Jäisitkö sitten meille?

Saattaisinpa jäädäkin, jos tämännäköinen kysyisi <3

Chibi Nix...

... edwardiaanisissa kuteissa.

Lisää Nix-fanartia...

OMG, what a hunk! <3 <3 <3 minochin Näkki:

Päivitys...

Big, Bad Brother... tai Näkin sukutarina, osa 1

Etsiessäni kuvamateriaalia lehdelle, jolla oli tekeillä artikkeli Johannasta ja minusta, löysin tämän digimaalauksen pohjaksi tehdyn lyijykynäkuvan Näkin pahasta isoveljestä Wetesorista, ja mieleeni juolahti idea julkaista kuvia Näkin suuresta perheestä.

Jo projektin alussa Johanna kirjoitti muistion Näkin ja tämän isoveljestä Wetesorista. Veljesten ulkonäkö on pitkälle sama, mitä nyt Näkki on hieman poikamaisempi ja hänellä on hieman lyhyemmät hiukset (ja Wetesorin tunnistaa helposti otsan ”kavionkuvasta”), mutta vaikka molemmat hukuttavat ihmisiä töikseen he ovat luonteeltaan varsin erilaisia...
Siinä missä Näkki on hurmaava, mutta varsin ajattelematon viettelijä, Wetesori nauttii nöyryyttämisestä ja kivun tuottamisesta.
Eli vaikka Näkki kokeekin parhaillaan nöyryytyksen päiviä yläasteella ei hänen alkuperäinen kotielämänsäkään varmaan ollut aina herkkua...

Happy Valentine...

... paitsi että jotkut meistä eivät näköjään saaneet niin monta ystävänpäiväkorttia kuin olisivat toivoneet.

Karkkipäivä...

Nix poseeraa (^_^).
Tussattu lineart...

Absent Without Notice, part 4...

Aikaa on ehtinyt kulua aika lailla siitä kun aloin työstää Nixiä Pyhänä Sebastianina, mutta olen alkanut palautua muutaman kuukauden sarjis- ja peligraffa-koomasta ja täytyyhän sitäpaitsi ihmisen välillä huvitellakin... (^_^)

Perusvärit ovat paikoillaan ja lannevaate (tai miksi tuota purppuranpalaa kutsuisi) alkaa olla aika lailla valmis.

Hitchcockin Psycho Alamaailman tyyliin...

Tämä tarina on TOSI!!! :o))

Ohi on, ohi on...

Sekä Nix että rama huokaisevat helpotuksesta, kun Oblivion High-urakka on tältä erää ohi.

2010 ei tule menemään historiaan yhtenä parhaimmista vuosistani, sillä lähes kaikki joka vain saattoi mennä pieleen myös teki sen. Laulu (kolmosvola) valmistui lopulta kaikesta huolimatta, ja toivon mukaan Synty ja Surma (nelos- ja viitososat) työstyvät tavalliseen tahtiin ilman pahempia viivästymisiä!

MUAHAHAHAAAA!!!

Ja maanantaina luvassa KAUHUA...

Hitu Käärmepiika Kuukauden Kotimaisena

Nixin pikkusisko Hitu seikkailee tammikuun Iltasanomien Kuukauden Kotimaisena huomisesta lähtien!
Muistin virkistykseksi ohessa pari vanhaa Alamaailma-strippiä.

Happy Christmas!

Hyvänjouluntoivotykset teille kaikille Ms Mandulta!

Anteeksi pitkä poissaolomme, mutta kolmosalbumi on lähdössä painoon, ja vuorokaudessa on aivan liian vähän tunteja. Huoh...

Absent Without Notice, part 3

Podin taas vaihteeksi inspiraation puutetta ja mietin mitä tehdä, kun ajatukseni harhautuivat jostain syystä Pyhän Sebastianin marttyyriyteen, ja tästä ei sitten ollutkaan pitkä matka renesanssin aikana alkunsa saaneisiin vahvasti homoeroottisiin kuvauksiin pyhimyksen marttyyrikuolemasta (niin lapsoset, käsitteet kuten seme ja uke sekä kyynelehtivät kissapojat eivät ole 2000-luvun keksintö)...
Ja jos joku minua viisaampi osaa kertoa miksi juuri Pyhä Sebastian päätyi gay-idoliksi niin olisin todella kiitollinen.





Mantegnan ja muiden klassikoiden lisäksi googletukseni tuotti myös itselleni tuntemattomia myöhäisempiä tulkintoja, joista varsinkin François-Xavier Fabren herätti innostukseni. Ja pakkohan minun oli tehdä maalauksesta oma tulkintani Nixin kera. Korjasin samalla myös alkuperäistyötä vaivanneen nuolien harmittavan vähyyden :3


Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni kannustaakseni sekä aloittelevia että kehittyneempiä piirtäjiä jäljentämään muiden taiteilijoiden töitä. Kuulitte aivan oikein. Kuuluisien taiteilijoiden töiden kopioiminen oli yksi klassisen taidekoulutuksen kulmakivistä, ja syystä. Kopioidessasi toisen maalaamaa teosta joudut pakostakin kiinnittämään huomiota siihen kuinka taiteilija on ratkaissut sommittelun, valon ja varjot, väriskaalan ja niin edelleen. Tämä on erinomaisen opettavaista eikä suinkaan johda automaattisesti muiden tekijöiden päättömään kopiontiin kuten nykytaidekoulutuksessa näytetään luultavan...
Myös kunnia annetaan sinne minne se kuuluu. Eli signeeraisin valmiin Näkki-maalaukseni esm tyyliin ”Fabrea jäljitellen rama 2010”



Anywayz, ohessa lyijärillä tehty pikaluonnokseni. Väriversio tulee sitten kun inspiraation puute iskee seuraavan kerran.

Ad astra!

Aamuhetki kullan kallis...

Mangapäivän myöhästyneet terveiset Jennalle ramalta.

Wannabe-koloristi osa 3: loppukiri

Huh, lopultakin valmis! En edes jaksa ajatella kuinka monta tuntia työhön upposi eikä lopputulos ollut silti tätä kummempi :P

Miksi siis esitellä töitä joihin ei ole 100% tyytyväinen? Tämä projekti oli kokeilu, joten voin todeta filosofisesti ettei tärkeintä ollut määränpää vaan itse matka, ja että tutkimalla omia ja toisten virheitä (sekä onnistumisia!) oppii paljon.
Takapeiliin katsoessa on helppo todeta, että tein monia vääriä valintoja jotka päättyivät umpikujaan ja pakottivat aloittamaan alusta.


Ohensin ne ääriviivat hallitsivat kuvaa liikaa, ja muutamassa paikkaa korvasin ne tyystin lilalla varjolla.
Olen aina ollut huono (laiska) tekemään taustoja eikä tämäkään kuva ole poikkeus. Siispä otan mielelläni vastaan kommentteja ja parannusehdotuksia.


Kokonaisvaikutelma on omaan makuuni ehkä hieman liian ”pehmeä” ja haluaisinkin löytää toimivan tasapainon vaseliinilinssin sekä jyrkempien valojen ja varjojen käytön välille.

Lopuksi voin todeta että uusi tekotapa vaatii vielä paljon harjoittelua ennenkuin se sujuu luonnostaan ja intuitiivisesti eikä vaadi koko ajan aktiivista päätösten tekoa.


Ja jos vielä saa hetkisen unelmoida niin ei minulla olisi mitään sitä vastaan että maalaisin kuin Hyung-tae Kim... :3

Wannabe-koloristin tappurainen tie jatkuu...

Lupasin edellisessä blogikirjoituksessani teille leipää ja sirkushuveja. Leivästä en tiedä mutta sirkushuveja on luvassa, sillä koloristikokeiluni on edennyt seuraavaan vaiheeseen.

Olen yrittänyt käyttää tavallisesti suosimieni ihonsävyjen lisäksi varjoissa myös harmaata ja lilaa (hui!). Sopivantuntuisten pensseleiden löytäminen on osoittautunut huomattavasti odottamaani hankalammaksi ja olen kolunnut netin sopivien oppaiden löytämiseksi, aika laihoin tuloksin. Eli jos tiedät superhyviä väritystutoriaaleja (Photoshop, ei Painter) niin linkkejä kehiin, kiitos!

Seuraavana askeleena on lisätä loput ääriviivat, värittää kasvojen yksityiskohdat sekä siistiä byysät ja niittivyö. Ai niin, ja taustallekin olisi varmaan hyvä tehdä jotain... huoh.

Valoja ja varjoja...

Yksi suurimmista maalaustaiteen rakkauksistani on 1500-1600-luvun taitteessa elänyt Caravaggio joka teki parhaansa ”elääkseen nopeasti, kuollakseen nuorena ja jättääkseen kauniin ruumiin”, paitsi että kompastui maaliviivalla viimeisen tavoitteen suhteen. Hän käytti maalauksissaan valoa ja varjoa töissään tapaan jonka nykyään yhdistämme suurimpiin film noir -mestareihin.


Valo ja varjo ovat olennainen osa kuvaa ja luovat tunnelman. Tavalliseen tapaan pienoista työinnon puutetta potevana luonnostelin lyijärillä Nixin kasvoille kolme eri valaistusta; sivulta hieman yläviistosta, ylhäältä, alhaalta. Kaikki kolme antavat kuvalle täysin eri tunnelman. Jos kuva tuntuu ”kuolleelta” ja mielenkiinnottomalta saattaa syy olla valaistuksessa (tai sen puutteessa). Kokeilkaa rohkeasti eri vaihtoehtoja!

Gosuroria ja lohikäärmeitä...

Sain juuri käteeni painotuoreen Oblivion High-kalenterin vuodelle 2010! Painojälki oli silmiä hivelevää, ja tunne pitää kuvittamaansa tuotetta hyppysissään kerrassaan huumava!


Soon Mii on päässyt gosurorin makuun, Nin muuttunut lohikäärmeeksi ja mytologiset veljekset Nix ja Wetes-Ori tarjoavat paljasta pintaa.
Mukana myös Konin bändin keikkajuliste!


Niin, ja kuten Oblivion High-pokkarit myös kalenteri on nykyään Ärräjakelussa. Hakekaa kipin kapin omanne!

Lukijapostia: Nix

Silmälasit menevät pakostakin huurteeseen uusinta Nix-fanartia katsellessa...
Vastuussa allekirjoittaneen keskittymiskyvyn romahduksesta on pahamaineinen kissanainen Sari Sariola. Ja mitä tahansa teettekin, älkää ihmeessä klikatko tätä linkkiä...