Kirjoita sarjakuvia. Rönsyilevästi!

Tuli tässä luettua Alan Mooren pienimuotoinen klassikko Writing For Comics, joka on ollut kadoksissa vuosikausia ja löytyi taas muutossa. Kirjanen on siitä erikoinen, että suurin osa tekstistä on julkaistu 80-luvulla, ja heijastaa Alan-sedän silloisia vakaumuksia hyvän kirjoittamisen suhteen. Jälkipuhe on kuitenkin nollilta, ja siinä hän sanoo käytännössä, että ihan hyvä jos osaat tehdä nuo tuolloin määrittelemäni perusjutut, mutta en minäkään enää käytä suurimpaa osaa niistä, että nykyinen neuvoni olisi pikemminkin, että tee miten huvittaa. Lukemisen arvoinen kokonaisuus silti, ainakin minunlaiselleni hulttiolle jonka mielestä mangan ja länsimaisen sarjakuvan välistä railoa ei tarvitse turhaan kunnioittaa.

Yksi järkyttävä yksityiskohta jäi minua vaivaamaan, mutta koska annoin oman kappaleeni sarjakuva-alalle tahtovalle kurssitoverilleni Rachel Harrisille (pistäkää nimi mieleen) en pysty nyt tarkistamaan muistanko todellakin oikein. Voiko olla totta, edes länsimaalaisessa sarjiksessa, edes jumankekka NEIL GAIMANIN käsikirjoittamassa sarjiksessa, että standardimäärä sanoja tekstiä sisältävässä ruudussa olisi kolmekymmentäseitsemän sanaa??! 37 sanaa per ruutu! Minusta 37 sanaa on pikemminkin sopiva määrä SIVULLE.

Okei, en voi antaa asian levätä – mitä kertoo ystävämme Google?

Dark Horsen neuvo-pdf sanoo puhekuplaan sopivan noin 25 sanaa, ja että yhden ruudun maksimimäärä on 50 sanaa. Down The Tube Guide For Writing Comics – joka käsittelee ilmeisesti strippisarjakuvaa – laittaa ruudun maksimisanamääräksi 25.

Suomenkieliset sanat ovat pidempiä, mutta ne vievät toisaalta enemmän tilaa (tai niin ainakin Mail-Man väitti Marvel-lehtien sivuilla kun olin pieni)… Minulla taitaa siis olla seuravaa Oblivion High -albumia ajatellen sanoja aika paljon n.s. pankissa. Tiedoksi vaan, Nina - puhekuplia tulee sitten tuplamäärä. Joudumme ehkä painamaan sarjiksen vähän isommalle paperille!