Herran pelko on viisauden alku...

Näiden viisaiden sanojen alta löytyi viime viikonloppuna G18:sta Helsingin sarjakuva-
festareiden pienlehti-
taivas. Ms Mandu kiittää lämpimästi sekä festareiden järjestäjiä että kaikkia niitä jotka jaksoivat kävellä Kirjasto 10:een asti kuuntelemaan luentoamme sekä tulivat myyntipöytämme ääreen juttelemaan!


Kuvassa Oblivion High-sarjan varsin pelottava luokanopettajan sijainen Kärem, joka todellisuudessa on aivan eri työnantajan leivissä. Tosin kumpikaan työnantaja ei tiedä hänen olevan (esikuvansa lailla) ensiluokan Soul Calibur-pelaaja...


P.S. Ylläoleva luonnos on myös siisti tapa pelastaa tilanne jos hahmoa piirrettäessä toinen silmä ei ota onnistuakseen. Jos sama ongelma esiintyy usein kannattaa harkita erikoistumista merirosvosarjakuvaan. HAARRR!!!

Helsingin Festaritunnelmissa

Hei! Olemme tämän viikonlopun kunniavieraita Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla. Suurkiitokset suurjoukolle eri-ikäisiä harrastajia, jotka tunkivat tänään Kirjasto 10:n kuuntelemaan luentoa työmenetelmistämme! Meillä oli hauskaa!

Myyntipöytää pidämme G18-lukaalissa ihan rappujen alla ja siellä olemmekin tavanneet kaikenlaista loistoporukkaa, shout out varsinkin niille nuorille naisille, jotka tahtoivat tukea suomalaista sarjakuvataidetta maksamalla hillittömän ylihinnan jääkaappimagneeteistaan. Magneettien lisäksi valikoimissa on Nix-t-paitaa valkopohjaisena, kirjaa ja seinäkalenteria, kirjanmerkkejä ja postikortteja, printtejä, megajulisteita, pinssejä ja kännykkäkoruja.

Kännykkäkoruja voi tosin käyttää ihan yhtä hyvin myös käsilaukkukoruina tai, kuten kuvasta näkyy, rintakoruna. Älkää vaan sanoko ettemme pidä huolta Oblivion High -lukijoista – tulkaa juttelemaan vaan niin laitamme rintanne internettiin!

Huominen ohjelma ja näyttelymme tiedot löytyvät täältä. Myyntipöytä on auki 10-18.

Ennakkotietojen mukaan tietyt vanhemmat sarjakuvaparrat tulevat viettämään myös huomisen ensisijaisesti Iso-Roobertinkadun Black Door-pubissa. Tämä ei kuitenkaan päde meihin, sillä meillä on töitä ja vatsakatarri. Kävimme silti yksillä myyntipöydän sulkemisen jälkeen. Petri Hiltunen kertoi, että sarjistemme kehitys on kääntynyt epäilyttävään suuntaan. Paljastui, että hän suhtautuu Oblivion Highhin Vesi oli mustaa -albumin suorana ja hämmentävänä jatko-osana.

Toni Jerrman puolestaan kertoi, että Tähtivaeltajan seuraava numero on jo painossa. Siinä on Raman piirtämä kansi ja Ms Mandusta iso juttu. Jee!

Sarja kuvia? (Nimim. tyhmä olo).

Kognitiivisen semantiikan luennolla kävi tällainen tapaus, kun aika sekava proffa yritti selvittää esimerkin avulla kuinka erinomaisesti me ymmärrämmekään mitä ihmiset tarkoittavat, silloinkin kuin asiaa ei voisi yksittäisiä sanoja tulkitsemalla tajuta. (Ei siihen mitään esimerkkejä olisi tarvittu, tämähän tulee harvinaisen selväksi joka kerta kun kyseinen mies avaa suunsa). Proffan esimerkkivirke oli tällainen:

Lapsi poltti kätensä, koska ei muistanut, että liesi on kuuma.


Mitä tässä virkkeessä annetaan ymmärtää, proffa kysyi. Olimme kaikki hiljaa. Pohdin. Että lapsi oli ennen tiennyt, ja että nytkin olisi pitänyt tietää. Että lapsi oli keittiössä? So what? Kukaan ei sanonut mitään. Proffa huokaisi.

– Tässä annetaan ymmärtää, että lapsi laittoi kätensä hellalle. Eihän se unohtaminen lapsen kättä polttanut.

Oho! Niin tietysti. Me olimme kaikki kuulleet virkkeen ja tehneet välittömästi mielessämme kuvan, jossa lapsi polttaa kätensä koskettamalla keittolevyä. Sitä ei tarvitse erikseen määritellä, koska asiayhteys on niin ilmeinen.

Monet aloittelevat kirjailijat ja sarjakuvantekijät kertovat liikaa, näyttävät liikaa. Ihmisen aivot eivät voi muuta kuin etsiä yhteyksiä, eikä yliselittäminen ole varsinkaan arkisia tilanteita kuvaellessa välttämätöntä. Jokaista liikettä ei tarvitse erikseen näyttää.

Jos fiktiossa tahtoo kertoa lapsesta, joka polttaa kätensä hellalla, on jotenkin luontevaa lähestyä asiaa kuvailemalla itse hellaa. Mutta kuten esimerkkiteksti näyttää, sen ei tarvitse olla huomion keskipisteenä, tai välttämättä edes läsnä. Ehkä sanat "puurokattila" ja "munakello" riittävät avaamaan lukijan mieleen kuvan keittiöstä kaikkine yksityiskohtineen. Tai huomio voi olla jossakin ihan muualla, hahmojen, ja lukijankin.

Äiti seurasi keittiön telkkarista hajamielisesti Ossetian tapahtumia. Tankit kolistelivat teillä ja lapset itkivät. Yhtäkkiä yksi pakolaisista tuntui parahtavan aivan hänen takanaan. Herranjestas! Keiki oli liian sokissa edes nyyhkyttääkseen, ojensi vaan äidille kättään, jonka räikeän punainen palovamma paisuttaisi kohta kolme kertaa paksummaksi.

PS. Kuvassa liesi minun keittiössäni. Avomieheni maalasi sen iltana ennen ensimmäisiä treffejämme, mallinaan hieno mutta räikeä Kööpenhaminalainen elokuvateatteri.