30.1.2010

Venyttelyä, sivutaivutuksia ja oivalluksia, osa 2...

Aloitin vastikään opinnot HDK:ssa. Koska Seriekonst och avancerad bildberättande on jatkokurssi suurin osa opiskelijoista on jo ehtinyt toimia ammattikuvittajina, animaatoreina tai sarjakuvantekijöinä (löytyypä joukosta myös keraamikko ja arkkitehti).
Pahat aavistukseni itseään suurina taiteilijoina pitävistä tuhertelevista omakustannesarjakuvan tekijöistä hävisivät jo ensimmäisenä päivänä!
(no juu, mahtui heitäkin mukaan muutama).


Aura Ijäs mainitsi aikaisemmassa blogitekstissä kuinka animaatiostudioissa työpäivä alkaa useinmiten sillä, että paperille piirretään kolme samankokoista ympyrää.
Kurssikaverini kertoi että tämä on itse asiassa vasta puolet alkulämmittelystä: ympyröiden jälkeen siirrytään kuutioihin, joita paperi täyteen kääntäen kuutiota joka askeleella muutaman asteen. Näin verrytellään sekä viivan että tilan hallinta.

Tuntuu aivan ihanalta, ja samaan aikaan melkoisen ahdistavalta, puhua todellisten hardcore-piirtäjien kanssa joilla on asenteena että jos esm ihmisten piirtäminen tuottaa hankaluuksia niin silloin piirretään ihmisiä vähintään kaksi tuntia joka päivä (muttein töitten ohessa) kunnes homma luonnistuu halutulla tavalla...
Olen aika lailla varma siitä että tällaisten ihmisten kanssa seurustelu tulee tekemään ihmeitä omille taidoilleni; en ole kilpailijatyyppiä mutta inhoan olla joukon huonoin ;D


Jos satutte olemaan Tukholmassa SPX:n aikoihin teillä on oiva tilaisuus tavata heistä ainakin osa... Jyrki, I know just the man for you!

5 kommenttia:

Aura kirjoitti...

Harjoittelu on tosiaan aina se, joka meinaa jäädä vähemmälle, vaikka koko ajan tiedostaa että pitäisi vain harjoitella ja harjoitella... Kun katsoo ammattilaisten töitä sitä huomaa kuinka korkealla taso on, ja pärjätäkseen pitäisi olla todella hyvä. Ja sen lisäksi omaperäinen. Ja vielä onnekas.

rama kirjoitti...

Juu, itselläni on tasan sama ongelma. Yritän syyttää sitä että vuorokaudessa on liian vähän tunteja, ja että tehtyäni täyden päivän maksullisia töitä vapaa-ajalla piirtäminen ei aina jaksa kauheasti huvittaa... jos löydät tähän jonkin nerokkaan ratkaisun kerrothan välittömästi? Lupaan tehdä saman ;-)

Mitä taas tulee kommenttisi loppuosaan, niin sille tielle ei edes kannata lähteä, itsetunto murenee vähemmästäkin!
olet hyvä ja omaperäinen, ja kantsii muistaa että alku aina hankalin; kun portfoliosta jo löytyy ”oikeita” töitä niin uusien keikkojen saanti helpottuu kummasti. Mainostoimistot ja kustantamotkin toimivat mielellään tuttujen turvallisten kuvittajien kanssa koska tietävät että homma hoituu kivutta.
Olen itse aina onnistunut ajoittamaan koulusta valmistumiset, friikuksi siirtymiset ym vastaavat pahimpiin lamakausiin eli tiedän kuinka orjantappuraista homma saattaa olla...

Aura kirjoitti...

Hauskaa olisi tietää miten niiden oikeiden töiden jälkeen (jos niitä onnistuu haalimaan) jää vielä aikaa omiin sarjisprojekteihin, saati sitten harjoitteluun. :/ Varsinkin jos työaika pitäisi pitää siinä 8 tunnissa.)

rama kirjoitti...

ERINOMAISEN mielenkiintoinen kysymys ;D
Itse käytän keskimäärin 7-8 tuntia ”oikeisiin” töihin, 4-6 tuntia sarjiksiin (paitsi jos kirja on menossa lähikuukausina painoon jolloin päinvastainen tuntijako). Nukkuakin pitäisi, eikä syöminen ja sosiaalinen kanssakäyminenkään ole kauhean yliarvostettua...

Luulen että ainoa keino saada vuorokauden tunnit riittämään on oppia työskentelemään tehokkaammin. Huoh.

P.S. Olen joskus kuullut puhuttavan näistä 8 tunnin työpäivistä mutten ole koskaan itse päässyt kokeilemaan, en mainosalalla enkä myöhemmin friikkuna... ;D

Aura kirjoitti...

Joo, työpäivät tuppaavat usein yllättäen venymään... Eikä siinä sinällään mitään, mutta mietityttää edelleen kestääkö meikäläisen käsi tarvittavaa työtahtia.

Jos pitää valita työ josta maksetaan jotain tai työ josta ei makseta, niin kannattanee valita se josta maksetaan. ...Minkä jälkeen ei ehkä enää ole mahdollisuuksia piirtää sitä omaa sarjista Huvin Vuoksi. (Pöytälaatikkoon piirtämisestä kun harvoin maksetaan, ja vaikka alpparin saisikin ulos niin siitähän ei sitä rahaa tule.)

Tuttu sanoi ettei pidä sanasta "friikku" sillä siitä tulee ikävä mielleyhtymä sanaan "friikki", mutta aika friikki pitää olla että tähän hommaan lähtee. :P