29.4.2009

Oblivion High 2: Kade traikku ulkona!



Kakkosalbumi on valmis mistä olemme yhtä iloisia kuin alkaneesta kesästä! Sormet oikein syyhyävät päästä koskettelemaan fyysistä kappaletta mutta siihen asti tyytyminen on kakkosalbumin traikkuun, joka löytyy tietysti täältä!

Viralliset julkkarit järjestetään Kemin Sarjakuvapäivien yhteydessä Kitacon-tapahtumassa, josta lisätietoja kohta. Nina ei pääse paikalle, mutta valmistelemme yhdessä suorastaan kolme ohjelmanumeroa, ja tuon tietysti paikalle myös myyntipöydän ja iloista sarjisfanimieltä! JEE CONIT! JEE KADE! JEE KESÄ!

15.4.2009

Good Fellows myyntiin, ja japanin kieli


Kaiken maailman konferenssit ja rahatyöt hoideltuina palaamme nyt eetteeriin noin sadan uuden ja jännittävän uutisen siivittämänä… Laitetaan niitä tänne blogiin päivä kerrallaan!

Ensinnäkin: YLEltä tulee ensi vuonna uusi Japanin kieltä ja kulttuuria käsittelevä tv-sarja! Sarja on omaa tuotantoa, mutta kuvattu Japanissa, ja joka jakson loppupäässä on tilaa myös yhdelle japanilaisen kulttuurin vaikutuksesta Suomessa kertovalle insertille. Ohjelman nimeksi tulee käsittääkseni "Japanin kieli ja kulttuuri", ja sitä juontaa himosymppis Oona Nakai, jolla on jo kotoa jalka kummassakin leirissä.

Tiedämme ohjelmasta ja Oonasta koska minulla oli ilo ja kunnia päästä kertomaan yhteen ohjelman jaksoista Oblivion High:sta ja myös sarjakuvaharrastuksestani yleensä. Kuvasimme jutun Good Fellows -liikkeessä Helsingin Fredrikinkadulla. Good Fellowsiin liittyy yksi varhaisimpia sarjismuistojani joten paikka oli oiva.

Isäni on graafikko ja kuvittaja (aivan kuten Ninakin) ja piirtää joskus myös sarjakuvia, tosin selkeästi ranskankielisen maailman perinteitä kunnioittaen. Jotakin kuvitustyötä varten joskus 80-luvulla hän tarvitsi referenssimatskuksi jenkkisarjiksia ja otti minut mukaan Good Fellowsiin. Sieltä mukaan tarttui mm. amerikkalaisia kapteeni Amerikka-klasareita, joita tavasinkin silmä tarkkana vuositolkulla ennenkuin osasin lukeaa englantia lainkaan. Mysteeriksi jäi pitkäksi aikaa mitä tarinoissa tapahtui, puhumattakaan sanoista kuten "cap" ja "'nuff", joita en ymmärtänyt lainkaan.

Koska olimme liikkeellä autolla enkä vielä osannut liikkua Helsingissä yksin, Kalevankadun Good Fellows jäi mieleeni vain laatikon kokoisena taivaan valtakuntana jonka logossa ikkunassa oli kaksi apinaa. Ja myöhemmin – ehkä jopa 10 vuotta myöhemmin – kun törmäsin sattumalta apinaikkunaan ihan eri kadulla taas tiesinkin, että tänne minä kuulun. Ja niin, rakkaat ystävät, Joc-täti päätyi keräämään sarjiksia tosissaan.

Mutta nyt nuoriso saa ohjautua muualle! Good Fellowsin nokkamies Jari Laitinen kertoo sopineensa itsensä kanssa kerran että lafkalle annetaan 25 vuotta, ja kun aika tulee vuodenvaihteessa täyteen, mies laittaa lapun luukulle. Sarjakuvakauppa on antanut jonkun verran leikettä leivän päälle mutta miehen tulot kun ovat muualta – asuntojen remppaamisesta ja daytradingistä kuulemma – tiskin takaa alkaa olla aika päästä muualle.

Mieleeni juolahti välittömästi kaksi kysymystä. Yksi on tuleeko loppuunmyynti, ja Jari vastasi että ei, sillä varaston voi nykyaikana myydä järkevämmin netitse. Toinen on että eikö koko lafkaa voisi vain myydä, ja vastaus on että voi hyvin myydäkin, jos nyt joku alalle tahtoo.

Tahtooko?