylläävät hormonit kohdistuvat. Pohjoismaissa suhtaudutaan yleisesti myönteisesti joihinkin näistä asioista: fanitukseen, yltiöpäisiin rakastumisiin, omasta kehosta nauttimiseen. Muita ilmenemismuotoja katsotaan kovin karsaasti – niiden joukossa keskeisenä nuorten ihmisten yritykset opetella ja manipuloida seksuaalisen kommunikaation alkeita. Flirttailua, seksikästä pukeutumista, viattomuuden ja seksuaalisuuden kontrastien ja tasapainon säätämistä.

Kun nuori nainen pukeutuu esimerkiksi japanilaisittain ranskalaiseksi sisäköksi (juu, nämä maantieteelliset käänteet ovat ulkopuolisista toisinaan kummallisia), asu on toki seksikäs, ainakin joissakin konteksteissa. Ei niinkään koska se näyttää paljasta pintaa – siihen kuuluu ainakin meidän leveysasteillamme uein kunnolliset sukkahousut – vaan koska sen hame on lyhyt, sen pääasiallinen signaali viattomuus ja palvelualttius, ja sen kantaja asettaa itsensä vapaaehtoisesti alistettuun asemaan. Jos maido-asuun on tälläytynyt 36-vuotias nainen, kontrasti kantajan todennäköisen elämänkokemuksen ja arkielämän sosiaalisen vallan sekä puvun lähettämien signaalien välillä on aika suuri. Tämä tulkitaan yleisesti seksikkääksi, ja nuoremmatkin ihmiset tuntevat tietysti tämän koodiston.

Mutta jos kantaja on 13-vuotias, samojen signaalien tulkinta ei ole ihan yhtä yksioikoista. Ulkopuolinen viattomuus ja kokemuksen puute heijastaa todennäköisesti sisäpuolta melko tarkkaan. Ja vaikka nuoren ihmisen mielestä olisikin jännittävää huomata, että asussa saa katseita vanhemmilta pojilta (tai jopa miehiltä), se ei tarkoita, että he kaipaisivat näiltä sen enempää huomiota tai valtaa. Oman sosiaalisen ryhmän sisäinen asema riittää. Hieno puku tuo statusta tyttöjenkin joukossa. Söpöyteen pohjaava naisihanne ei välttämättä pelota samanikäisiä poikia. Ja, suoraan sanoen, suuri osa pikkutytöistä pikkuhameissa ei todennäköisesti edes ajattele ulkomuotoaan seksiin liittyvissä termeissä. Superfeminiininen röyhelöhame jatkaa saumattomasti samaa prinsessaputkea johon tyttöjä pienestä pitäen kasvatamme. Minusta se on ongemallista, mutta se on perustavanlaatuinen ongelma kaikissa länsimaissa yhtä lailla kuin Japanissa, eikä japanilaisen popkulttuurin syyllistämisessä siitä ole mitään järkeä.

Äidin tai isän joka katsoo sydän kurkussa pentujen vaatteita kannattaa pistää silmät kiinni, hengittää syvään ja laskea kymmeneen. Ja katsoa sitten uudestaan ympärilleen. Katsoa ympäristöä jossa tytöt saavat halutessaan pukeutua toimintasankareiksi (nais- TAI miespuolisiksi); jossa pojille sallitaan perinteistä machoilua laajempi skaala tunteita ja asuja; joissa nuoret ihmiset saavat, koostaan tai iästään riippumatta, tuntea itsensä kauniiksi ja nähdyiksi; jossa nuoret voivat toki valita pikkuisen hameen, mutta jossa he ovat aivan yhtä tervetulleita ja ihasteltuja jättimäisissä pörröisissä kigurumi-pyjamissa, jotka peittävät kehon muodot täysin.

Tämä ei tietenkään muuta sitä tosiasiaa, että hormonihuuma on cosplay-maailmassa melkoinen. Mutta niinhän se on kaikkialla jossa nuoret ihmiset kokoontuvat. Jotkut ympäristöt vaan ovat turvallisempia kuin toiset opetella ystävyyttä, romantiikkaa, seksuaalisuuden kirjoa. Minä sallisin lapselleni cosplayasun ja conin – ja keskustelin hänen kanssaan myös siitä, mitä ulkopuoliset näkevät kun katsovat pukua, joka nuoren mielestä on vain tai ensisijaisesti tosi söpö.

(Ja hei, vinkiksi van, koulussa tai kotona keskustelua voi halutessaan avata kipaisemalla kaupasta tai kirjastosta Oblivion High 2-albumin!)

Nöyryytys jota taistelupelejä tietsikalla pelaava ei koskaan joudu kokemaan IRL...

(kuva sivustolta GameFAQs; Guilty Gear XX)

Jouduin sunnuntaiaamuna sairaalakäynnille yllättäen toistuvan allergisen reaktion vuoksi. Koska kehoni oli täynnä ruvelle noussutta nokkosihottumaa vähensin vaatetustani esitellessäni ”parhaita paloja” selässä, käsivarsissa ja kaulassa päivystävälle lääkärille ja hoitajalle. Nieltyäni kourallisen lääkkeitä, saatuani adrenaliinipistoksen ja maattuani aloillani yli kaksi tuntia allerginen reaktio oli hallinnassa, mutta itse olin siinä vaiheessa jo aika turhautunut...

Sattuipa niin että olin ottanut osaa wushu-klubini Chin Na-harjoitusleirille edellisenä päivänä. Ohjelmassa oli lukkoja, heittoja ja muuta perussälää, mutta painopiste oli yläkehon hermopisteillä. Niinpä käsivarsieni yläosat, olkapääni ja kainaloni olivat mustelmilla. Tämä ei luonnollisestikaan ole olosuhteet huomioon ottaen lainkaan outoa.
Vetäessäni paitaa pois päältä katseeni osui seinälle ripustettuun lappuun ”Elätkö turvattomassa suhteessa?” allekirjoittajana joku naisjärjestö puhelinnumeroineen. Tilanteen ironia ei jäänyt huomaamatta. Selitin rauhallisesti lääkärille syyn mustelmiin sekä niiden sijaintiin. Toivon mukaan jonkinverran anatomiaa opiskelleena hän nyökkäili vain ja keskittyi sitten itse allergiareaktioon. Hoitsun ilme taas oli näkemisen arvoinen. Hän mutisi itsekseen vielä huoneesta poistuessaankin. Olin sanaton raivosta ja ämmän röyhkeydestä olettaa että oma mieheni pieksää minua, ja mieleni teki melkoisesti näyttää hänelle ihan kädestä pitäen kuinka helposti mustelmia tuleekaan...


Ergo, taistelupelien pelaaminen tietsikalla on huomattavasti terveellisempää, ainakin verenpaineellesi...


P.S. Väkivaltaisessa suhteessa eläminen ei naurata ketään, eikä tämän bloggauksen tarkoitus ollut väheksyä perhe- tai muun väkivallan uhrien kärsimystä, ainoastaan purkaa turhautumistani sen johdosta että osa hoitohenkilökuntaa automaattisesti leimaa miehet pedoiksi.

Kuinka markkinoit sarjakuvaasi ilman rahaa!

Pieni Oblivion High -uutinen on päässyt lipsahtamaan meiltä mainitsematta! Sarjainfon numerosta 1/09 löytyy Kemin sarjisfestareilla pitämääni luentoon pohjaava artikkeli Kuinka markkinoit sarjakuvaasi ilman rahaa. Numeron voi tilata netistä (ja kannattaakin, sillä sen sivuilta tapaat mm myös erinomaisen ystävämme Ninni Aallon). Artikkelini viestin voi kuitenkin tiivistää seuraavasti:

1) Ilman rahaa voi tehdä huiman paljon, varsinkin hyväksikäyttämällä omaa verkostoa, sosiaalisia medioita ja kavereiden luovuutta. Muista pummia palveluita töistä, vanhemmiltasi, kouluista (vaikka et enää olisikaan koulussa, niillä on usein erinomaista kalustoa), kunnan nuorisotoimelta ja paikallisilta taitelijayhteisöiltä.

2) Mikään ei kuitenkaan ole loppupeleissä ilmaista. Mitä vähemmän rahaa jokin maksaa, sen enemmän aikaa se yleensä vie. Harrastajapiireissä ja järjestötoiminnassa on suuri tabu sanoa (mutta silti TOTTA) että melkein on nopeampaa ja niin halvempaa mennä töihin vaikka kaupan kassalle ja ostaa tärkeimmät paino- ja tai markkinointipalvelut tienaamallaan rahalla.

3) Tapaa ihmisiä! Mene coneihin (työvoimaksi tai luennoimaan), mene mafioihin (ja PUHU ihmisille), kirjoita nettiin, suostu ja/tai tunkeudu haastateltavaksi. Auta muita. Älä ole paska jätkä. Jokainen skenen tyyppi joka tietää, että olet hyvä tyyppi, on sarjakuvasi ilmainen evankelista.

Nettitelkkarivinkki!

Me pikkumandut olemme molemmat hillittömiä BBC:n kulttuuriohjelmien faneja, ja podaamme varsinkin kaikenlaisia keskusteluohjelmia. Minulle ne merkitsevät, että jaksan kulkea kaupungilla isompiakin etäisyyksiä jalan – käveleminen ei ole tylsää jos korvissa humoristiset professorit kaskustelevat (Sinuhe Egyptiläinen-kirjasta tutusta) faarao Echnatonista, tai yhteiskunnallisista muutoksista, tai uusista kirjoista. rama puolestaan piirtää BBC-radion tahtiin melkein yhtä usein kuin japanilaisen pelimusiikin!

Päivän BBC-vinkki tulee kuitekin television puolelta! Legendaarisessa Newsnight Review -ohjelmassa keskustellaan tänä iltana kulttifiktiosta, millä tarkoitetaan ilmeisesti Asioita Joista Nörtit Perinteisesti Pitävät Mutta Jotka Ovat Nykyään Suurempien Pulliaisryhmienkin Mieleen: sarjakuvia, scifiä ja niin edelleen. Vieraina ohjaaja ja sarjakuvakäsikirjoittaja Kevin Smith, kirjailija Jeanette Winterson ja koomikko, nörtti Natalie Haynes, sekä ilmeisesti myös sarjiskäsikirjoittaja Mark Millar. Keskusteluaiheita ovat mm Millarin Kick-Ass, District 9 ja Eoin Colferin kirjoittama uunituore Linnunradan käsikirja liftaajille -jatko-osa

Ohjelma ilmestyy nettiin kohta sen päätyttyä – eli käytännössä lauantaina! Etsi oikeasta reunasta täältä.

EDIT: EIPÄ ILMESTYKÄÄN! PENKULES! Kansainväliselle yleisölle näytetään vain klippejä. NO JOPAS ÄRSYTTÄÄ. No, Mark Millar-osuus tullee siti nettiin. Näinkös meidät raukat ajetaan laittomaan latailuun? *ärinää, murinaa*.

Käsikirjoittajat koulun penkille!

New York University eli NYU tarjoaa kursseja myös normaalin korkeakoulutoimintansa ulkopuolella. Aikuiskoulutukseksi kai sitä meillä yleensä sanotaan; NYU:n jaoston jylhä alaotsikko on vaikuttavammin "School of Continuing & Professional Studies". NYU SCPS on hyvämaineinen paikka opiskella luovaa kirjoittamista, ja viime viikolla siellä alkoi sarjakuvakäsikirjoittamisen kurssi.

I know! Näitä ei todellakaan ole riittävästi.

NYU:n neronleimaus ei tietenkään sinällään juuri auta meitä täällä Pohjoismaissa, mutta onneksi kurssin pääpointeista voi lukea jokaviikkoisen tiivistelmän Bleeding Cool -blogista; ensimmäinen osa löytyy täältä ja toinen täältä.

Näppiksen takaa löytyy kurssin vetäjä Dennis O'Neill, joka on pitkän linjan Marvel- ja DC-mies. Henkisesti saakin varautua aika äijämäisen ärsyttävään kirjoitustyyliin, ja kurssin sisältö keskittynee pääasiallisesti supersankarisarjakuvan tekemiseen. Tästä huolimatta sarjaa kannattaa seurata: pakko minun on myöntää, että setä puhuu typerään sävyyn tiukkaa asiaa.

Venyttelyä, sivutaivutuksia ja oivalluksia...

Sain tänään herätessäni ahaa-elämyksen. Asian olisi pitänyt olla minulle itsestään selvyys, mutta en ollut kuullut moisesta taidekoulussa enkä myöhemmin ammattiopinnoissakaan. Ai mistäkö puhun? No alkuverryttelystä tietty!

Olipa kyse pianonsoitosta tai triatlonista kukaan järkevä harjoittaja ei aloita kylmiltään. Baletin ammattilainen ei vetäise ensimmäiseksi heti vuoteesta noustuaan spagaatia, mutta itse olen usein istunut monesti aamulla piirtopöydän ääreen ja alkanut piirtää päivän hommia. Ihan kylmiltään. Ei ihme että työnteko on usein keskeytynyt lapsille sopimattomaan kielenkäyttöön kun jälki ei ole ollut halutun näköistä...

Mutta tästä päivästä lähtien aion tehdä toisin! Jos työpäivänä on tarkoitus piirtää sarjakuvaa otan käteen tussiterän ja vedän rivin samankokoisia ja -pituisia suoria viivoja. Sitten teen rivin cross hatchingiä ja jatkan samalla tavoin kunnes käsi tottelee haluamallani tavalla ja jälki näyttää hyvältä. Tervetuloa, uusi uljas tulevaisuuteni!


Mutta näin tarmokas toiminta on väsyttänyt minut pahemman kerran ja taidankin tästä luistaa ensin kahville ;D

Yhteen- ja ya(oi)kolaskua, alustava oppimäärä...

Kuten blogiamme seuraavat ovat jo huomanneet tulen tänne yleensä avautumaan kun työnteko ei maita vaikka red alert-pino piirtopöydällä sen kun paisuu huolestuttavaa tahtia...

Susi Ite jakaa allekirjoittaneen kanssa pitkälti samantyyppisen maun mitä tulee paritukseen, ja koska yhdistelmä Juha X Max on luonnollisestikin ollut puheenaiheena päätin tehtailla hänelle pienen syystervehdyksen!

Korostan vielä ettei kyseessä ole MINKÄÄN ASTEINEN Oblivion High-juonipaljastus, vaan ainoastaan kieroutunut (pseudo)mangaka joka tekee doujinshia omasta sarjastaan ;D


P.S. Niin, ja jos joku yhtä vinksahtanut lukija innostuu tekemään omia tulkintojaan hahmoista ja eri yhdistelmistä allekirjoittanut on enemmänkin kuin halukas näkemään kyseiset tuotokset!

Valoja ja varjoja...

Yksi suurimmista maalaustaiteen rakkauksistani on 1500-1600-luvun taitteessa elänyt Caravaggio joka teki parhaansa ”elääkseen nopeasti, kuollakseen nuorena ja jättääkseen kauniin ruumiin”, paitsi että kompastui maaliviivalla viimeisen tavoitteen suhteen. Hän käytti maalauksissaan valoa ja varjoa töissään tapaan jonka nykyään yhdistämme suurimpiin film noir -mestareihin.


Valo ja varjo ovat olennainen osa kuvaa ja luovat tunnelman. Tavalliseen tapaan pienoista työinnon puutetta potevana luonnostelin lyijärillä Nixin kasvoille kolme eri valaistusta; sivulta hieman yläviistosta, ylhäältä, alhaalta. Kaikki kolme antavat kuvalle täysin eri tunnelman. Jos kuva tuntuu ”kuolleelta” ja mielenkiinnottomalta saattaa syy olla valaistuksessa (tai sen puutteessa). Kokeilkaa rohkeasti eri vaihtoehtoja!

Pienet valehtelevat tytöt

Englantilaisen nettilehden Murdofleurin uusin numero käsittelee tyttöyttä eri näkökulmista, ja lehden podcast-osioon sen toimittaja Rob Gallagher kutsui asiasta keskustelemaan myös vanhan opiskelijatoverinsa – minut. Keskustelemme tyttöydestä useista eri näkökulmista, ja myös Oblivion High tulee puheeksi. Harmillista kyllä Skypetse nauhoitetun podcastin jotkut osiot jouduttiin leikkaamaan epäselvän äänen takia pois, joten se kohta jossa puhun innostuneesti robottihaarniskoista puuttuu kokonaan. Silti kuuntelemisen arvoinen kolmivarttinen, jossa soitetaan myös erinomaista teemaan sopivaa musiikkia! Keskustelemme mm. Henry Dargerin maalauksista, Molly Ringwaldin urasta, nörttitytöistä, valehtelevista tyttöhahmoista sekä, useampaan otteeseen, Diablo Codyn Junosta.

Omaksi pääpontiksini nousi, että (varsinkin miesten luomat) idolisoidut tyttöhahmot ovat minusta kovin ongelmallisia, ja että valehtelevan tytön hahmo on tästä erinomainen esimerkki. Luin juuri Ian McEwanin mainion romaanin Sovitus (Atonement), jota lämpimästi suosittelen. (Ellette tunne sitä vielä, säästäkää Keira Knightley-elokuvan katsominen kirjan jälkeiseksi bonariksi, sillä se spoilaa juonen pahemman kerran). Siinä 13-vuotias Briony-tyttö joutuu todistamaan ihmissuhdedraamaa jota ei ymmärrä, ja kertoo siitä myöhemmin mielikuvituksellisemman version poliiseille, kammottavin seurauksin. Briony toi mieleeni Pullmanin Universumien tomu -sarjan Lyra-tytön, jonka nimikin ääntyy brittienglanniksi samoin kuin sana "liar", valehtelija.

Tyttöjen valheellisuus liittyy molemissa romaaneissa symbolisesti seksuaaliseen heräämiseen ja viattomuuden menetykseen. Tämä toimii kulttuurissamme mainiosti, sillä tarinoistamme löytyy yleensä oletus, että juuri pienet tytöt ovat jotenkin erityisen viattomia, enkelimäisiä ja hyviä. Itse kun olen ollut oikeasti pieni tyttö, voin raportoida, että tämä on niin sanottua fuulaa – eivät lapset ole mitenkään automaattisesti hyviä tai pyhiä. Eikä puberteetin mukanaan tuomat muutokset todellakaan heijasta mitään syntiinlankeemusta; lapsillakin on normaalisti oma seksuaalisuus, mistä Murdofleurissä myös erinomaisesti kirjoitetaan.

Mutta JOS kuvittelemme, että pienet tytöt on tehty unelmista, keijutomusta ja päivänkakkaroista, silloin puberteetti on tietysti kauhea petos, suorastaan valheellista markkinointia. Valehtelevan tytön tarinat heijastavat tätä kulttuurisen kuvan ja todellisen elämän välistä epätasapainoa. Minkä lisäksi ne heijastavat tietysti myös sitä tosiasiaa, että kirjallisuuden nuorille naisille sallitaan harvoin oikein mitään fyysistä toimintaa – kunnes fyysinen rakkaus jotenkin "luo" tytöille naisen kehon. Tyttöjen koko elämä on pään sisällä, ja yritä nyt sitten kertoa jännittäviä tarinoista mistään muusta kuin valheista ja väärinkäsityksistä.

Murdofleurin podcast on englanniksi ja löytyy linkin "radio" takaa lehden kotisivuilta.

Red Shoes...

Tanssi on ollut tärkeä osa elämäämme sitten luolamiesaikojen (poikkeuksena tästä allekirjoittanut, kulttuuripersoonallisuus ja ikoni Stephen Fry sekä Mr. Darcy). Niinpä ei ole lainkaan outoa että kulttuuristamme löytyy myös kertomuksia jossa tanssija on joutunut siinä määrin musiikin pauloihin että on tanssinut itsensä sananmukaisesti kuoliaaksi.
1500-luvulla eräässä saksalaisessa kaupungissa puhkesi ”tanssirutto” (jolla ei ollut mitään tekemistä Huntingtonin sairauden kanssa), Näkin huumaava soitto voi pakottaa ihmisen tanssimaan itsensä kuoliaaksi, ja yhdeksänkymmentäluvulla muutama innokas reivaaja tuupertui nestehukan vaikutuksesta (he eivät selvästikään olleet lukeneet satusetä H. C. Andersenin kertomusta punaisista silkkikengistä...).


Uusimmassa Vinskissä (3/9) löytyy Oblivion High spin off-tarina Punaiset kengät, ja luvassa on paljastuksia Ninistä.
Ai mitenkä tämä liittyy tanssiin? Lue Vinski niin näet!

Suuren voiman myötä tulee suuri vastuu

Me Marvelfanit (tässä puhuu nyt Joc eikä Rama) oleme viettäneet tiukkoja viikkoja uutisvirran myllertäminä. Ensin Disney meni ja osti Marvelin. Tästä voisi olla enemmänkin huolissaan, ellei Disneyn management-suhde Pixariin olisi ollut niin onnistuneesti näpit irti -tyyppinen. Ja Pixarista puheenollen:

When asked if there was potential for cross-polination [sic] between Marvel and Pixar, Disney said that Pixar’s John Lasseter has met with key Marvel creative executives recently and the group got “pretty excited, very fast."

Joo, minäkin innostuin melko paljon, melko nopeasti Välittömästi tuli mieleen, että Pixarin Power Pack olisi ihanaa koko perheen viihdettä, mutta ehkä se on sitten liian lähellä Incrediblesiä kuitenkin…

Disney-kauppojen seurauksena Stan Lee on nyt erittäin varakas mies. Neljä miljardia dollaria on kauppasumma ja siitä joku ei paskempi osuus mennee suurmiehelle itselleen. Jättäkäämme toistaiseksi sivuun sinänsä asiallinen huomio, ettei rahoista mene Marvelin 5000 hahmon universumin aktuaalisille luojille – muille käsikirjoittajille ja taiteilijoille – juuri mitään, jos mitään, ja kuvitellaan hetkellisesti että Stan-setä olisi neljästä miljardistaan vastuussa ihan itse: Suuren voiman myötä tulee suuri vastuu.

Mitä sinä tekisit neljällä miljardilla? Mitä tekisit sarjakuva-alan edestä? Entä maailman? Stan Lee, sinua tarkkaillaan. Mieti tarkkaan minne rahasi nakkaat. Oma ehdotukseni olisi sisäoppilaitos hyperlahjakkaille teineille – Rhodes scholarship kohtaa Xavierin instituutin, jotakin siihen tapaan. Puolellakin miljardilla päästäisiin jo hyvin vauhtiin.

Vielä yksi vanhempi Marvel-uutinen singahti viikolla korviini – nimittäin, että Kenneth Branagh ohjaa Marvelin Thor-elokuvan. Minähän olen syönyt kerran illallista kyseisen herran kanssa, joka paljastuikin erittäin mukavaksi tyypiksi (Kenneth, ei Thor). Viime perjantaina törmäsin työn puolesta Ystadissa BBC:n Wallander-sarjan tuottajaan Francis Hopkinsoniin, joka työskentelee tällä hetkellä Branagh'n kanssa päivittäin. Yritin ovelasti saada Thor-hankkeesta informaatiota irti, mutta kuulemma Marvel-tuotannot ovat (aikaisemmista huonoista kokemuksista johtuen) niin totaalisen salaisia, ettei kenellekään voi kertoa mitään.

"I ask Ken how it's going," Francis sanoi. "And he says, I can't tell you, mate."

Kirjoja baanalla

Luettiin Koululaisesta että Anna Puu samaistuu Oblivion Highta lukiessaan Niniin! Jee! Puu piti varsinkin bänditreeniosiosta ja näki yhtäläisyyksiä Outokummun ja Upplands Väsbyn välillä…

Lue juttu ja lisää kirjojen vapautusrintamasta täältä.

Love & Chainsaws

... ja Sunnan zombiefiksaatio johti puolestaan minut tekemään tämän:

Lukijapostia: Soon Mi ja Nin ennennäkemättömän hehkeinä!

Upean fanartin voittokulku sen kun jatkuu! Blogia seuraaville on tarjolla silmänruokaa, ja sen lisäksi he säästyvät raman avautumisilta.

Sunna Kitti on jättänyt hetkeksi zombiet moottorisahoineen rauhaan ilahduttaakseen meitä tulkinnallaan Soon Mistä ja Ninistä.

Ja jos erehdyttävästi pupun näköiset aseistetut avaruusoliot, yksinäiset, turhautuneet naishenkilöt, yläaste, apinat ja bishit ovat sinunkin mielestäsi erinomainen combo, et yksinkertaisesti voi jättää väliin Sunnan nettisarjista Millenium Sensei!

Lukijapostia: DÖ SUBARASHII ARTTIA ;D

Ms Mandun fanittama digimaalauksen paritusmestari Susi Ite on lähettänyt oman näkemyksensä Soon Miistä, Juhasta ja Maxista.

Allekirjoittanut haikailee vieläkin Max x Juha -kuvan perään (siis sen verkkosukallisen lyijärityön lisäksi!), mutta yrittää olla painostamatta taiteilijaa... (^_^)





















P.S. Susihukkanen, ota yhteyttä jos haluat että lisään tähän myös kotisivusi tai muita yhteystietoja.

Gosuroria ja lohikäärmeitä...

Sain juuri käteeni painotuoreen Oblivion High-kalenterin vuodelle 2010! Painojälki oli silmiä hivelevää, ja tunne pitää kuvittamaansa tuotetta hyppysissään kerrassaan huumava!


Soon Mii on päässyt gosurorin makuun, Nin muuttunut lohikäärmeeksi ja mytologiset veljekset Nix ja Wetes-Ori tarjoavat paljasta pintaa.
Mukana myös Konin bändin keikkajuliste!


Niin, ja kuten Oblivion High-pokkarit myös kalenteri on nykyään Ärräjakelussa. Hakekaa kipin kapin omanne!

Kansallisromantiikkaa ja havunneulasia

Työ Oblivion High kolmosen kanssa on pyörähtänyt käyntiin todenteolla.
Luin koko kesän Tenhjou Tengeä edestakaisin huokaillen ihastuneesti kuin rakastunut teini piirtäjän nerokkaille ratkaisuille ja taitavalle viivankäytölle, ja lupasin itselleni Oh!Greatin esimerkin innoittamana panostaa enemmän taustoihin tulevissa albumeissa.

Kuten sarjaamme seuraavat tietävät tapahtumat liikkuvat kahdessa eri maailmassa (meidän vedenpäällinen todellisuutemme sekä mytologisten hahmojen kuten Näkin asuttama vetinen Alamaailma) niin nykyajassa kuin hamassa menneisyydessä (mytologiset hahmot kun ovat ikuisia). Kolmosalbumissa selviää kuinka sarjan superpahiksesta tuli kuin puolivahingossa kade ja näin ollen piirrän tässä albumissa aika lailla menneisyyden tapahtumia. En ole kansallisromantiikan suuri ystävä (cyberpunk on enemmän minun säveliäni) ja ilmoitin Jocille heti alkuun että mitään pronssi- ja rautakauden historiallisesti korrekteja paikkoja, pukuja ja esineitä ei sarjassa tule näkymään. Kun pahin allerginen reaktioni oli hieman laskenut saatoin kuitenkin todeta että historiallisista kausista on ihan hyvä ammentaa inspiraatiota.
Menneessä maailmassa on tämän päivän todellisuuteen verrattuna kuitenkin se paha vika että se sisältää runsaasti neulasia! Tai siis luontoa, eli lehtiä, puita, pensaita, kuusenneulasia ja kaikkea muuta tuskallisen työlästä piirrettävää...
Mutta lupaus mikä lupaus, ryömin ristille ja tässä onkin albumin ensimmäinen sivu:









(kun ensimmäiset kymmenisen sivua ovat valmiita laitamme luultavasti maistiaisia kotisivuillemme, eli asiasta kiinnostuneet voivat seurata tilannetta täällä)

Lukijapostia: Nix

Silmälasit menevät pakostakin huurteeseen uusinta Nix-fanartia katsellessa...
Vastuussa allekirjoittaneen keskittymiskyvyn romahduksesta on pahamaineinen kissanainen Sari Sariola. Ja mitä tahansa teettekin, älkää ihmeessä klikatko tätä linkkiä...

Motivaatio hukassa osa 2...

Sarjakuvanteko on Suomessa erinäisistä, tässäkin blogissa käsittelemistäni syistä useimmiten duunia jota tehdään tavallisen palkkatyön ohessa. Friikun kesäloma jää muutenkin varsin lyhyeksi ja olenkin ollut hieman allapäin istuessani päivä toisensa jälkeen töitten ääressä kun kaverit häipyvät veneilemään, mökille tai ulkomaille.

Ulkomailla asuva ystäväni oli kyläilemässä ja otin sen kunniaksi viikonlopun vapaata. Aika vierähti kuin siivillä! Vedimme wushutreenit aikaisin aamulla, söimme aamiaista puutarhassa, harjoittelimme pari tuntia, grillasimme ja drinkkailimme ja sitten oli taas treenien vuoro. Opin samalla viuhkan (taichi quan) alkeet, ja tänään kaverin lähdettyä takaisin Etelä-Afrikkaan palasin työpöydän ääreen ja suorastaan pursusin työintoa!

Sens moral: älkää unohtako lepoa!

Lukijapostia: Nix, ja juhannusta!

Oblivion High-postilaatikkoomme tipahti überhieno tulkinta Nix-söpöliinistä (ihanat kulmahampaat!). Kiitokset Inkeri Pääkölle sekä hienosta fanartista että kannustuksesta <3

Tällä kuvalla Ms Mandu toivottaakin teille kaikille erinomaista (ja toivon mukaan sateetonta) jussia! Ja muistakaa huutaa uimaan mennessä ”Näkki maalle, minä veteen” ettei pääse tapahtumaan kummia ;D

Sä kasvoit neito kaunoinen...

Ms Mandun kauniimpi ja fiksumpi puolisko (Joc) täyttää tänään vuosia! Myös Dante lähettää syntymäpäiväonnittelut.
Lots of love from us all!!!

Yazoo, nyt myös jalallisena...

Posti toi tänään Sweet Kittystä tilaamani Yazoo-avaimenperän korvaamaan sen vanhan jalattoman. Mukaan tarttui myös Kadaj, mutta eikös vanha sanonta menekin että ”kaksin aina kaunihimpi”?

Kyllä nyt kelpaa ;D

Mummot nettiin!

Pääsin kuin pääsinkin sunnuntaina Kemin sarjisfestareiden palkinnonjakoon. Jarla otti Strippi-lempin Fingerporista, lehti-Lempi meni Sarjakuvablogit.com-osoitteeseen ja grand prix'n nappasi oikeutetusti erinomaisen mukava ja huiman ansioitunut sarjakuvaneuvos Heikki Kaukoranta.

Hauskinta näissä tapahtumissa ovat silti aina kilpailusarjojen palkinnot, kun joku 12-vuotias sarjakuvapiirtäjä jostakin saa tulla pokkaamaan kukan ja rahapalkinnon, tai kohdalle osuu aikuisten sarjoissa uusi tuttavuus. Aarni Korpelan nerokkaista Nenäkäs-sarjoista kirjoitan lisää jahka ne ehtivät nettiin, mutta viikonlopun grand slam meni Anni Nykäselle. Pohjoismaisen sarjakuvakilpailun voitto loistavalla nettisarjiksellaan Mummo, joka on vihdoinkin täällä – omat oikeat kotisivut on luvattu parin viikon sisään – ja nappasi myös sprinttistrippikilpailun voiton. Katsokaa täältä kohtaa Sprinttistripin SM-kilpailu!

PS. Pikkuriikkinen juttu Oblivion Highsta Pohjolan Sanomissa, kuvassa näkyy tosin paremmin meidän second-hand-osastomme.

Terveisiä Kemistä!

Kemin Sarjakuvafestivaleilla (ja sen mangatapahtumassa Kitaconissa) on vähän samaa vapauttavaa fiilistä kuin Sodankylän elokuvafestareilla. Pohjoinen taivas on korkealla ja, kuten ruotsiksi sanotaan, ilmapiirissäkin on katto korkealla – siellä saa olla vähän minkälainen ja millä lailla vaan, eikä sarjakuvaa (edes mangaa) määritellä turhan fundamentalistisesti.

Lauantai-aamuna varhain järjestimme Oblivion High 2: Kade -julkkarit ja yllättään moni oli raahautunut paikalle kaitsomaan trailereita, syömään karkkia, tutustumaan sarjaan ja kuulemaan ennakkotietoja sen tulevista käänteistä.

Lauantai-iltapäivänä luennoin sarjakuvan käsikirjoittamisesta, mitä kutsuttiin innostavaksi vaikka puhuinkin kuulemma uuvuttavan nopeasti… Sori! Olemme aiemmin luvanneet julkaista aiheesta enemmän blogiposteja ja nyt ei ainakaan enää ole mitään tekosyitä jättää näin tekemättä! Jälkeenpäin heräsi paljon keskustelua käsikirjoittajien käyttökelpoisuudesta suomalaiselle sarjisskenelle. Konsensus oli, että sitä olisi paljonkin, varsinkin lyhyempien käsisten kirjoittajille, mutta että piirtäjistä olisi ehkä jotenkin noloa tehdä yhteistyötä käsikirjoittajan kanssa maassa jossa auteur-sarjakuva on se mitä opetetaan ja arvostetaan. Tästä puhutaan taatusti vielä lisää!

Tänä aamuna pääsin puhumaan sarjakuvan markkinoinnista ilman rahaa. Esitelmä tiivistyy Sarjainfon sivuille ja eiköhän siitä saada tänne blogiinkin ainakin osasia. Apua, nyt en ollenkaan ehtinyt kertoa kaikista uusista sarjakuvatuttavuuksista tai Lempi-voittajista tai ihanista faneista tai mistään! Pitää juosta junalle nimittäin. Mutta kerron lisää jahka pääsen kotiin, siihen asti katsokaa rankkaa journalistiikkaa haastattelustani Kyuun videoblogista (josta myös kuva yllä). HUGS? HUGS!

"Kaks pussii noitapillei ja Oblivion High"

Kirjoitan tätä Helsingistä jonne olen tehnyt välilaskun kopatakseni mukaan ison pinkan uusia Oblivion High kakkosia. Yöjuna Kemiin lähtee puoli kasilta illalla, eli tässä on juuri aikaa pakata varasto, valmistella ohjelmanumeroita, ostaa karkkia ja vaaleanpunaiset sukkahousut sikäli kun löydän, ja raahautua asemalle.

Mutta yksi hauska uutinen ei voi odottaa! Oblivion High 2 on siis nyt kaupoissa (kävin vilkaisemassa Akateemisesta aamulla, ja siellähän se oli), ja Oblivion High ykkösestä valmistellaan paraikaa ns. R-kirjapainosta – eli ykkösalbumi vaihdokas on tulossa loppukesästä R-kiskoihin! Ärrällä kirja on hieman pienempikokoinen, ja kantta on skarpattu vähän enemmen kakkoskannen tyyliseksi.

Coneissa meiltä kysytään aina että "mistä sitä saa" – vastaus on siis nyt, että kirjakaupoista, nettikirjakaupoista, Oblivionhigh.com-sivuston "Shop"-osiosta ja heinäkuun lopussa siis mys Ärrältä! Ostakaa kaikki kesälukemiseksi niin ottavat tulevatkin osat laajaan jakeluun! ;)

Ja sitten! Kitaconin ovet avautuvat tänään Kemin kulttuurikeskuksessa (Marina Takalon katu 3). Huomenna kello 10 tarjoamme karkkia Teatterin lämpiössä kakkosalbumin julkaisun kunniaksi, kello 16 luennoin käsikirjoittamisesta pienessä auditoriossa ja sunnuntaina yhdeltätoista puhun sarjakuvan markkinoinnista ilman rahaa. Nähdään siellä!

Doodling away...

Ms Mandun blogista näyttää tulleen minulle toukokuun kuluessa varsinainen avautumispaikka. Älkää huolehtiko, tämä on ohimenevää ja pian saatte taas lukea Jocin sisällöllisesti huomattavasti antoisampia kirjoituksia (^_____^)

Minulla on tänään melkoisia keskittymisvaikeuksia mutten ole antanut itselleni lupaa livistää pelaamaan Lux Painiä. Aloin sen sijaan raapustelemaan luonnoslehtiööni ilmeitä ja käsiä. Kasvoista tuli aika Nixin näköisiä (jälleen kerran tuli todistettua että minulla on Näkki-fetissi), kädet taas piirtelin käyttäen mallina omaa vasuriani.
Luonnostelu on erinomaista terapiaa, ja välillä on mukava piirtää ilman minkäänlaista onnistumisen pakkoa (asiakkaille tehtävien tilaustöiden taas on natsattava just eikä melkein).


Olo tuntuu jo huomattavasti paremmalta ja taidankin palata töiden pariin ihan vapaaehtoisesti.

APUA!

Ihana, rakas Yazoo-avaimenperäni on kadottanut vasemman jalkansa enkä löydä sitä mistään!
Onneksi on netti, googlasin eBayn lisäksi parikin nettikauppaa joissa tätä näytti vielä olevan saatavilla *loooooong exhale*

P.S. Sama kauppa myi myös Kadajta *vinguttaa Visaa*

Paluu suolakaivoksille osa 2...

Valmista tuli:

Syrjähyppyjä ja sympatiaa...

Tällä kertaa minulla oli erinomainen syy lintsata töistä ja piirrellä jotain aivan muuta kuin Otavan kalenteria, Oblivion High kolmosvolan storybordia ja paria mainoskuvitusta; tuttavani oli aiemmin joutunut kerrassaan järkyttävän työtapaturman uhriksi, ja koska alkoholi oli lääkityksen vuoksi pannassa raapustin hänelle strippisarjiksen. Kuulitte aivan oikein. Ja vieläpä supersarjisteemalla.

Pikaista paranemista, toivoo Ms Mandu!

Paluu suolakaivoksille...

Julkaisualaan perehtymätön voisi kuvitella että Oblivion High -kakkosen juuri tultua kirjakauppoihin taiteilija vetää pina coladaa jossain palmun alla. Mikään ei valitettavasti voisi olla kauempana totuudesta... kolmosvolan kansi on jo työn alla vaikkei itse sisällön tussaaminen alakaan ennen kesää.

Suunnitelmissa on tosin luistaa piakkoin työpöydän äärestä pelaamaan Lux Painiä pariksi tunniksi ;D