Kadonneen aarteen metsästäjät...

Edellisen tekstin innoittamana ajattelin listata oheen muutamia suosikkipelejäni joista on ollut minulle vuosien mittaan paljon iloa, mutta jotka eivät koskaan lyöneet läpi Euroopan markkinoilla tai sitten niitä ei edes julkaistu täällä. Lisään listan päähän myös Sunnan diggaaman Ecco the Dolphinin jonka ajattelin etsiä käsiini seuraavaksi, ja ajatuksena onkin että kaikki lukijat voivat lisätä omia ehdotuksiaan kommentteina! Haussa nimenomaan vähemmän tunnetut/suositut pelit, jotka ansaitsevat tulla pelatuiksi.

P.S. Niille lukijoille jotka ihmettelevät mitä ihmettä tietsikkapeleillä on tekemistä Oblivion High'n kanssa totean että pelikulttuuri on ollut (ja on edelleen) merkittävä osa kehittymistäni piirtäjänä ja sarjakuvantekijänä, sekä korvaamaton inspiraationlähde sekä stressinpurkutapa (^__^)



Xenogears, julkaistiin 1998 alunperin Playstationille Japanissa ja USAssa. Eeppinen roolipeli täynnä minipelejä ja pintaa syvempää yhteiskuntakritiikkiä sekä pelihahmoja jotka saivat vipinää japanilaisten doujinshintekijöiden puntteihin.






Shadow of Memories (joskus myös nimellä Shadow of Destiny), julkaistiin PS2:lle worldwide 2001, myöhemmin myös PC:lle ja XBoxille. Sony on myös ilmoittanut pelin julkaisusta PSP:lle 2009 (USA 2010). Kyseessä on pulmapeli, mutten oikeastaan haluaisi paljastaa juonesta mitään, alku on sen verran hätkähdyttävä.







Rival Schools: United by Fate (1998 Playstationille) sekä Project Justice: Rival Schools 2 (2001 Dreamcastille). Tarinan kaupungin kouluista häviää salaperäisesti opettajia ja oppilaita, ja oppilaiden yrittäessä ottaa selvää siitä kuka on vastuussa mystisistä katoamisista he ottavat mittaa toisistaan. Jälleen kerran suurenmoista hahmosuunnittelua. Muista Capcomin tappelupeleistä poiketen RS:n taistelusysteemi käyttää 4 nappulaa kuuden sijasta (2 lyöntiä, 2 potkua). Team attackit erinomaisen hauskoja. Story mode + Free mode.







Jo edellisessä kirjoituksessa mainitsemani tasohyppely Skullmonkeys (julkaistiin 1998 Playstationille), eli ei siitä tässä sen enempää.








Ecco the Dolphin: Defender of the Future on osa Ecco the Dolphin -sarjaa, joista ensimmäinen peli julkaistiin jo 1992 Sega Mega Drivelle. Tämä osa on julkaistu PS2:lle sekä Dreamcastille, ja Sunnan lausunnon voi lukea edellisen viestin kommenteista (^__^)





Shadow Hearts sekä sen jatko-osa Shadow Hearts: Covenant (julkaistu 2001 sekä 2004 PS2:lle). Japanilaisia roolipelejä mahtavan omaperäisillä hahmoilla ja kaiken logiikan kumoavilla juonilla ja pahiksilla. Molemmat tarinat sijoittuvat 1900-luvun alkuun, mutta peli ei todellakaan sovi historiallisen todellisuuden tarkkuudesta niuhottaville, mukana kun on mm amerikkalainen agentti joka käyttää kännykkää ja minihametta ;D
Plussaa myös todella matalasta huumorintajusta.
Shadow Hearts -sarja on itsenäistä jatkoa Koudelkalle.





Ja lopuksi vielä uudempi peli; Hotel Dusk: Room 215 (julkaistu 2005 Nintendo DS:lle).
Tämäkin on pulmapeli, ja niitä ensimmäisiä jotka hyödyntivät DS:n mahdollisuuksia olematta vain Advance-päivityksiä. Tunnelmaa.

Here's a little bonus for you...

Allekirjoittanut ei ole koskaan ollut pahemmin länsimaalaisten tv-pelien ystävä, mutta poikkeuksiakin löytyy...

Ollessani töissä uusmediatoimistossa saimme kollegan kanssa (minä kuvittaja/graafinen suunnittelija, hän webdesigner/koodaaja) tehtäväksi taikoa firmalle uudet ihqut kotisivut. Pohdittuamme asiaa vakavasti muutaman tunnin yläkerran leikkihuoneen barbababa-löhötuoleissa pelaamalla SSX:ää sekä hakattuamme toisiamme kellarissa (virallisesti konferanssihuone asiakastapaamisia varten, epävirallisesti firman nuorenpien henkilöiden fight club) japanilaisilla puukepeillä tulimme siihen tulokseen että savianimaatio olisi da shit! Meillä ei ollut kummallakaan minkäänlaista kokemusta savesta tai animaatiosta (Flash-softaa ei lasketa), saati sitten savianimaatiosta. Mutta 'skam den som ger sig', kuten lahden tällä puolen sanotaan, ja lähdimme oitis kaupungille etsimään tietoa. 2000-luvun vaihteessa savianimaatio ei ollut kova sana, eikä DDR:stä kotoisin olevien animaatioiden, joita Suomen televisio lähetti lapsuudessani kovemman kaman puutteessa, retroarvoa vielä oltu keksitty.

Mutta onni hymyili meille, ja yhdestä pelikaupan alekorista lähti mukaan (jo silloin) vanha pleikkaripeli. Tämän tasohyppelyn nimi oli Skullmonkeys, ja se oli ennenkaikkea toteutukseltaan savianimaatio!


Takaisin työpaikalla latasimme levyn pleikkari kakkoseen ajatuksena katsoa parisen minuuttia animaatiota päästäksemme juonesta kiinni ja jatkaa sitten sivuston luonnostelua. Kun havahduimme seuraavan kerran todellisuuteen ulkona oli pilkkopimeää, kello oli pitkästi yli keskiyön, ja jopa koodarit olivat lähteneet kotiin (ennenvanhaan koodarit yleensä tekivät ns käänteistä päivää, mikä aiheutti paljon harmaita hiuksia projektinjohtajien kaltaisille paperinkääntäjille).

Skullmonkeys oli suuruudenhullu mestariteos eikä muistuttanut mitään ennen näkemääni; paikoin sairaan vaikea pelata (Solid Snake* pelasi ne vaikeimmat kohdat, minusta ei siihen ollut), mahtavia bonusratoja ja todella häiriintynyt musiikki - hiljaista akustisen kitaran plinkutusta ja korvaasi laulaa lähes kuiskaava ääni: ”... and here's a little bonus tune about collecting real good stuff”.

Ääni jatkaa silkinpehmeästi:
”... oh, you're looking incredible, you're the bomb.
And me, I'm kinda your dad, and a little like your mom.
And when you turn this game off, in the real world once again,
you won't have to play make-believe, or try to pretend.
'Cause I'll be right there when you open your hand,
'cause I'm your little invisible musical friend...”
samalla kun pompit sienihuuruissa luotuja tasoja jotka kimaltavat kuin timantit ja jääkristallit...

Samainen firma konkkasi IT-kuplan puhjetessa koska sen omistanut konserni joutui rahallisiin vaikeuksiin, ja peli hävisi samassa yhteydessä teille tietämättömille.
Mainitsin pelistä Anime-lehden päätoimittajalle Juha Wakoselle, joka on tosi hardcore gamer, mutta yritykseni googlettaa linkkejä eivät johtaneet mihinkään. Ehdin jo ajatella hetken olleeni itsekin niin sienihöyryissä että olin kuvitellut koko pelin, kunnes eilen ilmestyneessä Level-pelilehdessä oli siitä aukeaman kokoinen juttu retro-osastossa!

Jos satutte löytämään tämän mestariteoksen ostakaa se ihmeessä! Jos ei muuten niin myydäksenne sen allekirjoittaneelle törkeään ylihintaan (^___^)



Itse sivusto jäi toteuttamatta; johtoporras tyrmäsi tylysti ideamme ja luonnoksemme ”liikaa aikaa ja resursseja vaativina”...



*Kutsuimme työkaveriani, sittemmin myös hyvää ystävääni, lempinimellä Solid Snake koska hän on ulkonäöltään kaimansa peilikuva, ja oli tarpeeksi rohkea käyttääkseen bandanaa aikana jolloin kukaan ei ollut kuullut pelistä Guitar Hero...


Kuvat otettu Level-pelilehdestä, numero 44

Hihat heilumaan!!

Vielä neljä päivää aikaa (tämä päivä mukaanluettuna) osallistua Oblivion High -fanfic/fanart -kilpailuun! Tarkat ohjeet täältä

Onnea kilpaan, paras mecha/kissapoika/taikatyttö/bucho voittakoon!

Turkuun!!

Zombeista tykkääville pidetään Turussa tänä viikonloppuna Necrocomicon. Jos kuolleet alkavat kyllästyttää samasta kaupungista löytyy myös manga-, cossaus- ja animeaiheinen näyttely jossa on esillä kotimaisten tekijöiden töitä (kyllä, myös Ms Mandun). Näyttely löytyy osoitteesta Ullakkogalleria, Vanha Suurtori 3. Järjestäjinä toimivat Turun Animeseura sekä Turun kaupunki, ja taideteokset ovat esillä 13. joulukuuta asti.