Pienet valehtelevat tytöt

Englantilaisen nettilehden Murdofleurin uusin numero käsittelee tyttöyttä eri näkökulmista, ja lehden podcast-osioon sen toimittaja Rob Gallagher kutsui asiasta keskustelemaan myös vanhan opiskelijatoverinsa – minut. Keskustelemme tyttöydestä useista eri näkökulmista, ja myös Oblivion High tulee puheeksi. Harmillista kyllä Skypetse nauhoitetun podcastin jotkut osiot jouduttiin leikkaamaan epäselvän äänen takia pois, joten se kohta jossa puhun innostuneesti robottihaarniskoista puuttuu kokonaan. Silti kuuntelemisen arvoinen kolmivarttinen, jossa soitetaan myös erinomaista teemaan sopivaa musiikkia! Keskustelemme mm. Henry Dargerin maalauksista, Molly Ringwaldin urasta, nörttitytöistä, valehtelevista tyttöhahmoista sekä, useampaan otteeseen, Diablo Codyn Junosta.

Omaksi pääpontiksini nousi, että (varsinkin miesten luomat) idolisoidut tyttöhahmot ovat minusta kovin ongelmallisia, ja että valehtelevan tytön hahmo on tästä erinomainen esimerkki. Luin juuri Ian McEwanin mainion romaanin Sovitus (Atonement), jota lämpimästi suosittelen. (Ellette tunne sitä vielä, säästäkää Keira Knightley-elokuvan katsominen kirjan jälkeiseksi bonariksi, sillä se spoilaa juonen pahemman kerran). Siinä 13-vuotias Briony-tyttö joutuu todistamaan ihmissuhdedraamaa jota ei ymmärrä, ja kertoo siitä myöhemmin mielikuvituksellisemman version poliiseille, kammottavin seurauksin. Briony toi mieleeni Pullmanin Universumien tomu -sarjan Lyra-tytön, jonka nimikin ääntyy brittienglanniksi samoin kuin sana "liar", valehtelija.

Tyttöjen valheellisuus liittyy molemissa romaaneissa symbolisesti seksuaaliseen heräämiseen ja viattomuuden menetykseen. Tämä toimii kulttuurissamme mainiosti, sillä tarinoistamme löytyy yleensä oletus, että juuri pienet tytöt ovat jotenkin erityisen viattomia, enkelimäisiä ja hyviä. Itse kun olen ollut oikeasti pieni tyttö, voin raportoida, että tämä on niin sanottua fuulaa – eivät lapset ole mitenkään automaattisesti hyviä tai pyhiä. Eikä puberteetin mukanaan tuomat muutokset todellakaan heijasta mitään syntiinlankeemusta; lapsillakin on normaalisti oma seksuaalisuus, mistä Murdofleurissä myös erinomaisesti kirjoitetaan.

Mutta JOS kuvittelemme, että pienet tytöt on tehty unelmista, keijutomusta ja päivänkakkaroista, silloin puberteetti on tietysti kauhea petos, suorastaan valheellista markkinointia. Valehtelevan tytön tarinat heijastavat tätä kulttuurisen kuvan ja todellisen elämän välistä epätasapainoa. Minkä lisäksi ne heijastavat tietysti myös sitä tosiasiaa, että kirjallisuuden nuorille naisille sallitaan harvoin oikein mitään fyysistä toimintaa – kunnes fyysinen rakkaus jotenkin "luo" tytöille naisen kehon. Tyttöjen koko elämä on pään sisällä, ja yritä nyt sitten kertoa jännittäviä tarinoista mistään muusta kuin valheista ja väärinkäsityksistä.

Murdofleurin podcast on englanniksi ja löytyy linkin "radio" takaa lehden kotisivuilta.