Kirjakauppataivaassa…

Esittelin eilen lastekirjallisuuskonferenssissa paperin Alloy Entertainmentin tuottamista high school-kirjoista (Gossip Girl, A-List, Private, The Clique, The It Girl, The Au Pairs, The Luxe, Pretty Little Liars jne). Meni ihan hyvin. Olen lueskellut niitä ja niistä puolisen vuotta eikä minua enää hätkäytä sellaiset pikku-jutut kuin että kirjojen sivuilla on esimerkiksi ilmiselvää markkinointia. Product placement on nykyään melko tavallista paitsi leffoissa myös televisiossa, laulujen teksteissä ja aikuisten romaaneissa. Jopa Marvelin sarjakuvaruutuihin voi kuulemma nykyään ostaa tuotteeleen tilaa. Tietysti nuortenkirjat seurasivat nopeasti perässä! Yksi yleisössä istunut äiti oli kuitenkin ihan kauhuissaan: "TÄSTÄ PITÄÄ KIRJOITTAA FAST FOOD NATION -TYYPPINEN PALJASTUSKIRJA". Mjaa… jos ny ehtis! :D

Sen sijaan kirjoitan vaan tähän blogiin että näitä kirjoja ei ehkä pidä ostaa ihan ysivuotiaille, ja että vähän isompienkin ihmisten on hyvä lukea aivot kädessä. Aivoja voi käyttää mainosviestien bongaamiseen, koska kirjat itsessään eivät todellakaan vaadi niiltä mitään osallistumista. Mikä ei tarkoita, etteivätkö ne olisi tavallaan ihan viihteellisiä. Niihin tulee samantyyppinen riippuvuussuhde kuin vanhanaikaisiin saippuasarjoihin.

Tänään oli jo tarkoitus palata kakkosalbumin käsiksen pariin, mutta pakko myöntää, että koko päivä harhautui Berkeleyn kaduilla hengatessa. Telegraph Avenuen kirja- ja levykaupat ovat kuuluisia! Yliopiston oppilaat eivät onneksi lue ainoastaan kurssikirjoja. Shakespeare & Co:n ikkunaan oli teipattu käsintekstattu lappu: "YES WE HAVE MANGA".