HAPPY HALLOWEEN!!

from Ms Mandu with love!

Epämääräistä nyyhkytystä nunnankammiosta...

Moni friikku työskentelee yksin omassa kammiossaan kuin keskiaikainen nunna tai munkki. Tässä käytännössä on hyvät puolensa; kukaan ei häiritse kesken sarjakuvan tussauksen, teet töitä haluamaasi vuorokaudenaikaan ja kuuntelet mitä musiikkia haluat. Miinuspuolelta löytyy se ettei ole ketään jonka kanssa pallotella ideoita tai kysyä neuvoa kun tiedät että tekeillä olevassa kuvassa mättää jokin muttet tajua mikä... saatat toki tuntea muita friikkuja, mutta he eivät ehkä hallitse juuri sinun tyyliäsi tai osa-aluettasi, ja tunnetkin ajoittain olevasi aika lailla tuuliajolla.
Näin siis ennenvanhaan keskiajalla.

Paljon parjattu netti on friikun paras ystävä jos sitä osaa käyttää. Unohda anonyymit (ja usein lähinnä kateelliset ) peer-to-peer -parjaukset sekä ala-asteelaistason ihqutukset eri foorumeilla. Voit istua vaikka Korpilompolossa ja saada siitä huolimatta maailman parasta asiantuntijapalautetta ja opastusta.
Tämä edellyttää luonnollisestikin edes jonkinkokoisen kontaktiverkoston luomista, joko netissä tai oikeassa elämässä. Siispä, joka kerta kun vierailet coneissa, kirjamessuilla tai sarjakuvatapamisissa sinun kannattaa puhua ihmisten kanssa. Siis ihan oikeasti, vaikka olisitkin ujo piimä. Suurin osa ihmiskunnasta ei ole ammatiltaan myyntiedustajia ja ymmärtää kyllä omasta kokemuksestaan vieraille ihmisille puhumisen vaikeuden. Ennemmin tai myöhemmin löytyy se yhteinen sävel.
Kukaan, joka on ollut läsnä sarjakuvatapaamisessa johon osanottajat ovat tuoneet mukanaan uusia tilaamiaan tussikyniä joita kokeillaan joukolla ja joiden jälkiä verrataan kimpassa, ei voi erehtyä osanottajien silmissä kiiluvasta onnentunteesta. Nämä ihmiset ovat arvokkaita Asiantuntijoita, painonsa arvoisia kullassa. Kohtele heitä sellaisina, ja tarjoa puolestasi omaa asiantuntemustasi kun sille on kysyntää.

Ennemmin tai myöhemmin sinulle muodostuu asiantuntijapaneeli jonka puoleen voit aina tarvittaessa kääntyä.


Anikin taidenurkkaus on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen tehdä taiteen erityisosiosta toimiva tietopankki josta löytää niin teknistä tukea että ihan muuten vaan kannustavaa ja asiallista kritiikkiä.
Kvaakin sarjakuvafoorumilla liikkuu paljon ammattikuvittajia ja -sarjakuvantekijöitä, ja se onkin ollut minulle sarjakuvaurani alusta asti kullanarvoinen tietolähde olivatpa kyseessä tietsikkaongelmat, paristojen vaihto Wacomiin tai japanilaisten tussiterien salat.

Niistä nenäsi. Et ole yksin, sinulla on kädessäsi koko maailma (^_^)



Kuva: A. Dürer; Melankolia

Manganukkefudisteatteria? Oho? Oho!

No johan pomppas! Tuttu huipputason nukentekijä lähetti vinkin tämänhetkisestä projektistaan – pukea nuket Tukholman Kaupunginteatterin manganukketeatteri-esitykseen! Otin välittömästi yhteyttä teatteriin, josta vastattiin vähän hätäisesti ettei lehdistömateriaali ole vielä valmis, mutta ettei projekti toisaalta ole myöskään salainen. Esitys perustuu ruotsalaisen Yokaj-studion Kick Off -nimiseen suosittuun pseudomangaan. Näyttämöllä nähdään Kick Off -sarjakuvan maailmaa ja hahmoja. Vaikka kohdeyleisö onkin 9-vuotiaista ylöspäin, ja kokonaisuus saattaa olla melkolailla lapsellinen, mangamarionetit ovat kuitenkin kuriositeettina sen verran erikoinen juttu että kannattaa käydä tsekkaamassa jos Tukholmaan on muuten asiaa. Kick Off saa ensi-iltansa helmikuussa 2010.

Kipin kapin FAN ART- ja FAN FIC-kilpailemaan!

Juhlistaaksemme Oblivion Highn huimaa vuotta – kakkosalbumi julkaistu ja ykkösalbumi R-kioskeissa! - pistimme pystyyn tujun FAN ART-kilpailun sekä kirjoittaville, että piirtäville Oblivion Highn lukijoille! Kilpailu alkaa NYT ja päättyy 20.11.

TEHTÄVÄ: Piirrä Oblivion High-hahmo tai hahmoja, poseeraten tai tilanteessa, mustavalkoisena tai väreissä – teknikka on vapaavalintainen! Tai, kirjoita Oblivion High-hahmoon tai hahmoihin liittyvä tarina, korkeintaan yhden A4-arkin mittainen (noin 3500 merkkiä välilyönteineen). Lähetä teoksesi digitaalisessa muodossa osoitteeseen fanart@oblivionhigh.com ja liitä mukaan nimesi ja yhteystietosi (ja nimimerkkisi, jos haluat pitää nimesi salassa tai olet esimerkiksi jo internet-kuuluisuus taiteilijanimelläsi). Jos kuvasi on kovin abstrakti lienee hyvä kertoa myös ketä se esittää! ;)

Kilpailussa on tietenkin PALKINTOJA! Kunniamainintapaikoille nouseville lähetämme vuoden 2010 mangakalenterin. Ja voittaja saa, valitsemastaan Oblivion High-hahmosta, raman piirtämän henkilökohtaisen originaalipiirroksen omistuskirjoituksineen kaikkineen!

OIKEUDET: Taideteosten oikeudet pysyvät tietysti tekijöillä! Osallistumalla kilpailuun annat kuitenkin meille luvan julkaista teoksesi täällä blogissa. Tämä pätee sekä kuviin, että teksteihin.




Yksi palkinnoista; Otavan julkaisema Oblivion High-kalenteri vuodelle 2010!

Moraalikysymyksiä Helsingin Sanomissa

Jussi Ahlroth kirjoittaa tänään Helsingin Sanomien muikeassa kirjallisuusosassa nuorista japanilaisen popkulttuurin faneista, jotka pukeutuvat julkisesti pikkuriikkisiin asuihin. Pitäisikö tästä huolestua, ja kuinka suhtautua asiaan? Oblivion High 2: Kade käsittelee tietysti juuri tätä asiaa. Yritimme albumissa kuvailla kuinka eri ikäiset ja -taustaiset ihmiset "lukevat" muodin kieltä eri tavoin. Ilmeisesti myös onnistuimme, koska albumi on tämäntyyppiseen tekstiin suorastaan lähdeteos. :) Keskustelin toki myös Jussin kanssa asiasta puhelimessa puolisen tuntia.

Minusta tämän kysymyksen monimutkaisin aspekti on loppujen lopuksi nuorimpien teinien seksuaalisuus. Fyysinen puberteetti iskee varsinkin tytöillä yhä useammin varhain – 11-vuotiaana tai jopa 9-vuotiaana. Tämä ei todellakaan merkitse, että sen ikäiset olisivat henkisesti (tai välttämättä edes fyysisesti) kypsiä seksiin toisen ihmisen kanssa, ikäisenkään. Mutta johonkin ne jylläävät hormonit kohdistuvat. Pohjoismaissa suhtaudutaan yleisesti myönteisesti joihinkin näistä asioista: fanitukseen, yltiöpäisiin rakastumisiin, omasta kehosta nauttimiseen. Muita ilmenemismuotoja katsotaan kovin karsaasti – niiden joukossa keskeisenä nuorten ihmisten yritykset opetella ja manipuloida seksuaalisen kommunikaation alkeita. Flirttailua, seksikästä pukeutumista, viattomuuden ja seksuaalisuuden kontrastien ja tasapainon säätämistä.

Kun nuori nainen pukeutuu esimerkiksi japanilaisittain ranskalaiseksi sisäköksi (juu, nämä maantieteelliset käänteet ovat ulkopuolisista toisinaan kummallisia), asu on toki seksikäs, ainakin joissakin konteksteissa. Ei niinkään koska se näyttää paljasta pintaa – siihen kuuluu ainakin meidän leveysasteillamme uein kunnolliset sukkahousut – vaan koska sen hame on lyhyt, sen pääasiallinen signaali viattomuus ja palvelualttius, ja sen kantaja asettaa itsensä vapaaehtoisesti alistettuun asemaan. Jos maido-asuun on tälläytynyt 36-vuotias nainen, kontrasti kantajan todennäköisen elämänkokemuksen ja arkielämän sosiaalisen vallan sekä puvun lähettämien signaalien välillä on aika suuri. Tämä tulkitaan yleisesti seksikkääksi, ja nuoremmatkin ihmiset tuntevat tietysti tämän koodiston.

Mutta jos kantaja on 13-vuotias, samojen signaalien tulkinta ei ole ihan yhtä yksioikoista. Ulkopuolinen viattomuus ja kokemuksen puute heijastaa todennäköisesti sisäpuolta melko tarkkaan. Ja vaikka nuoren ihmisen mielestä olisikin jännittävää huomata, että asussa saa katseita vanhemmilta pojilta (tai jopa miehiltä), se ei tarkoita, että he kaipaisivat näiltä sen enempää huomiota tai valtaa. Oman sosiaalisen ryhmän sisäinen asema riittää. Hieno puku tuo statusta tyttöjenkin joukossa. Söpöyteen pohjaava naisihanne ei välttämättä pelota samanikäisiä poikia. Ja, suoraan sanoen, suuri osa pikkutytöistä pikkuhameissa ei todennäköisesti edes ajattele ulkomuotoaan seksiin liittyvissä termeissä. Superfeminiininen röyhelöhame jatkaa saumattomasti samaa prinsessaputkea johon tyttöjä pienestä pitäen kasvatamme. Minusta se on ongemallista, mutta se on perustavanlaatuinen ongelma kaikissa länsimaissa yhtä lailla kuin Japanissa, eikä japanilaisen popkulttuurin syyllistämisessä siitä ole mitään järkeä.

Äidin tai isän joka katsoo sydän kurkussa pentujen vaatteita kannattaa pistää silmät kiinni, hengittää syvään ja laskea kymmeneen. Ja katsoa sitten uudestaan ympärilleen. Katsoa ympäristöä jossa tytöt saavat halutessaan pukeutua toimintasankareiksi (nais- TAI miespuolisiksi); jossa pojille sallitaan perinteistä machoilua laajempi skaala tunteita ja asuja; joissa nuoret ihmiset saavat, koostaan tai iästään riippumatta, tuntea itsensä kauniiksi ja nähdyiksi; jossa nuoret voivat toki valita pikkuisen hameen, mutta jossa he ovat aivan yhtä tervetulleita ja ihasteltuja jättimäisissä pörröisissä kigurumi-pyjamissa, jotka peittävät kehon muodot täysin.

Tämä ei tietenkään muuta sitä tosiasiaa, että hormonihuuma on cosplay-maailmassa melkoinen. Mutta niinhän se on kaikkialla jossa nuoret ihmiset kokoontuvat. Jotkut ympäristöt vaan ovat turvallisempia kuin toiset opetella ystävyyttä, romantiikkaa, seksuaalisuuden kirjoa. Minä sallisin lapselleni cosplayasun ja conin – ja keskustelin hänen kanssaan myös siitä, mitä ulkopuoliset näkevät kun katsovat pukua, joka nuoren mielestä on vain tai ensisijaisesti tosi söpö.

(Ja hei, vinkiksi van, koulussa tai kotona keskustelua voi halutessaan avata kipaisemalla kaupasta tai kirjastosta Oblivion High 2-albumin!)

Nöyryytys jota taistelupelejä tietsikalla pelaava ei koskaan joudu kokemaan IRL...

(kuva sivustolta GameFAQs; Guilty Gear XX)

Jouduin sunnuntaiaamuna sairaalakäynnille yllättäen toistuvan allergisen reaktion vuoksi. Koska kehoni oli täynnä ruvelle noussutta nokkosihottumaa vähensin vaatetustani esitellessäni ”parhaita paloja” selässä, käsivarsissa ja kaulassa päivystävälle lääkärille ja hoitajalle. Nieltyäni kourallisen lääkkeitä, saatuani adrenaliinipistoksen ja maattuani aloillani yli kaksi tuntia allerginen reaktio oli hallinnassa, mutta itse olin siinä vaiheessa jo aika turhautunut...

Sattuipa niin että olin ottanut osaa wushu-klubini Chin Na-harjoitusleirille edellisenä päivänä. Ohjelmassa oli lukkoja, heittoja ja muuta perussälää, mutta painopiste oli yläkehon hermopisteillä. Niinpä käsivarsieni yläosat, olkapääni ja kainaloni olivat mustelmilla. Tämä ei luonnollisestikaan ole olosuhteet huomioon ottaen lainkaan outoa.
Vetäessäni paitaa pois päältä katseeni osui seinälle ripustettuun lappuun ”Elätkö turvattomassa suhteessa?” allekirjoittajana joku naisjärjestö puhelinnumeroineen. Tilanteen ironia ei jäänyt huomaamatta. Selitin rauhallisesti lääkärille syyn mustelmiin sekä niiden sijaintiin. Toivon mukaan jonkinverran anatomiaa opiskelleena hän nyökkäili vain ja keskittyi sitten itse allergiareaktioon. Hoitsun ilme taas oli näkemisen arvoinen. Hän mutisi itsekseen vielä huoneesta poistuessaankin. Olin sanaton raivosta ja ämmän röyhkeydestä olettaa että oma mieheni pieksää minua, ja mieleni teki melkoisesti näyttää hänelle ihan kädestä pitäen kuinka helposti mustelmia tuleekaan...


Ergo, taistelupelien pelaaminen tietsikalla on huomattavasti terveellisempää, ainakin verenpaineellesi...


P.S. Väkivaltaisessa suhteessa eläminen ei naurata ketään, eikä tämän bloggauksen tarkoitus ollut väheksyä perhe- tai muun väkivallan uhrien kärsimystä, ainoastaan purkaa turhautumistani sen johdosta että osa hoitohenkilökuntaa automaattisesti leimaa miehet pedoiksi.

Kuinka markkinoit sarjakuvaasi ilman rahaa!

Pieni Oblivion High -uutinen on päässyt lipsahtamaan meiltä mainitsematta! Sarjainfon numerosta 1/09 löytyy Kemin sarjisfestareilla pitämääni luentoon pohjaava artikkeli Kuinka markkinoit sarjakuvaasi ilman rahaa. Numeron voi tilata netistä (ja kannattaakin, sillä sen sivuilta tapaat mm myös erinomaisen ystävämme Ninni Aallon). Artikkelini viestin voi kuitenkin tiivistää seuraavasti:

1) Ilman rahaa voi tehdä huiman paljon, varsinkin hyväksikäyttämällä omaa verkostoa, sosiaalisia medioita ja kavereiden luovuutta. Muista pummia palveluita töistä, vanhemmiltasi, kouluista (vaikka et enää olisikaan koulussa, niillä on usein erinomaista kalustoa), kunnan nuorisotoimelta ja paikallisilta taitelijayhteisöiltä.

2) Mikään ei kuitenkaan ole loppupeleissä ilmaista. Mitä vähemmän rahaa jokin maksaa, sen enemmän aikaa se yleensä vie. Harrastajapiireissä ja järjestötoiminnassa on suuri tabu sanoa (mutta silti TOTTA) että melkein on nopeampaa ja niin halvempaa mennä töihin vaikka kaupan kassalle ja ostaa tärkeimmät paino- ja tai markkinointipalvelut tienaamallaan rahalla.

3) Tapaa ihmisiä! Mene coneihin (työvoimaksi tai luennoimaan), mene mafioihin (ja PUHU ihmisille), kirjoita nettiin, suostu ja/tai tunkeudu haastateltavaksi. Auta muita. Älä ole paska jätkä. Jokainen skenen tyyppi joka tietää, että olet hyvä tyyppi, on sarjakuvasi ilmainen evankelista.

Nettitelkkarivinkki!

Me pikkumandut olemme molemmat hillittömiä BBC:n kulttuuriohjelmien faneja, ja podaamme varsinkin kaikenlaisia keskusteluohjelmia. Minulle ne merkitsevät, että jaksan kulkea kaupungilla isompiakin etäisyyksiä jalan – käveleminen ei ole tylsää jos korvissa humoristiset professorit kaskustelevat (Sinuhe Egyptiläinen-kirjasta tutusta) faarao Echnatonista, tai yhteiskunnallisista muutoksista, tai uusista kirjoista. rama puolestaan piirtää BBC-radion tahtiin melkein yhtä usein kuin japanilaisen pelimusiikin!

Päivän BBC-vinkki tulee kuitekin television puolelta! Legendaarisessa Newsnight Review -ohjelmassa keskustellaan tänä iltana kulttifiktiosta, millä tarkoitetaan ilmeisesti Asioita Joista Nörtit Perinteisesti Pitävät Mutta Jotka Ovat Nykyään Suurempien Pulliaisryhmienkin Mieleen: sarjakuvia, scifiä ja niin edelleen. Vieraina ohjaaja ja sarjakuvakäsikirjoittaja Kevin Smith, kirjailija Jeanette Winterson ja koomikko, nörtti Natalie Haynes, sekä ilmeisesti myös sarjiskäsikirjoittaja Mark Millar. Keskusteluaiheita ovat mm Millarin Kick-Ass, District 9 ja Eoin Colferin kirjoittama uunituore Linnunradan käsikirja liftaajille -jatko-osa

Ohjelma ilmestyy nettiin kohta sen päätyttyä – eli käytännössä lauantaina! Etsi oikeasta reunasta täältä.

EDIT: EIPÄ ILMESTYKÄÄN! PENKULES! Kansainväliselle yleisölle näytetään vain klippejä. NO JOPAS ÄRSYTTÄÄ. No, Mark Millar-osuus tullee siti nettiin. Näinkös meidät raukat ajetaan laittomaan latailuun? *ärinää, murinaa*.

Käsikirjoittajat koulun penkille!

New York University eli NYU tarjoaa kursseja myös normaalin korkeakoulutoimintansa ulkopuolella. Aikuiskoulutukseksi kai sitä meillä yleensä sanotaan; NYU:n jaoston jylhä alaotsikko on vaikuttavammin "School of Continuing & Professional Studies". NYU SCPS on hyvämaineinen paikka opiskella luovaa kirjoittamista, ja viime viikolla siellä alkoi sarjakuvakäsikirjoittamisen kurssi.

I know! Näitä ei todellakaan ole riittävästi.

NYU:n neronleimaus ei tietenkään sinällään juuri auta meitä täällä Pohjoismaissa, mutta onneksi kurssin pääpointeista voi lukea jokaviikkoisen tiivistelmän Bleeding Cool -blogista; ensimmäinen osa löytyy täältä ja toinen täältä.

Näppiksen takaa löytyy kurssin vetäjä Dennis O'Neill, joka on pitkän linjan Marvel- ja DC-mies. Henkisesti saakin varautua aika äijämäisen ärsyttävään kirjoitustyyliin, ja kurssin sisältö keskittynee pääasiallisesti supersankarisarjakuvan tekemiseen. Tästä huolimatta sarjaa kannattaa seurata: pakko minun on myöntää, että setä puhuu typerään sävyyn tiukkaa asiaa.

Venyttelyä, sivutaivutuksia ja oivalluksia...

Sain tänään herätessäni ahaa-elämyksen. Asian olisi pitänyt olla minulle itsestään selvyys, mutta en ollut kuullut moisesta taidekoulussa enkä myöhemmin ammattiopinnoissakaan. Ai mistäkö puhun? No alkuverryttelystä tietty!

Olipa kyse pianonsoitosta tai triatlonista kukaan järkevä harjoittaja ei aloita kylmiltään. Baletin ammattilainen ei vetäise ensimmäiseksi heti vuoteesta noustuaan spagaatia, mutta itse olen usein istunut monesti aamulla piirtopöydän ääreen ja alkanut piirtää päivän hommia. Ihan kylmiltään. Ei ihme että työnteko on usein keskeytynyt lapsille sopimattomaan kielenkäyttöön kun jälki ei ole ollut halutun näköistä...

Mutta tästä päivästä lähtien aion tehdä toisin! Jos työpäivänä on tarkoitus piirtää sarjakuvaa otan käteen tussiterän ja vedän rivin samankokoisia ja -pituisia suoria viivoja. Sitten teen rivin cross hatchingiä ja jatkan samalla tavoin kunnes käsi tottelee haluamallani tavalla ja jälki näyttää hyvältä. Tervetuloa, uusi uljas tulevaisuuteni!


Mutta näin tarmokas toiminta on väsyttänyt minut pahemman kerran ja taidankin tästä luistaa ensin kahville ;D