Sarjisreportaasi Burmasta

Guy Delisle kulkee albumin kannessa lastenvaunujen kanssa ja juuri tämä aspekti teki minuun albumissa suurimman vaikutuksen. Kun hänen vaimonsa, Lääkäri ilman rajoja, auttaa Burman takamailla köyhiä ja tarvitsevia, koti-isä Guy piirtää edellisen sarjakuva-albuminsa valmiiksi, käy leikkitunneilla, ostaa vaippoja ja pääsee tutustumaan diktatuuriin arjen kautta ja hissukseen. Vähitellen hänelle löytyy omankin alan maailmaa parantavaa tekemistä – kuvitustyö terveysesitteeseen ja animaatiokurssi – mutta pääasiallisesti hän on kuitenkin vain Burmassa elämässä ja kokemassa, katsomassa ja luonnostelemassa, ja painamassa kaiken visusti mieleensä.

Pienet tarinat arjen kommelluksista liittyvät jouhevasti toisiinsa ja niistä muodostuu vähitellen myös isompia kaaria. Aung San Suu Kyi on kotiarestissa samassa kaupungissa, hyväntekeväisyysjärjestöjen suhde sotilasjunttaan surkastuu entuudestaan, ja monet alussa eksoottisen tuntuiset asiat avautuvat vähittäin itsestäänselviksi. Delisle käsittelee vakaviakin aiheita pelottomasti, mutta albumi on silti kovasti hauska – nauroin ääneen varmaan kymmenen, viisitoista kertaa.

Delisle kirjoittaa hyvin ja käännös on niin naseva, että vitsin saattaa joskus avata samassa huoneessa olijoille vain lukemalla sisältöä ääneen. Ensisijaisesti hän on silti piirtäjä, eikä hän laita sivulle yhtäkään sanaa ellei se ole täysin välttämätöntä. Parissa kohtaa, kun pariskunta lähtee lomalle katsomaan Burmaa kunnolla turistin silmin, kerrontakin muuttuu valokuva-albumimaiseksi sarjaksi ruutuja, joista näkee miltä maa näyttää, mutta ei millaista siellä on elää.

Muilta sivuilta siitä saa sen sijaan erinomaisen käsityksen, ja yksi Delislen teemoista onkin kuinka katsomme eri asioita eri silmällä taustasta ja tilanteestamme riippuen. Suosittelen albumia lämpimästi sekä sarjisfaneille että maailmanpolitiikasta ja varsinkin hyväntekeväisyysjärjestöistä kiinnostuneille. Se on lähestyttävän kerrontansa takia vallan erinomainen joululahja sellaisellekin rakkaalle, joka ei normaalisti lue sarjiksia.

PS 1: Ja arvatkaa tuntuuko huimalta voida sanoa, että trallallaa, me olimme kunniavieraita Helsigin Sarjakuvafestivaaleilla samaan aikaan tämän tyypin kanssa!

PS 2: Ja jos joululahjoja vielä uupuu, kandee käydä klikkaamassa Oblivion High -pääsivulta joulukalenteriin piiloutuneita rusetteja…