Per aspera ad astra, eli ensi askeleita opintojen katkeransuloisella tiellä...

On varsin hyödyllistä omalle kehitykselle kokeilla silloin tällöin työtapoja joita ei yleensä käytä, tai jotka jopa herättävät pelkkänä ajatuksena spontaania vastarintaa.


Olen jo aiemmin tunnustautunut nyhjääjäksi, ja niinpä viime kurssitapaamisella opettajan kehoitettua meitä tekemään jotain välineillä jotka tuntuvat meistä vastenmielisiltä valinta oli helppo: valitsin paksuja pastellikyniä, värillisen paperin ja ryhdyin toimeen ilman alustavia luonnoksia tai kuvia. Tulos oli mitä oli, mutta huolimatta siitä että kokemus jo sinänsä riitti musertamaan vahvemmankin itsetunnon, aivoihini pesiytyi halu kokeilla lisää. Joskin hieman kontrolloiduimmissa olosuhteissa...

Pitäydyin tutuissa välineissä (lyijäri, Wacom, Photoshop), mutta päätin tyytyä puolihätäiseen lyijykynäluonnokseen, hypätä puhtaaksipiirtämisen yli ja siirtyä suoraan värittämiseen. Tai siis ei. Tällä kertaa päätin nimittäin maalata. Viivat saisivat vahteeksi jäädä altavastaajan asemaan, ja leikkisin koloristia.


Aion vakaasti saattaa kokeilun päätökseen, ja jos ei muuta niin voinpahan tarjota teille, rakkaat lukijani, hyvät naurut. Ohessa kolme ensimmäistä askelta, ja jatkoa seuraa...

Tieteellistä sarjiksista?

Juuri kirjallisuuden opintoni päättäneenä minulla on jäänyt "päälle" hinku lukea kirjojen lisäksi kirjoja kirjoista – ja huomaan, etten sarjakuvien kohdalla oikein tiedä mistä aloittaa.

Viimeisen tenttini jälkeisessä juopumuksen tilassa törmäsin OMASSA COLLEGESSANI tyyppiin, joka tekee väikkäriä Grant Morrisonista (huoh, kolme vuotta samassa alle 400 ihmisen ryhmässä emmekä tapaa kuin viimeisenä päivänä). Keskustelimme Teddy Hallin hautausmaalla supersankarielokuvista ja joimme kuohuviiniä.

Tajusin, että näitä ihmisiä lienee enemmänkin, muistan yhden proffani huhunneen jatko-opiskelijasta joka luki Bodleia Libraryn hentai-varantoja läpi, muka tieteellisistä syistä.

Olisi hauskaa lukea niitä kirjoja ja esseitä joita nämä tyypit lukevat. Mitkä ovat suuret sarjakuvaan liittyvät tutkimukset, mielipiteet, puolesta tai vastaan, kriitikit - päättömät tai fiksut? Olen jo lukenut Frederic Werthamin Seduction of the Innocentin, Scott McCloudin kirjat, Umberto Econ 70-lukulaisen Teräsmies-esseen, ja ne ehkä kolme manga-aiheista esseetä joita JSTORista löytyi. Mitä seuraavaksi? Ai niin, minulla on Paul Gravettin mangakirja odottamassa, se vaikuttaa kiinnostavalta. Mutta mitä pitäisi lukea seuraavaksi? Keeeertokaaa…

PS. Jos saisin sen Morrison-tutkijan nimen selville, ehkä häneltäkin irtoaisi vinkkejä. Ilmoittelen.