Älä pelkää korkeuksia!

Suurkiitokset kaikille – olisikohan teitä ollut yli sata! – jotka kuuntelivat tänään Ropeconissa "Kuinka kirjoitan" -paneelia. Mike Pohjola ja minä yritimme parhaamme mukaan kertoa kaiken tietämämme kirjoittamisen ammatista. Monet huomioista päätyvät tännekin jahka ehdin kirjoittaa, ja jo tänään ajattelin jakaa luennolta kaksi tärkeintä neuvoa.

1. Älä tähtää liian alas – tai liian korkealle!

Jotkut harrastajat kirjoittavat vain pöytälaatikkoon, mikä pitkän päälle on tietysti omiaan pysäyttämään kehitykseen. Useimmat kirjoittavat toisaalta vain esim omalle kirjoitusseuraalleen, tai vaikka mielisarjansa fanfic-lukijoille Livejournalissa. Vaikka pienelle piirille on helppo kirjoittaa, se on myös lokero johon helposti jämähtää – varsinkin kun palaute jonka toveriryhmässä saa ei melkein koskaan ole täysin rehellistä. (Eikä sen tietenkään tarvitsekaan olla, kun juuri se myönteinen ja toisiaan tukeva ilmapiiri mahdollistaa pöytälaatikosta ponnahtamisen).

Toiset taas ajattelevat, että luova kirjoittaminen merkitsee järjestään yhdeksänosaisen fantasiaeepoksen aloittamista. Ja tunnenpa ainakin yhden lahjakkaan kirjailijanalun, joka kirjoittaa (sinänsä nerokkaita) ficcejään, SEKÄ massiivista fantsueepostaan, ja ihmettelee vielä miksi ura ei etene.

2. Harjotteluajan voi toki hyväksikäyttää!

Mutta mihin se loogisesti etenisi? Kirjoittaminen on käsityötä, joka pitää opetella, ja kehittyminen vaatii (kuten aina) asteittaisia haasteita. Uuden asian tekeminen on vaikeata vain kerran, ja sen tekeminen hyvin ei sekään vaadi montaa kertausta, jos haaste on osaamastasi taidoista vain askeleen päässä. Ison harppauksen tekeminen vaatii taas miljoona iteraatiota, ja romaanisarjaa voi joutua harjoittelemaan vuosikymmeniä. Ei ihme jos turhautuu.

Onneksi arjessa on kaikenlaisia kirjoitustehtäviä, joiden mestariksi voi ensin kehittää itsensä. Kirjoita enollesi tai bestiksellesi hänen syntymäpäivänään paras tekstiviestitervehdys kautta aikojen – siinä on selvät parametrit: maksimimerkkimäärä, ja tavoitteena on ilahduttaa toista henkilöä mieleenpainuvalla tavalla. Sen jälkeen ehkä kirjoitat kirjeen pankkihenkilöllesi, teet pelikerhosi kotisivujen tekstisisällön, koulun lehteen kirja-arvostelun, muistikirjaasi sivunmittaisen kuvauksen henkilöstä jonka tunnet hyvin, ja vähitellen esimerkiksi novelli jonka kehtaisit lähettää kilpailuun onkin vain yhden askeleen päässä.

Pohdi vaan aina: mitkä ovat parametrit? Mitä tehdään ja kenelle? Tee sitten se, askel kerrallaan. Älä aloita romaanisarjasta tai jämähdä nykyiselle tasollesi, niin saatat opettaa itsellesi vaivihkaa paitsi kirjoittamisen käsityön myös ammattitaidon tärkeimmän aineksen, nimittäin kyvyn kirjoittaa mihin tahansa formaattiin juuri sen parhaimman ja kiinnostavimman asian.