Yksi suurimmista maalaustaiteen rakkauksistani on 1500-1600-luvun taitteessa elänyt Caravaggio joka teki parhaansa ”elääkseen nopeasti, kuollakseen nuorena ja jättääkseen kauniin ruumiin”, paitsi että kompastui maaliviivalla viimeisen tavoitteen suhteen. Hän käytti maalauksissaan valoa ja varjoa töissään tapaan jonka nykyään yhdistämme suurimpiin film noir -mestareihin.
Valo ja varjo ovat olennainen osa kuvaa ja luovat tunnelman. Tavalliseen tapaan pienoista työinnon puutetta potevana luonnostelin lyijärillä Nixin kasvoille kolme eri valaistusta; sivulta hieman yläviistosta, ylhäältä, alhaalta. Kaikki kolme antavat kuvalle täysin eri tunnelman. Jos kuva tuntuu ”kuolleelta” ja mielenkiinnottomalta saattaa syy olla valaistuksessa (tai sen puutteessa). Kokeilkaa rohkeasti eri vaihtoehtoja!
Tekstit
2 kommenttia:
Haa, kiitos, olet lifesaver! Ratkaisit juuri erään kuvan ongelman. Naksahti kohdalleen heti nähtyäni valaistuskuvasi. Alaviistosta tulevan spotinhan se supersankaritarzombietäti tarvitsee kasvoilleen ;D
Aah, klassinen ”taskulamppu leuan alla”-valaistus ;D
Toivottavasti kyseinen Supersankaritarzombietäti näyttäytyy meille myöhemmin? Onko hän sattumoisin töissä kirjastossa? Olen aina halunnut nähdä naughty librarian-arkkityypin zombieversiona...
Lähetä kommentti