Moni friikku työskentelee yksin omassa kammiossaan kuin keskiaikainen nunna tai munkki. Tässä käytännössä on hyvät puolensa; kukaan ei häiritse kesken sarjakuvan tussauksen, teet töitä haluamaasi vuorokaudenaikaan ja kuuntelet mitä musiikkia haluat. Miinuspuolelta löytyy se ettei ole ketään jonka kanssa pallotella ideoita tai kysyä neuvoa kun tiedät että tekeillä olevassa kuvassa mättää jokin muttet tajua mikä... saatat toki tuntea muita friikkuja, mutta he eivät ehkä hallitse juuri sinun tyyliäsi tai osa-aluettasi, ja tunnetkin ajoittain olevasi aika lailla tuuliajolla.
Näin siis ennenvanhaan keskiajalla.
Paljon parjattu netti on friikun paras ystävä jos sitä osaa käyttää. Unohda anonyymit (ja usein lähinnä kateelliset ) peer-to-peer -parjaukset sekä ala-asteelaistason ihqutukset eri foorumeilla. Voit istua vaikka Korpilompolossa ja saada siitä huolimatta maailman parasta asiantuntijapalautetta ja opastusta.
Tämä edellyttää luonnollisestikin edes jonkinkokoisen kontaktiverkoston luomista, joko netissä tai oikeassa elämässä. Siispä, joka kerta kun vierailet coneissa, kirjamessuilla tai sarjakuvatapamisissa sinun kannattaa puhua ihmisten kanssa. Siis ihan oikeasti, vaikka olisitkin ujo piimä. Suurin osa ihmiskunnasta ei ole ammatiltaan myyntiedustajia ja ymmärtää kyllä omasta kokemuksestaan vieraille ihmisille puhumisen vaikeuden. Ennemmin tai myöhemmin löytyy se yhteinen sävel.
Kukaan, joka on ollut läsnä sarjakuvatapaamisessa johon osanottajat ovat tuoneet mukanaan uusia tilaamiaan tussikyniä joita kokeillaan joukolla ja joiden jälkiä verrataan kimpassa, ei voi erehtyä osanottajien silmissä kiiluvasta onnentunteesta. Nämä ihmiset ovat arvokkaita Asiantuntijoita, painonsa arvoisia kullassa. Kohtele heitä sellaisina, ja tarjoa puolestasi omaa asiantuntemustasi kun sille on kysyntää.
Ennemmin tai myöhemmin sinulle muodostuu asiantuntijapaneeli jonka puoleen voit aina tarvittaessa kääntyä.
Anikin taidenurkkaus on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen tehdä taiteen erityisosiosta toimiva tietopankki josta löytää niin teknistä tukea että ihan muuten vaan kannustavaa ja asiallista kritiikkiä.
Kvaakin sarjakuvafoorumilla liikkuu paljon ammattikuvittajia ja -sarjakuvantekijöitä, ja se onkin ollut minulle sarjakuvaurani alusta asti kullanarvoinen tietolähde olivatpa kyseessä tietsikkaongelmat, paristojen vaihto Wacomiin tai japanilaisten tussiterien salat.
Niistä nenäsi. Et ole yksin, sinulla on kädessäsi koko maailma (^_^)
Kuva: A. Dürer; Melankolia
Tekstit
9 kommenttia:
Itse vaan edelleen toivoisin, että Anikin osioon tulisi enemmän eloa... ja että niitä töitä kanssa kommentoitaisiin. Kvaak kun ei ole kovin mangapainotteinen paikka, vaikka ironisesti siellä keskustellaan pseudomangasta huomattavasti enemmän kuin mangafoorumeilla. :/
Aura: Juu, toivoisin täsmälleen samaa, ja juuri siksi mainitsinkin myös Anikin tässä yhteydessä vaikkei se (toistaiseksi) ole sarjakuvantekijälle läheskään yhtä itsestäänselvä tiedonetsintäpaikka kuin Kvaak!
Itse asiassa koko blogauksen aihe lähti juuri sinun vastauksestasi; kuten totesit, Kvaakissa monella muuten asiallisella kirjoittajalla on perusnegatiivinen käsitys japanilaisvaikutteisista tyyleistä ja tällöin makuneuvon kysyminen siellä ei ehkä ole se paras veto :P
Postitinkin työn Anikiin ja toivoin parasta (jos on tuuria niin juuri sinä satut näkemään ja ehdit vastata!) ja apua tulikin! Näin siis hyvinä päivinä.
Mutta joo, jos jaksamme (kun aika ja pinna sallivat) antaa palautetta muille ja toisilemme niin ehkäpä Taidenurkkaus vielä käynnistyy. Jos ei muuta niin voimme luoda itseämme (ja muita samanhenkisiä) varten Väline-ketjuun luettelot hyvistä papereista, teristä ja suosikkitusseista ;D
P.S. Olisikohan pitänyt laittaa otsikoksi 'Epämääräistä nyyhkytystä Erilaisen Nykytaiteen Museossa'? ;D
Vaikuttaa siltä, että "paras mangasarja"-ketjuja ja ajoittaisia keuhkoamisia pusuringeistä tms. lukuun ottamatta mangafoorumeilla ei juuri keskustella.
Ja luulisi, että mangatyylisistä töistä voisi keskustella juuri mangafoorumeilla.
Ironista, että juuri Kvaakissa niistä puhutaan eniten, vaikka siellä on vähän tämä "pseudomanga on näiden mangaihmisten juttu"-asenne. Mangaihmisiä se ei kuitenkaan tunnu juuri kiinnostavan? Tosin tuskin kaikki sielläkään syövät jos menee mangaihmisenä mukaan töiden esittelyketjuihin.
Vaikka kyllä muilla mangafoorumeilla tunnutaan keskustelevan piirtämisestä paljonkin. Mutta jos keski-ikä on 13v. niin ei sinne oikein tunne kuuluvansa joukkoon, Anikissa kuitenkin liikkuu myös hieman vanhempaa porukkaa.
Netti on täynnä töiden esittelymahdollisuuksia, mutta rakentavaa keskustelua on harvoin. Minnes sitä sitten menisi keskustelemaan? Tuntuu siltä, että vähän joka taidesivulla on jonkinasteista mangavihamielisyyttä, on hieman huono lähtökohta jos kommentit ovat heti luokkaa "piirtäisit omalla tyylilläs etkä matkis jotai mangaa".
Mutta joo, pitää itsekin koettaa postata vielä jotain Anikin taideketjuun...
Aiheeseen vielä liittyen, aloin tässä miettiä palaute-asioita noin yleensä... Japanissahan piirtäjät saavat käsittääkseni jatkuvasti palautetta, ja kustantajat tuijottavat lukijapalautetta liiankin tiiviisti. (Niin että sarjaan joutuu lisäämään asioita joita ei edes haluaisi tms.)
Mutta täällä palautetta saa suunnilleen kerjätä, ja jos verkostoa ei ole luonut on rakentavan kritiikin saaminen hankalaa, sillä lukijoilta palautetta ei yleensä tule. Kaiken lisäksi välillä tuntuu ettei piirtäjä edes saisi haluta tietää mitä hänen töistään ajatellaan, sillä siitä ei pitäisi joko välittää tai sitten se nähdään kehujen kalasteluna.
Kuitenkin jonkinlainen palaute olisi tärkeää jotta piirtäjä voi kehittyä. (Japanissa lukijoiden kannustus lienee myös tärkeää, sillä ilmeisesti mangakat elävät aika lailla vain työnsä parissa.)
Aloin vain miettiä että puuttuuko meiltä ainakin pseudomangan osalta kokonaan se että piirtäjä saisi kunnollista kritiikkiä edetessään? Puuttuuko meiltä jonkinlainen palautekulttuuri, dA:n selkääntaputteluhan ei sitä ole. Ja onko tämä vaikuttanut siihen pienten markkinoiden ohella että ammattitasoisia tekijöitä on todella vähän?
Tämä tuli vain mieleen tästä jutusta.
Tämä varmaan kuuluisi Kvaakin ketjuun "miksi julkaista suomalaista mangaa" tms, mutta en viitsi laittaa sinne.
Totta puhut! Joskus tuntuu siltä että esm Kvaakin Oblivion High-ketju koostuu enimmäkseen omista kommenteistani ja OH-aiheisista tiedotteista :P
Palautteen puute pitemmän päälle on todella turhauttavaa; olen ehtinyt miettiä jo monet kerrat josko nuoremmat lukijat eivät uskalla kommentoida, vai onko sarja esm Kvaakissa liikkuvien ammattilaisten mielestä niin surkea etteivät he henno kirjoittaa ketjuun mielipiteitään... rankkakin kritiikki (siis oikea kritiikki, ei mikään kateellinen panettelu) tuntuisi tervetulleemmalta kuin täysi hiljaisuus. Huoh.
Kiitos muuten linkistä, artikkeli oli erinomaisen mmielenkiintoista luettavaa.
Tuli vielä mieleen palautteesta/kysymyksien esittämisestä, että ollessamme Karimin kanssa Suomalaisessa kirjakaupassa signeeraamassa Vesi oli mustaa-albumin julkaisemisen yhteydessä henkilökunta sanoi meille ennen haastattelu/signeeraustilaisuuden alkamista ettemme ”ottaisi itseemme” jos yleisö on passiivista eikä kysy mitään. Se on kuulema ”the Finnish way” ;D Yksi ruotsalainen dekkaritaivaan supertähti (joka myy Suomessakin aivan älyttömiä määriä) oli ollut siellä edellisellä viikolla ja kokenut saman kohtalun ja oli tästä aika musertunut ;D
Joo, voi olla että se on sitten joku Suomen juttu... Vähän joka puolelta kuulee ettei sitä palautetta saa juuri mistään. Tai sitten voi olla ettei ihmisiä vain kiinnosta ja että sarjan pitää olla Bleach tai Naruto että se aiheuttaa reaktion.
Ja onhan se varmasti ns. "oikea asenne" että tekee taidettaan välittämättä muiden mielipiteistä, mutta jos oikeasti aikoo saada sarjakuviaan myytyä, olisi tärkeää että ne kiinnostaisivat muitakin kuin tekijää itseään.
Aloittelevana piirtäjänä kannustavaa palautetta kokeneemmilta on suhteellisen helppo saada, samoin niitä iänikuisia "kiva kuva" kommentteja, mutta jotenkin tuntuu siltä että palaute olisi ERITYISEN tärkeää silloin, kun oikeasti lähtee julkaisubisnekseen mukaan.
Myyntiluvuistahan sen suosion kai näkee. Mutta tuntuu siltä ettei täällä ole samanlaisia mahdollisuuksia levittää sarjoja. Myynti on niin pientä. Ja muualla huonostikin myyvä alppari voi myydä paremmin kuin täällä kohtalaisesti myyvä, luulen ma.
En sano, että Japanin tyyli olisi automaattisesti tie autuuteen, lukijapalautteella kun pyritään tehokkaasti karsimaan sarjat jotka eivät myy. Mutta olen kuullut muutamaan otteeseen että piirtäjiä on myös autettu kustantajan taholta ja huonoa palautetta saanutta sarjaa on yrittetty parantaa sen sijaan että se heti dumpattaisiin. Kai se on just sitä mistä tuossa artikkelissakin puhuttiin.
Hm, enpä tiedä... ei FMA-ketjussakaan pahemmin keskustella totaalitäärisistä yhteiskuntajärjestelmistä ja yksilön moraalisesta vastuusta vaan kyllä ne enimmäkseen on yhtä Ed-ihqutusta ;D
Mutta tuosta ”oikeasta asenteesta” sen verran että mene ja tiedä josko tällaista ihme daideilija-asennetta opetetaan ja kannustetaan taide- ja sarjisoppilaitoksissa, mutta oikea se ei mielestäni ole. Tottakai tarvitaan vahva oma näkemys ja rohkeutta toteuttaa se, mutta toisaalta lukijoillehan sarjista tehdään eikä itselle. Toivon mukaan tekijällä on jotain sanottavaa, ja täten on suotavaa että joku muukin kuin oma äiti lukee ja kommentoi :P
Varsinaista nuorallakävelyä siis...
Jaappanin tyyliin säännöllisesti ilmestyvä kokoelmalehti olisi tietysti pokkaria helpompi ja halvempi tapa uuden sarjan avaukseen ja kehittelyyn, mutta Suomessa ei ilmesty tällaisia.
Hyvä kustannustoimittaja on painonsa arvoinen kultaa, ja hän tunnistaa hiomattoman timantin sellaisen nähdessään.
Kustannustoiminta taas vaatii nykyään tuloksia välittömästi, ja pyörii aika lailla sen varassa että tekijä on media-savvy superstara.
Vähän niinkuin että kaikki mainonta olisi tyyliin ”tänään sikanautajauheliha 9,90/kg!”, eli ei mitään pitkän linjan brändin rakentamista vaan mitattavia myyntilukuja pöytään nyt ja heti.
Tänne todella toivoisi piirtäjien kasvattamista ja koulimista sen sijaan, että tuloksia vaaditaan heti-nyt - jopa piirtäjiltä jotka ovat vielä alkutaipaleella!
Palaute ei ehkä olisi sellaista kuin olisi toivonut, mutta parempi se kuin ettei kukaan uskalla tai viitsi sanoa mitään.
Tokihan palautetta voi kerjätä, kuten itse olen nyt yrittänyt tehdä... Tulosten perusteella näyttää ehkä siltä, etteivät sarjakuvani kiinnosta muita kuin pientä joukkiota, mutta hemmetin paljon parempi se kuin ihmettely että miksi ne eivät ota tuulta alleen.
Tekijä tarvitsee palautetta. Ei sitä muuten voi kehittyä. Ehkä tännekin vaadittaisiin rankat editorien arvostelut ja raadolliset lukijaäänestykset jaappanin malliin, parempi se kuin joukko piirtäjiä, jotka eivät kestä kuulla töistään mitään negatiivista. :/
Lähetä kommentti