Toivon että tämäkin osa löytää tiensä mahdollisimman monen lukijan käsiin ja lupaan teidän säästyvän pahimmalta myötähäpeältä. Otamme mielellämme vastaan kritiikkiä ja muutakin palautetta lukijoiltamme, ja virheistä pyritään ottamaan oppia. Kuten Joc jo aiemmin kirjoitti ensimmäistä osaa vaivanneet lapsentaudit ovat poissa. Kolmososa (työnimeltään 'Laulu'), jonka kuvakäsiksen työstäminen on juuri lähtökuopissa, on toivottavasti sekin askel parempaan suuntaan.
Vanha totuus pätee: ainoa tapa kehittyä tekijänä on piirtää, piirtää, piirtää, ja julkaistuksi pääseminen nopeuttaa prosessia huomattavasti koska omia tuotoksiaan joutuu katsomaan paljon kriittisemmin, puhumattakaan kustannustoimittajan ja asiantuntevien lukijoiden kritiikistä.
Tiiviillä kanssakäymisellä sarjan hahmojen kanssa on yllättäviä vaikutuksia, ja hahmot alkavat ikäänkuin kehittää itse itseään ja elää omaa elämäänsä. Juha ja Max olivat alunperin vain luokkakavereita ja random sivuhahmoja kunnes varastivat shown, ja vaikka sanoinkin kerran haastattelussa etten pahemmin välitä Masaton kaltaisista mitäänsanomattomista nynnyistä kakkosvolan tapahtumat pakottivat esiin sympatiaa ja ymmärrystä kyseistä henkilöä kohtaan. Pirautin jopa pari kyynneltä piirtäessäni sivuja 38-44...
Onneksi Johanna on hyvä äiti kaikille luomilleen lapsille ja kohtelee heitä tasapuolisesti (^___^)
Tekstit
1 kommentti:
Aaaaah! Nyt MÄ olen Kade. Toivottavasti ovat muistaneet laittaa sellaisen minullekin (olen juuri junassa matkalla kotiin…)
Lähetä kommentti