28.6.2008

Tieteellistä sarjiksista?


Juuri kirjallisuuden opintoni päättäneenä minulla on jäänyt "päälle" hinku lukea kirjojen lisäksi kirjoja kirjoista – ja huomaan, etten sarjakuvien kohdalla oikein tiedä mistä aloittaa.

Viimeisen tenttini jälkeisessä juopumuksen tilassa törmäsin OMASSA COLLEGESSANI tyyppiin, joka tekee väikkäriä Grant Morrisonista (huoh, kolme vuotta samassa alle 400 ihmisen ryhmässä emmekä tapaa kuin viimeisenä päivänä). Keskustelimme Teddy Hallin hautausmaalla supersankarielokuvista ja joimme kuohuviiniä.

Tajusin, että näitä ihmisiä lienee enemmänkin, muistan yhden proffani huhunneen jatko-opiskelijasta joka luki Bodleia Libraryn hentai-varantoja läpi, muka tieteellisistä syistä.

Olisi hauskaa lukea niitä kirjoja ja esseitä joita nämä tyypit lukevat. Mitkä ovat suuret sarjakuvaan liittyvät tutkimukset, mielipiteet, puolesta tai vastaan, kriitikit - päättömät tai fiksut? Olen jo lukenut Frederic Werthamin Seduction of the Innocentin, Scott McCloudin kirjat, Umberto Econ 70-lukulaisen Teräsmies-esseen, ja ne ehkä kolme manga-aiheista esseetä joita JSTORista löytyi. Mitä seuraavaksi? Ai niin, minulla on Paul Gravettin mangakirja odottamassa, se vaikuttaa kiinnostavalta. Mutta mitä pitäisi lukea seuraavaksi? Keeeertokaaa…

PS. Jos saisin sen Morrison-tutkijan nimen selville, ehkä häneltäkin irtoaisi vinkkejä. Ilmoittelen.

25.6.2008

Pitkä sarja, paljon työtä...

... siis lukijalle.

Kuulun niihin sarjakuvankuluttajiin jotka lukevat mieluiten 4-5 pokkaria yhdeltä istumalta. Näin ollen pitkät sarjat jotka ilmestyvät aika hitaaseen tahtiin (etenkin BOTI) ovat todellista itkua ja hammasten kiristelyä; kun uusi kirja ilmestyy noin kerran vuodessa minun täytyy, päästäkseni oikeaan tunnelmaan, lukea koko sarja alusta asti voidakseni nauttia uusimmasta osasta.

Hyllyssäni on ollut kesää odottamassa noin kymmenen uutta volaa Narutoa joihin en ole vielä edes vilkaissut. Minun täytyi luonnollisestikin aloittaa (taas) ykkösestä päästäkseni oikeaan fiilikseen, ja olen nyt edennyt neloseen, luultavasti viidettä kertaa. Suomennetuissa sarjoissa on se hyvä puoli että sarja on jo useimmiten päättynyt Jaappanissa, tai ainakin edennyt niin pitkälle että julkaisutahti on kuukausittaista...
Yotsubaa luen vasta toista kertaa, mutta kyseessä ei niinkään ole oikeaan tunnelmaan pyrkiminen vaan pahat vieroitusoireet... :P

23.6.2008

Kirjoita sarjakuvia. Rönsyilevästi!


Tuli tässä luettua Alan Mooren pienimuotoinen klassikko Writing For Comics, joka on ollut kadoksissa vuosikausia ja löytyi taas muutossa. Kirjanen on siitä erikoinen, että suurin osa tekstistä on julkaistu 80-luvulla, ja heijastaa Alan-sedän silloisia vakaumuksia hyvän kirjoittamisen suhteen. Jälkipuhe on kuitenkin nollilta, ja siinä hän sanoo käytännössä, että ihan hyvä jos osaat tehdä nuo tuolloin määrittelemäni perusjutut, mutta en minäkään enää käytä suurimpaa osaa niistä, että nykyinen neuvoni olisi pikemminkin, että tee miten huvittaa. Lukemisen arvoinen kokonaisuus silti, ainakin minunlaiselleni hulttiolle jonka mielestä mangan ja länsimaisen sarjakuvan välistä railoa ei tarvitse turhaan kunnioittaa.

Yksi järkyttävä yksityiskohta jäi minua vaivaamaan, mutta koska annoin oman kappaleeni sarjakuva-alalle tahtovalle kurssitoverilleni Rachel Harrisille (pistäkää nimi mieleen) en pysty nyt tarkistamaan muistanko todellakin oikein. Voiko olla totta, edes länsimaalaisessa sarjiksessa, edes jumankekka NEIL GAIMANIN käsikirjoittamassa sarjiksessa, että standardimäärä sanoja tekstiä sisältävässä ruudussa olisi kolmekymmentäseitsemän sanaa??! 37 sanaa per ruutu! Minusta 37 sanaa on pikemminkin sopiva määrä SIVULLE.

Okei, en voi antaa asian levätä – mitä kertoo ystävämme Google?

Dark Horsen neuvo-pdf sanoo puhekuplaan sopivan noin 25 sanaa, ja että yhden ruudun maksimimäärä on 50 sanaa. Down The Tube Guide For Writing Comics – joka käsittelee ilmeisesti strippisarjakuvaa – laittaa ruudun maksimisanamääräksi 25.

Suomenkieliset sanat ovat pidempiä, mutta ne vievät toisaalta enemmän tilaa (tai niin ainakin Mail-Man väitti Marvel-lehtien sivuilla kun olin pieni)… Minulla taitaa siis olla seuravaa Oblivion High -albumia ajatellen sanoja aika paljon n.s. pankissa. Tiedoksi vaan, Nina - puhekuplia tulee sitten tuplamäärä. Joudumme ehkä painamaan sarjiksen vähän isommalle paperille!

28.5.2008

Sumoa ja Nintendoa...

Onnittelut ja ihqutusta Jocille!!! Jää nähtäväksi kuinka paluu pohjoismaiseen sosiaalirealismiin Hogwartsista onnistuu... :P



Käy ihmettelemässä maailmanmenoa PerfectVillessä, pelaa sumoa ja voita Nintendon DS! (sivusto on ruotsinkielinen)
Myös rally on huisa. Oma pelisuosikkini on tosin Godzilla-hoitaja :D

Suurin osa pienillä markkinoilla vaikuttavista sarjakuvantekijöistä joutuu tekemään elääkseen myös leipäduunia. Näin myös allekirjoittanut joka on ”oikeasti” kuvittaja ja graafikko. PerfectVillen on ohjelmoinut suurimmaksi osaksi Andreas Rehnberg, tekstit kirjoittanut Annica Linusson, sumo-pelin on ohjelmoinut Eric Alm ja koko höskän visuaalisesta ilmeestä vastaan minä.

27.5.2008

Fantasiaa Oxfordissa

Olen saanut opintoni viime viikolla vihdoinkin päätökseen (jee!) ja huomenna juhlistan viimeistä Oxfordin päivää pitämällä lastenkirjallisuusryhmässä esitelmän Oblivion Highsta. Ei niin, että kukaan siellä varsinaisesti lukisi suomea, mutta saavat katsoa kuvia, ja tutusta manga/pseudomangakonfliktiin ja pohdintoihin mangasta teiniviihteen heteronormin haastajana (joo, tiedän, mutta sekaan on pakko ujuttaa myös jotakin älyllistä…) Tervetuloa vaan kaikki kello 16.00, St Cross Building, mikäli olette sattumalta stadissa.

Lastenkirjallisuusryhmä on ollut minulle täällä henkireikä. Useimmat muut perustutkinto-opiskelijat ovat minua tarkalleen 10 vuotta nuorempia joten minun on ollut kiva hengata välillä jatko-opiskelijoiden kanssa. Ja koska kokouksissa käyvä ydinryhmä on noin neljä henkilöä – jos otsikossa lukee "Harry Potter" lukumäärä kolminkertaistuu välittömästi – olemme päättäneet käsitellä vain meitä kiinnostavia juttuja. Tämän lukuvuoden olemme lueskelleet Young Adult Fictionia: vampyyriromansseja, poikien agenttikirjoja, fantasiaa. Keskustelut ovat toisaalta älyllisiä, toisaalta täynnä "Oh-muh-gawd"-älähtelyä jonkun miespuolisen päähenkilön ihanuudesta tjms.

Toissa kokouksessa toverini Maria Cecire kertoi meille kuitenkin väitöskirjastaan, joka käsittelee ryhmää jota hän kutsuu nimellä "Oxford School of Fantasy Literature". J.R.R. Tolkien ja C.S. Lewis, jotka loivat modernin fantasiakirjallisuuden, olivat myös keskeisiä tekijöitä täkäläisen englannin (eli kirjallisuuden) laitoksen opintosuunnitelman luomisessa. Molemmat olivat keskiaikaisen kirjallisuuden tutkijoita, ja juuri he ajoivat läpi muutoksen, jossa muinaisenglannin kirjallisuutta (esim Beowulf) luetaan täällä peruskursseilla kirjallisten ansioidensa takia. Samoin keskienglannin kirjallisuus (tietysti Chaucer, mutta myös uskonnollisten mystikkojen kirjoitukset sekä esim Thomas Maloryn Morte d'Arthur) on täällä edelleen pakkokauraa kaikille perustutkinnon tekijöille.

Ceciren pointti on, että Tolkien ja Lewis hakivat omiin töihinsä vaikutteita itselleen läheisistä töistä, ja että ne lukemattomat fantasiakirjailijat jotka ovat opiskelleet täällä englantia – Susan Cooper ja Diana Wynne Jones tulevat minulle ensimmäisenä mieleen, mutta lista on piiiiiiitkä – saivat pakostakin vaikutteita samoista lähteistä. Pakollisten kurssien lisäksi myös konkreettinen ympäristö – keskiaikaiset rakennukset, Latinankieliset rituaalit, erikoiset kaavut, salaiset puutarhat ja käsittämättömät säännöt – ovat jättäneet fantasiakirjallisuuteen jälkensä. Kaukaa haetun oloiset maagiset linnat, esimerkiksi, ovatkin ehkä aivan läheltä haettuja. Minun collegessani, esimerkiksi, etupihan nurmikolla saa kävellä ainoastaan jos omaa Master-tutkinnon Oxfordin yliopistossa; Christ Church Collegessa puolestaan etupihan nurmikolla saa kuulemma kävellä vain jos on Trinity-lukukauden keskiviikko, illallisen jälkeen mutta ennen pimeyden laskeutumista, ja kulkijalla on yllään yliopiston virallinen univormu sub fusc.

Nykyään minustakin tuntuu ihan normaalilta, että tenteissä pitää olla univormun liepeessä ensimmäisenä päivänä valkoinen neilikka, välipäivinä vaaleanpunainen ja viimeisenä päivänä tummanpunainen. (Me emme enää värjää niitä omalla verellämme, kuten täällä kerrotaan että ennen tehtiin). Tai että mortarboard-hattua pitää aina kantaa univormun kanssa mukana, mutta jos sen laittaa päähän, siitä joutuu maksamaan sakkoja. Nämä ovat maagisia sääntöjä ja esineitä, joita ryhtyy kunnioittamaan automaattisesti koska muutkin tekevät niin.

Ceciren paras huomio on minusta, että Oxfordin koulun fantasiasankarille miekkamiehen taidot ja puhdas sydän eivät yksinään riitä. Tarinoissa nousee usein keskeiseen asemaan muinaisten mysteerien ratkominen kirjoista, tuhatvuotisten käsikirjoitusten ja kuolleiden kielien tutkiminen – jotakin mitä sekä Lewis että Tolkien tekivät Bodleianin kirjaston arkistoissa huvikseen ja työkseen. Nörttien fantasioissa nörttivoimat ovat kunniassa, ja niin jokainen uusi polvi perinteisen fantasian faneja päättää opiskella englannin kirjallisuutta – Oxfordissa. Niin minäkin tietsti valitsin Oxfordin ja Cambridgen välillä: "Jos Tolkien ja Cooper…" ajattelin. Kerroin tästä lastenkirjaryhmässä ja kaikki muutkin myönsivät ajatelleensa asiaa samalta kannalta.

Oblivion High 2 sisältää kohtauksen, jossa Soon Mi lukee isänsä väitöskirjaa ja tutkii kirjoista NÖRTTIVOIMILLAAN Näkin historiaa… Että kiitos vaan, Maria – olisit voinut pitää esitelmäsi ennenkuin minustakin tuli kauhea fantsukirjailija-wannabe klisee! No, olenpahan ainakin parhaassa mahdollisessa seurassa!

13.5.2008

Tuoretiskiltä...

Työstän parhaillaan kuvitusta Oblivion High-seinäkalenteriin, jonka on tarkoitus ilmestyä Otavalta elokuussa. Ohessa pikku näyte suoraan tuoretiskiltä (^__^).

6.5.2008

Fan art, osa 2...


























Huoh, olen kärsinyt viime päivinä järkyttävästä hammassärystä ja keskittyminen työntekoon on ollut täysin mahdotonta, mistä johtuen RED ALERT-kasa työpöydälläni on kasvanut räjähdysmäisesti.

Tänään vointi on jo parempi, mutta olen onnistunut välttämään työntekoa mm luonnostelemalla kuvia Aura Ijäksen Zacharias-hahmosta.

Zacharias on minulle runopoika joka kuljeskelee syksyisessä metsässä pukeutuneena paksuun villapaitaan. Lempeä, soma, ja ehdottomasti bottom... >:D