
Kemin Sarjakuvafestivaleilla (ja sen mangatapahtumassa Kitaconissa) on vähän samaa vapauttavaa fiilistä kuin Sodankylän elokuvafestareilla. Pohjoinen taivas on korkealla ja, kuten ruotsiksi sanotaan, ilmapiirissäkin on katto korkealla – siellä saa olla vähän minkälainen ja millä lailla vaan, eikä sarjakuvaa (edes mangaa) määritellä turhan fundamentalistisesti.
Lauantai-aamuna varhain järjestimme
Oblivion High 2: Kade -julkkarit ja yllättään moni oli raahautunut paikalle kaitsomaan trailereita, syömään karkkia, tutustumaan sarjaan ja kuulemaan ennakkotietoja sen tulevista käänteistä.
Lauantai-iltapäivänä luennoin sarjakuvan käsikirjoittamisesta, mitä kutsuttiin innostavaksi vaikka puhuinkin kuulemma uuvuttavan nopeasti… Sori! Olemme aiemmin luvanneet julkaista aiheesta enemmän blogiposteja ja nyt ei ainakaan enää ole mitään tekosyitä jättää näin tekemättä! Jälkeenpäin heräsi paljon keskustelua käsikirjoittajien käyttökelpoisuudesta suomalaiselle sarjisskenelle. Konsensus oli, että sitä olisi paljonkin, varsinkin lyhyempien käsisten kirjoittajille, mutta että piirtäjistä olisi ehkä jotenkin noloa tehdä yhteistyötä käsikirjoittajan kanssa maassa jossa auteur-sarjakuva on se mitä opetetaan ja arvostetaan. Tästä puhutaan taatusti vielä lisää!
Tänä aamuna pääsin puhumaan sarjakuvan markkinoinnista ilman rahaa. Esitelmä tiivistyy Sarjainfon sivuille ja eiköhän siitä saada tänne blogiinkin ainakin osasia. Apua, nyt en ollenkaan ehtinyt kertoa kaikista uusista sarjakuvatuttavuuksista tai Lempi-voittajista tai ihanista faneista tai mistään! Pitää juosta junalle nimittäin. Mutta kerron lisää jahka pääsen kotiin, siihen asti katsokaa rankkaa journalistiikkaa haastattelustani
Kyuun videoblogista (josta myös kuva yllä). HUGS? HUGS!