Aamuhetki kullan kallis...

Mangapäivän myöhästyneet terveiset Jennalle ramalta.

Tervetuloa tulevaisuuteen!

Sain juuri Otavalta postissa uunituoreen Oblivion High-kalenterin ensi vuodelle. Luvassa ihmissuhdekuvio-spoilereita, paljastuksia siitä minkälaista säpinää Ainon ja Käremin välillä oikein on sekä... Nix nakuna!

The Great Hang-over...

Sarjisfestivaalit olivat ja menivät, ja palattuani nyt kotiin istun aamutakissa lueskelemassa sähköposteja, feisbuukkaan ja poden jostain syystä lievää moraalista krapulaa...

Perheessäni tapahtuneen äkillisen sairastapauksen vuoksi sarjisfestarivierailuni jäi ajateltua huomattavasti lyhyemmäksi. Onneksi ymmärrystä riitti sekä järjestäjien että haastattelijani (Kyuu Eturautti) taholta, mutta itseäni jäi vaivaamaan se etten ehtinyt jutustella ihmisten kanssa niin paljon kuin olisin halunnut ja moni tuttava jäi kokonaan näkemättä.
Festarit ja conit ovat erinomainen tilaisuus paitsi verkostoitua (järkyttävä projektinjohtajasana!) myös ennenkaikkea puhua sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat jopa lukeneet kirjojasi. Olen sitäpaitsi sairaanloisen utelias tietämään mistä hahmoista lukijat pitävät eniten, ja miksi :3

Johannan poissaolon ja erinäisten muitten syitten vuoksi myyntipöytä oli jäädä ihan hunningolle, mutta onneksi Limingasta tullut Team Pärvelö armahti minua ja ojensi auttavan kätensä. Suurkiitokset siitä heille!

Onnistuin hankkimaan Reima Mäkisen Mangan värit, ja mieleni teki kauheasti Maaria Laurisen hienoja julisteita mutta tajusin sentään etten ikinä saisi niitä ehyenä kotiin asti.




Mangaka-paneelikeskustelu ei oikein päässyt vauhtiin, ja lievät provosointiyritykseni kaikuivat kuuroille korville (Jari Lehtistä lukuunottamatta, hänen kynänsä näytti savuavan melkoisesti vuodattaessani tuntemuksiani) ;D

Ms Mandun haastattelu jouduttiin edellä mainitsemani asian vuoksi siirtämään improvisoituun ajankohtaan painetussa ohjelmassa ilmoitetun sijaan, eli oli enemmän hyvää tuuria että sinne eksyi ketään. Suurkiitokset Anssille, ihana mies joka vaivautui paikalle kesken työpäivän, ja Ossille ja Auralle jotka kuuntelivat kärsivällisesti sekä parille paikalle eksyneelle fanille. Tavalliseen tapaan Kyuu onnistui karkottamaan päästäni sen viimeisenkin järjen hivenen, eli keskustelu liikkui jossain Twilight zonen rajamailla... olisi vain puuttunut Mikko ”Mikko Lammi” Lammi niin olisimme puhuneet vain kosmoksesta. Tai mitä luultavimmin yaoi-kosmoksesta...


P.S. Kuten jo mainitsin FB:ssa: aika oli todella kortilla ja jouduin heittäytymään haastattelusta suoraan taksiin. Jenna, olen sinulle velkaa kunnon omistuspiirroksen, ota yhteyttä!

P.P.S. Ylin valokuva kuvastaa hyvin päivän meininkiä, vähän liian nopeesti ja ei ihan tarkkaa. Mutta tosi hieno meikki oikeanpuolimmaisella tytsillä!

Festarikuume nousussa...

Huomenna Tennispalatsi avaa ovensa mangapäivälle ja myös Studio Ms Mandun toinen puolikas on paikan päällä.
Tulkaa kuuntelemaan Reima Mäkisen vetämää paneelikeskustelua mangantekemisen arjesta Suomessa, paikkana kl 12 Tennispalatsin sali kolmannessa kerroksessa! Saatte varmasti hyvät naurut kun allekirjoittanut yrittää keksiä jotain fiksua sanottavaa :3

Uuden mahdollisuuden munata itseni saan sitten Kyuu Eturautin haastatellessa minua myöhemmin iltapäivällä.

Kolmannesta kerroksesta löytyy myös yhteinen myyntipöytämme, ja sen äärestä paljon mukavia ihmisiä ja alan tekijöitä kuten Essi Nopanen ja Maaria Laurinen.

Roger and out,
//rama

Maista Laulua!

Oblivion High 3: Laulu tekee vihdoin tuloaan. Harmillisen – ja kuvataiteilijoille niin eritysen ärsyttävän – jännetuppitulehduksen jäkimainingeissa rypevä rama alkaa saada vähitellen pensselistä otetta, ja piirtää nyt albumia niin että heikompia hirvittää!

Oblivion High:n kolmososassa koulu jakautuu kahteen osaan. Yhteen ryhmään kuuluvat Soon Mi, Nin ja kourallinen vanhoja ja uusia ystäviä. Toiseen kuuluvat… no… kaikki muut. Nix onnistuu uuden bändinsä avulla pysyttelemään jotakuinkin kiistan ulkopuolella, mutta hänellä on toisaalta omia ongelmia – joista hän ei taida edes olla tietoinen! Onneksi vedenhengellämme on tarkkasilmäisiä faneja jotka uskaltautuvat heittäytymään hänen puolestaan varatilanteisiin.

Albumin alkusivuilla palataan tuhannen vuoden taakse hetkeen, jolloin kaikki Nixin ongelmat saivat alkunsa. Hyvät naiset ja herrat, otukset, eliöt ja epäkuolleet: tässä pitemmittä puheitta maistiaisia Ms Mandun uudesta albumista Oblivion High 3: Laulu (skrollaa otsikkoon Maista Laulua ja klikkaa linkkiä).

Eurooppaa sorsitaan. Taas.

Koska Xenosaga-sviitti on mielestäni Paras videopeli. Ikinä. Kaikissa sarjoissa. ei ole ihme että olen odottanut koko vuoden imageepochin rpg-seikkailua Sands of Destruction koska pelin tekijätiimistä löytyy monta rakasta nimeä (Masato Kato on työskennellyt mm Xenogearsin, FFVII:n, Chrono Triggerin parissa, Yasuno Mitsuda taas tehnyt musiikin Shadow hearts kakkoseen, Xenogearsiin, Xenosaga ykköseen ja moneen muuhun rakastamaani peliin).

Sands of Destruction oli tarkoitus julkaista lokakuussa, mutta kuinka ollakaan Sega päätti ettei Eurooppa ole tarpeeksi tärkeä markkina-alua. FTW?! En tajua markkinaihmisten älynjuoksua. Useimmat mielenkiintoiset pelit eivät koskaan pääse Japanin ulkopuolelle koska niiden ei luulla menestyvän kulttuurierojen vuoksi. Halloo!! Eurooppalainen ja japanilainen maku ovat huomattavasti lähempänä toisiaan kuin amerikkalainen ja japanilainen. Toisaalta mikään ei enää jaksa hämmästyttää, arvelihan Namnco aikoinaan ettei Xenosaga I ole eurooppalaisia kiinnostava peli. Kun sitten Euroopan markkinoille tyrkytettiin sarjan kaikin puolin (paitsi taistelusysteemiltään) heikompaa kakkososaa (joka oli aika lailla vaikeasti tajuttavissa pelaajille joille ykkösosa ei ollut tuttu) eikä siitä tullut ykkösen kaltaista hittiä Japanissa oltiin hämmästyneitä ja vedettiin johtopäätös ettei (muu kuin Final Fantasy) japanilainen rpg jaksanut kiinnostaa eurooppalasia. DUH?!

No, onneksi on INTERNET ja sitä kautta amerikkaset nettikaupat joissa tyydyttää rpg-halunsa. Molempien maiden postilaitokset kyllä iloitsevat. Hyvä että joku...

Oxford, rakastettuni...

Okran sävyt, yliopistot torneineen ja vanhoine haamuineen... mutta kaikki ei ole sitä miltä näyttää...