Eurooppaa sorsitaan. Taas.

Koska Xenosaga-sviitti on mielestäni Paras videopeli. Ikinä. Kaikissa sarjoissa. ei ole ihme että olen odottanut koko vuoden imageepochin rpg-seikkailua Sands of Destruction koska pelin tekijätiimistä löytyy monta rakasta nimeä (Masato Kato on työskennellyt mm Xenogearsin, FFVII:n, Chrono Triggerin parissa, Yasuno Mitsuda taas tehnyt musiikin Shadow hearts kakkoseen, Xenogearsiin, Xenosaga ykköseen ja moneen muuhun rakastamaani peliin).

Sands of Destruction oli tarkoitus julkaista lokakuussa, mutta kuinka ollakaan Sega päätti ettei Eurooppa ole tarpeeksi tärkeä markkina-alua. FTW?! En tajua markkinaihmisten älynjuoksua. Useimmat mielenkiintoiset pelit eivät koskaan pääse Japanin ulkopuolelle koska niiden ei luulla menestyvän kulttuurierojen vuoksi. Halloo!! Eurooppalainen ja japanilainen maku ovat huomattavasti lähempänä toisiaan kuin amerikkalainen ja japanilainen. Toisaalta mikään ei enää jaksa hämmästyttää, arvelihan Namnco aikoinaan ettei Xenosaga I ole eurooppalaisia kiinnostava peli. Kun sitten Euroopan markkinoille tyrkytettiin sarjan kaikin puolin (paitsi taistelusysteemiltään) heikompaa kakkososaa (joka oli aika lailla vaikeasti tajuttavissa pelaajille joille ykkösosa ei ollut tuttu) eikä siitä tullut ykkösen kaltaista hittiä Japanissa oltiin hämmästyneitä ja vedettiin johtopäätös ettei (muu kuin Final Fantasy) japanilainen rpg jaksanut kiinnostaa eurooppalasia. DUH?!

No, onneksi on INTERNET ja sitä kautta amerikkaset nettikaupat joissa tyydyttää rpg-halunsa. Molempien maiden postilaitokset kyllä iloitsevat. Hyvä että joku...

Kuinka päästä kustannettavaksi?

Kotisivujemme vieraskirjassa saimme nimimerkiltä Ukkeli seuraavan kysymyksen, joka saattaa kiinnostaa muitakin mangakoita!

Miten päädyit piirtämään mangaa? 8D siis millä tavoin sait mangasi julkisuuteen? :33 (haluan neuvoa ;_; )

Nina vastaa: Minulla oli valmis idea Runeberg-aiheiseen sarjikseen ja saatuani Karimin kässärinkirjoittajaksi (teimme Vesi oli mustaa-albarin nimimerkillä Infamy) piirsin ensimmäiset 20 sivua ja lähetin kopiot parille kustantajalle. Otava osoitti kiinnostusta ja halusi nähdä lisää. Piirsin vielä toiset 20 sivua ja sitten puhuttiinkin jo soppareista, julkaisuaikatauluista yms. Eli laita paperille sarjiksesi synopsis, piirrä muutama sivu, tee hahmoluonnokset yms ja tarjoa rohkeasti kustantajille. Onnea matkaan!

…Ai niin, unohdin vielä sanoa, että eka julkaisun jälkeen olikin jo helppo nakki saada sama kustantaja kiinnostumaan Ms Mandun (Joc kässäri & me art) uudesta tekeleestä.

Joc lisää: Nykyään sarjakuvantekijöillä on julkaisukanavien kannalta enemmän vaihtoehtoja kuin ehkä koskaan aikaisemmin! Paitsi netti, zinet ja omakustanteet, sekä pienet että isot pohjoismaiset sarjakuvakustantamot ja yhä useammat tavalliset kirjakustantamot etsivät mangaa, pseudomangaa ja hybridimuotoja (esim mangatyyliin kuvitettuja nuorisokirjoja ja muuta ihme humppaa). Ennakko lienee vähän kristillisempi kirjakustantamoissa, mutta levitys skulaa paremmin sarjakuvataloissa.

Muuten lienee hyvä mainita, että sarjakuvia on tehtävä intohimosta – taloudellisesti se on näin pienellä kielialueella suunnilleen yhtä kannattavaa kuin runous, joten osa työajasta onkin varattava apurahahakemusten rustaamiseen.