Kakkosalbumin julkaisun alla Oblivion High huomioidaan suomen seksuaalivähemmistöjen pää-äänenkannattajassa Voltissa! Haastattelun tekemisestä on jo aikaa – se on itse asiassa viime keväältä, jolloin teimme ziljoona haastattelua, emmekä siis voi ihan muistaa mitä kaikkea tuli sanottua.On siis aika helpotus tajuta, että olen itseni kanssa edelleen samaa mieltä. Sanon artikkelissa suunnilleen, että meillä, jotka elämme maailmassa jossa identiteettejä on tarjolla myös heteropullan ulkopuolelta, on velvollisuus heijastaa sitä tuotoksissamme. Minusta onkin aika selvää, että ykkösalbumissa on vähintään yksi hahmo joka selkeästi ei ole hetero. Ja ettei Nix tietenkään koe kuuluvansa mihinkään sellaiseen ryhmään (eihän kuolemattomilla mytologisilla hahmoilla ole aina edes sukupuoli-identiteettiä, ajatelkaa esimerkiksi Lokia ja Zeusta jotka synnyttävät *kröhöm* muina miehinä). Sen sijaan Voltin lukijoille luvattua seksuaali-identiteetti-kattilan kannen kohotusta ei kyllä vielä kakkosalbumissa erityisemmin tapahdu… Tai siis, tällä hetkellä mitkään sellaiset juonet eivät ole keskiössä, eikä "velvollisuuteen kertoa" tietenkään kuulu pakkosisällyttäminen. Hahmojen mieliteot näkyvät sitten kun näkyvät.
Yhdestä asiasta haluaisin kuitenkin mainita. Ykkösvolassa koulukiusaajat viittaavat Soon Miihin ja Niniin "telaketjuleset" -termillä, ja kakkosvolassa Nixiä kutsutaan "kledjuhomoksi". Näitä termejä käytettään kirjassa tietysti loukkaustarkoituksessa. Keskustelimme niiden käytöstä pitkään, enkä ole vieläkään varma onko päätös ollut aivan oikea. Se heijastaa tietysti todellista kielenkäyttöä todellisten nuorten keskuudessa, mutta se toisintaa toisaalta samaa käytöstä (vaikkakin selkeästi epämiellyttävien hahmojen suusta). Osallistummeko tässä homottelun normalisointiin? Vai onko se jo niin yleistä, ettei sillä ole mitään väliä? Voiko homottelun käyttö pienenä elementtinä tarinassa, joka muuten käsittelee seksuaalivähemmistöjä moniulotteisemmin, jopa avata keskustelua tai avartaa näkökantoja?
Ja kuinkakohan yleistä homofobia suomalaisten mangan lukijoiden keskuudessa edes on? Mangahan on suorastaan homosensualismin suurin äänenkannattaja laajan heteroyleisön keskuudessa! Ja J-kulttuuri avaa pikkukaupungeissakin sosiaalisia tiloja joissa ainakin androgynia on hyväksyttyä.
Silti, ja tätä Oblivion High 2:kin käsittelee, sehän ei vielä tarkoita, että esimerkiksi valtakulttuuriin kuuluvat koulukaverit ymmärtäisivät poikakajaalin hienoutta. Tai ettei varsinkin lolitaestetiikka nojautuisi hyvin vahvasti heteronormeihin. Ja näitäkin jännitteitä on voitava käsitellä fiktion muodossa. Puh. En tiedä. Mitä mieltä te olette?
Tekstit
3 kommenttia:
Eäh, en usko että osallistutte sen normalisointiin. Hahmot ovat kuitenkin selkeästi niin vastenmielisiä, ettei heidän käytöksensä ole mitenkään "normaalia"... tai, vaikea selittää. Vaikea tosin sanoa, käyttäisinkö itse homottelua haukkumasanana edes silloin, kun pitäisi kirjoittaa realistista nuorten kielenkäyttöä. (Todennäköisesti en.)
Mangapiirien homofoobisuuteen en siihenkään osaa ottaa kantaa, mutta luulisin että keskiverto manganlukija on jo sen verran tottunut homohahmoihin, ettei niissä ole enää mitään ihmeellistä. Yaoi-vastaisuutta olen kyllä jonkin verran huomannut, mutta silloin kyseessä taitaa olla enemmänkin inho kiljuvia yaoi-faneja ja hahmojen pakkomielteistä paritusta kuin homoja kohtaan.
Puhuimme tästä Johannan kanssa viimeksi tänään, ja mielestäni olemme käyttäneet varsin lieviä ilmaisuja, osittain myös siksi että kirjaa voisivat lukea myös alle 18-vuotiaat :D
Homottelua esiintyi jo jurakaudella omassa nuoruudessani, ja ”S**tanan lesbo!” on edelleen käypä kommentti huutaa sellaisen naisen perään joka ei ole kiinnostunut iskumielessä liikkeellä olevan heteroseksuaalin miehen lähentelystä...
Mutta vakavasti; mielestäni sarjan asennevikaiset koulukiusaajat vain vahvistavat lukijalle näillä kommenteilla kerta toisensa jälkeen olevansa idiootteja.
Lyhyt vastaus: Tää on musta loppujen lopuksi aika yhdentekevää.
Pitkä vastaus:
Homottelusta haukkumasanan on käyty Britanniassa viimeisen pari vuoden aikana aika paljonkin julkista keskustelua (ainakin, jos Attitude-lehteen on uskominen) ja viime aikoina moinen keskustelu on saanut tulta purjeisiin myös Amerikassa, tosin siellä nyt on painavampiakin asioita
käsittelyssä. "That's so gay" negatiivisena ilmauksena brittein saarilla on noussut aika monessakin paikassa esille ja sen käyttöä ovat jotkut joutuneet oikein julkisesti pyytämään anteeksikin. Ne tapaukset joista olen itse tietoinen ovat kuitenkin olleet puhetta mediassa omalla naamalla, eivät fiktiota jossa pyrittäisiin heijastaman ympäröivää maailmaa. Suomessa tällaista keskustelua ei juurikaan ole käyty, vaikka homottelu onkin ihan yleistä.
Ekassa albumissa käyetty lesbottelu oli mun mielestä ookoo, koska se ei ollut sitä ilmeisintä ja se selvästi myös rikkoi heteronormatiivisuuden odotusta. toista albumia en ole lukenut, joten siihen en suoraan osaa ottaa kantaa. Mun mielestäni tällaisissa tapauksissa pitää arvioida teosta kokonaisuutena ja se ei ole mahdollista vielä kahteen vuoteen. Jos homottelu jää albumeissa ainoaksi tavaksi jolla heteronormatiivisuutta kyseenalaistetaan, niin silloin käsittely on mielestäni ongelmallista ja herjaavia puhuntoja toisintavaa. Mikäli myöhemmissä albumeissa aihe nousee jollain muulakin tavalla esille, niin silloin kyseessä on enemmänkin foreshadowing, tai mikä hiton ennakointi se suomeksi onkaan.
Ja ei, en tarkoita, että aihetta pitäisi alleviivata ja tyrkyttää. Riittää, että antaa riittävästi tilaa luennoille. Joku Dumbledore on hyvä esimerkki. Mun mielestäni on ihan selvä jo seitsemännen Harry Potterin tekstissä (enhä jo aiemminkin, en nyt muista), että Dumbledore on homo, mutta kuten Rowlingin "outtaamisen" jälkeen sai huomata, monilta moinen (mielestäni ilmeinen) luenta oli mennyt aivan ohi.
Jaakko
Lähetä kommentti