Apua! Ensin tätä on odotettu noin MILJOONA VUOTTA, sitten päivä pamahtaa päälle ihan tyhjästä. Huomenna, maanantaina 31.3, ilmestyy Oblivion High: Vaihdokas. Koska olemme molemmat vielä tänään ulkomailla, rama ja minä emme ole edes vielä NÄHNEET kirjaa, mutta Otavalta luvataan että se on tyydyttävää plarattavaa. Minulle juuri se on ainakin tärkeätä. Ostan usein kirjoja ihan sen perusteella että ne tuntuvat kädessä hyvältä.
Julkistustilaisuus on kello 17 Ravintola Vltavassa Elielinaukiolla (Rautatieaseman kupeessa). Tervetuloa vaan mukaan kaikki! Eka puolituntinen on lehdistötilaisuus, meidän ja roolipelitutkimusantologian Playground Worlds, josta voi lukea enemmän täältä. Tarjoamme ekoille tulijoille kuohuviiniä, nimittäin jos ovat aikuisia. Sen jälkeen kyseessä on tavanomainen Iloinen Baari-ilta (tm). Myymme paikalla albumia erikoishintaan joka taitaa olla 10€, jolloin kaupanpäällisiksi ujutamme myös OBLIVION HIGH-KIRJANMERKIN!
Sarjista ei ole vielä edes JULKAISTUKAAN ennenkuin oheistuoterumba alkaa… ;)
Jepjep, kirjoittaisin vielä arvostelukauhustamme (MASSIIVINEN) ja erikoisesta mediahuomiosta (Oblivion High on herättänyt kiinnostusta sarjakuvamedioissa, suomenruotsalaisissa ja ruotsinsuomalaisissa kuvioissa, LOL) mutta pitää rientää koneelle, olen Köpiksen kentällä.
PS. Ihan oikeasti, tulkaa julkkareihin! Jos emme tunne toisiamme vielä (ja jos missaatte alkusanamme) kysykää ihmisiltä paikan päällä ketkä ovat rama ja Joc! Silloin teille osoitetaan pari kolmikymppistä neokulttuuritätiä (abstraktit kampaukset mutta ei vielä puukoruja tai geometrisiä silmälaseja) jotka ovat todennäköisesti hermostuneita ja/tai pienoisessa hiprakassa ja haluavat mielellään tavata kaikki kotimantujen sarjisintoilijat/tekijäkollegat henkilökohtaisesti!
Parasta vielä tervehtiä ennenkuin olette lukeneet albumin, niin mahdolliset tulkinta-erot sen olemassaolo-oikeudesta eivät aiheuta turhaa kitkaa! ;)
27.3.2008
Nimimerkki None of Your Business!
En mä sua tarkoita, rakas lukija! Mutta viime päivinä olen törmännyt parissakin paikassa nimimerkkiin "Mrs Mandu" – joka ei ole meidän nimemme... Sallikaa minun selventää...
"Ms" – äännetään "mzz" – on 70-lukulainen titteli, joka luotiin vastineeksi miesten "Mr"-nimikkeelle.
"Mr" – "mister" – tarkoittaa herraa. Sen informaatiosisältö on siis "olet mies". Ennen muinoin se tarkoitti myös "olet aikuinen mies", ja nuoria poikia puhuteltiin, mikäli titteliä tarvittiin termillä "master". Master oli siis "miss"-sanan miespuolinen vastine. Master oli siis, ja on brittiläisissä yksityiskouluissa edelleen, poikaneiti.
Mutta kun master poistui käytöstä, Miss ja Mrs jäivät edelleen henkiin. Jostakin syystä tuntui edelleen tärkeältä ilmoittaa koko maailmalle mikäli nainen oli naimisissa vai ei. Tämä oli monien naisten mielestä typerää. Osittain siksi, että jossakin kolmenkympin kieppeillä "Miss" alkaa kantaa epäonnistumisen nyansseja. Vaikka jotkut ihmiset ovat naimattomia, koska heitä ei voisi avioliitto vähemmän kiinnostaa. Tai koska heillä ei ole ollut huikean uran ohessa aikaa deittailla. Tai koska he ovat lesboja. Tai koska he eivät poliittisista syistä usko avioliittoon. Ei mikään noista ole epäonnistuminen!
Vastavaasti toisia naisia ärsytti tuo "Mrs" – ihan niinkuin heidän arvonsa määrittyisi jotenkin aviomiehen olemassaolom kautta. Niin sekä naimisissa olevia että naimattomia naisia alkoi niin sanotusti kyrsiä koko tittelirumba.
Siksi peliin tuotiin Ms.
Ms tarkoittaa "olen naissukupuolta". Ja se tarkoittaa "ehkä olen naimisissa, ehkä en, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa meidän väliseen kommunikaatioon mitenkään". Kuten Britney sanoisi, "not a girl, not yet a woman – or what if I am? It's none of your business." Ja joo, ehkä myös ihan vähän "not that innocent"...
"Ms" – äännetään "mzz" – on 70-lukulainen titteli, joka luotiin vastineeksi miesten "Mr"-nimikkeelle.
"Mr" – "mister" – tarkoittaa herraa. Sen informaatiosisältö on siis "olet mies". Ennen muinoin se tarkoitti myös "olet aikuinen mies", ja nuoria poikia puhuteltiin, mikäli titteliä tarvittiin termillä "master". Master oli siis "miss"-sanan miespuolinen vastine. Master oli siis, ja on brittiläisissä yksityiskouluissa edelleen, poikaneiti.
Mutta kun master poistui käytöstä, Miss ja Mrs jäivät edelleen henkiin. Jostakin syystä tuntui edelleen tärkeältä ilmoittaa koko maailmalle mikäli nainen oli naimisissa vai ei. Tämä oli monien naisten mielestä typerää. Osittain siksi, että jossakin kolmenkympin kieppeillä "Miss" alkaa kantaa epäonnistumisen nyansseja. Vaikka jotkut ihmiset ovat naimattomia, koska heitä ei voisi avioliitto vähemmän kiinnostaa. Tai koska heillä ei ole ollut huikean uran ohessa aikaa deittailla. Tai koska he ovat lesboja. Tai koska he eivät poliittisista syistä usko avioliittoon. Ei mikään noista ole epäonnistuminen!
Vastavaasti toisia naisia ärsytti tuo "Mrs" – ihan niinkuin heidän arvonsa määrittyisi jotenkin aviomiehen olemassaolom kautta. Niin sekä naimisissa olevia että naimattomia naisia alkoi niin sanotusti kyrsiä koko tittelirumba.
Siksi peliin tuotiin Ms.
Ms tarkoittaa "olen naissukupuolta". Ja se tarkoittaa "ehkä olen naimisissa, ehkä en, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa meidän väliseen kommunikaatioon mitenkään". Kuten Britney sanoisi, "not a girl, not yet a woman – or what if I am? It's none of your business." Ja joo, ehkä myös ihan vähän "not that innocent"...
17.3.2008
Kirjakauppataivaassa…
Esittelin eilen lastekirjallisuuskonferenssissa paperin Alloy Entertainmentin tuottamista high school-kirjoista (Gossip Girl, A-List, Private, The Clique, The It Girl, The Au Pairs, The Luxe, Pretty Little Liars jne). Meni ihan hyvin. Olen lueskellut niitä ja niistä puolisen vuotta eikä minua enää hätkäytä sellaiset pikku-jutut kuin että kirjojen sivuilla on esimerkiksi ilmiselvää markkinointia. Product placement on nykyään melko tavallista paitsi leffoissa myös televisiossa, laulujen teksteissä ja aikuisten romaaneissa. Jopa Marvelin sarjakuvaruutuihin voi kuulemma nykyään ostaa tuotteeleen tilaa. Tietysti nuortenkirjat seurasivat nopeasti perässä! Yksi yleisössä istunut äiti oli kuitenkin ihan kauhuissaan: "TÄSTÄ PITÄÄ KIRJOITTAA FAST FOOD NATION -TYYPPINEN PALJASTUSKIRJA". Mjaa… jos ny ehtis! :D
Sen sijaan kirjoitan vaan tähän blogiin että näitä kirjoja ei ehkä pidä ostaa ihan ysivuotiaille, ja että vähän isompienkin ihmisten on hyvä lukea aivot kädessä. Aivoja voi käyttää mainosviestien bongaamiseen, koska kirjat itsessään eivät todellakaan vaadi niiltä mitään osallistumista. Mikä ei tarkoita, etteivätkö ne olisi tavallaan ihan viihteellisiä. Niihin tulee samantyyppinen riippuvuussuhde kuin vanhanaikaisiin saippuasarjoihin.
Tänään oli jo tarkoitus palata kakkosalbumin käsiksen pariin, mutta pakko myöntää, että koko päivä harhautui Berkeleyn kaduilla hengatessa. Telegraph Avenuen kirja- ja levykaupat ovat kuuluisia! Yliopiston oppilaat eivät onneksi lue ainoastaan kurssikirjoja. Shakespeare & Co:n ikkunaan oli teipattu käsintekstattu lappu: "YES WE HAVE MANGA".
Sen sijaan kirjoitan vaan tähän blogiin että näitä kirjoja ei ehkä pidä ostaa ihan ysivuotiaille, ja että vähän isompienkin ihmisten on hyvä lukea aivot kädessä. Aivoja voi käyttää mainosviestien bongaamiseen, koska kirjat itsessään eivät todellakaan vaadi niiltä mitään osallistumista. Mikä ei tarkoita, etteivätkö ne olisi tavallaan ihan viihteellisiä. Niihin tulee samantyyppinen riippuvuussuhde kuin vanhanaikaisiin saippuasarjoihin.
Tänään oli jo tarkoitus palata kakkosalbumin käsiksen pariin, mutta pakko myöntää, että koko päivä harhautui Berkeleyn kaduilla hengatessa. Telegraph Avenuen kirja- ja levykaupat ovat kuuluisia! Yliopiston oppilaat eivät onneksi lue ainoastaan kurssikirjoja. Shakespeare & Co:n ikkunaan oli teipattu käsintekstattu lappu: "YES WE HAVE MANGA".
14.3.2008
Motivaatio hukassa...
Oikein pahan motivaationpuutteen iskiessä otan esille Japanista hikikalliilla hankkimani 'Artworks of Guilty Gear X 2000-2007'. Ishiwatari Daisuken rento kynänjälki ja sairaan upeat hahmot eivät petä ikinä. Ongelmana on vain saada kanalisoitua vastahankittu energia työntekoon ettei loppu työpäivä vierähdä GG X:n ääressä...
9.3.2008
Mitä Rama lukee...
Joc halusi minun kirjoittavan blogiin jotain esikuvistani. Standardiverukkeeni siitä ettei minulla ole mitään älykästä sanottavaa huidottiin tylysti sivuun joten minun ei auttanut kuin ryömiä ristille sillä kiukkuinen käsikirjoittaja on kuin tuhat tornadoa...
Kenellekään minut tuntevalle ei ole voinut jäädä epäselväksi että Hiroaki Samura on JUMALA.
Muistan elävästi kun luin Blade of the Immortalia ensimmäistä kertaa; jonotin sisäänpääsyä Tukholman elokuvafestareilla (leffa oli Takashi Miiken Araburu tamashii-tachi) mukanani SF-Bokhandelista mukaan poimimani Blood of a Thousand. Jo ensimmäiset sivut olivat kuin isku palleaan. En muista koko elokuvasta mitään, istuin vain kuin kuumehoureisena penkissäni odottaen loppua päästäkseni jatkamaan lukemista.
Esikuvista ei tällä kertaa sen enempää, mutta laitoin sivupalkkiin listan siitä mitä luen parhaillaan...
Kakkosalbumi työn alla…
Lukukausi loppuu täällä Oxfordissa tällä viikolla, ja nyt on vihdoinkin aikaa palata kakkosalbumin pariin. Nimeksi on varmistunut Oblivion High: Kade ja minulla on käsikirjoituksen kanssa pienonen ongelma – tahtoisin nimittäin tehdä albumista 6000 sivua pitkän. Rama ilmoitti tiukkaan sävyyn, että se ei siinä tapauksessa todellakaan valmistu jouluksi, ja että 60 sivua olisi järkevämpi tavoite. Varmaan niitä tulee VÄHÄN sitä enemmän… Joo joo, karsin tässä sivujuonia ja hahmoja ja läppää…
…mutta herää kysymys: mitä teemme kaikilla tarinoilla joita tässä kokonaisuudessa ei kerta kaikkiaan ehdi kertomaan? Romaaneja? Stop-motion-animaatiota playmo-ukoilla? Marionettinäytelmiä?
Aamuöisin kun baarit sulkevat ja opiskelijanaapurini hoipertelevat kailottaen kotiinpäin makaan usein sängyssä ja unelmoin mangastudiosta, jossa meitä olisi enemmän kuin kaksi, ja Ramalla olisi kokonainen tiimi alaisia jotka kävisivät researchaamassa tapahtumapaikkoja ja tekisivät rasterointia ja keittäisivät kahvia… Ja me voisimme julkaista jossakin lehdessä sellaiset 20 sivua kuussa… Naurakaa vaan! Ilman unelmia emme olisi saaneet ensimmäistäkään albumia valmiiksi, saati sitten julkaistuksi :)
Mainitsin hiljattain kundikaverilleni että harjoittelen silloin tällöin peilin edessä Oscar-puhetta, kaiken varalta. "Miten sä OSCARIN voittaisit?" Öö… en tiedä. "MISTÄ KATEGORIASTA MUKA?" No… en tiedä? Tuottajat, käsikirjoittat ja näyttelijät pitävät yleensä parhaat puheet, joten olen harjoitellut niitä? "MUTTA ETHÄN SÄ OLE KOSKAAN TEHNYT LEFFAA TAI TUOTTANUT MITÄÄN TAI NÄYTELLYT." No, niin, en. On ollut muita kiireitä. Mutta minä oikeasti luulin, että KAIKKI IHMISET harjoittelevat Oscar-puheita?
Kyselin naapureiltani keittiössä ja paljastui että luonnontieteilijät suunnittelevat useammin Nobel-luentojaan. Sen sijaan kukaan ei ole nähnyt itseään olympiamitalistina, vaika minä en ollut ainoa joka on unelmissaan ollut joskus myös kaunoluistelija. /joc
…mutta herää kysymys: mitä teemme kaikilla tarinoilla joita tässä kokonaisuudessa ei kerta kaikkiaan ehdi kertomaan? Romaaneja? Stop-motion-animaatiota playmo-ukoilla? Marionettinäytelmiä?
Aamuöisin kun baarit sulkevat ja opiskelijanaapurini hoipertelevat kailottaen kotiinpäin makaan usein sängyssä ja unelmoin mangastudiosta, jossa meitä olisi enemmän kuin kaksi, ja Ramalla olisi kokonainen tiimi alaisia jotka kävisivät researchaamassa tapahtumapaikkoja ja tekisivät rasterointia ja keittäisivät kahvia… Ja me voisimme julkaista jossakin lehdessä sellaiset 20 sivua kuussa… Naurakaa vaan! Ilman unelmia emme olisi saaneet ensimmäistäkään albumia valmiiksi, saati sitten julkaistuksi :)
Mainitsin hiljattain kundikaverilleni että harjoittelen silloin tällöin peilin edessä Oscar-puhetta, kaiken varalta. "Miten sä OSCARIN voittaisit?" Öö… en tiedä. "MISTÄ KATEGORIASTA MUKA?" No… en tiedä? Tuottajat, käsikirjoittat ja näyttelijät pitävät yleensä parhaat puheet, joten olen harjoitellut niitä? "MUTTA ETHÄN SÄ OLE KOSKAAN TEHNYT LEFFAA TAI TUOTTANUT MITÄÄN TAI NÄYTELLYT." No, niin, en. On ollut muita kiireitä. Mutta minä oikeasti luulin, että KAIKKI IHMISET harjoittelevat Oscar-puheita?
Kyselin naapureiltani keittiössä ja paljastui että luonnontieteilijät suunnittelevat useammin Nobel-luentojaan. Sen sijaan kukaan ei ole nähnyt itseään olympiamitalistina, vaika minä en ollut ainoa joka on unelmissaan ollut joskus myös kaunoluistelija. /joc
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
