Todellisuus on tarua ihmeellisempää...

Sokerihammastani alkoi yllättäen kolottaa, ja koska keittiön kaapista ei löytynyt mitään kaurahiutaleita makeampaa lähdin koiran kanssa iltakävelylle lähikauppaan. No siis, se on periaatteessa _lähin_ kauppa, mutta sinne on noin neljä kilsaa ja samat takaisin.

Ohitettuamme pellot ja hevoshaat saavuimme ihan tavalliselle svenne-rivitaloalueelle ja hupsis, tämä otus tuijotti meitä erään talon pihalta! Jos Samus Aran ja ZGMF-X19A Justice saisivat lapsen ja jotain menisi vikaan, se luultavasti näyttäisi aika lailla tältä (^_^)

EI_VOI_OLLA_TOTTA...

Suurin osa ihmisistä on luultavasti sitä mieltä, että on kiva kun asiat keskitetään yhteen ja samaan paikkaan. Ajatus omasta haavoittuvaisuudesta valkenee luultavasti vasta sitten kun jotain menee pahasti pieleen. Esimerkki:
Google+:n mielestä on fiksua kahmia kaikki kuvani Bloggerista, googlemailista ym paikoista yhteen ja samaan mappiin. Sitten minulta kysytään haluanko julkaista kaikki nämä kuvat heidän sivustollaan. Totta hemmetissä en halua, eli painan kielteistä vastausta. Seuraavaksi Google+ kysyy josko haluan deleatata PYSYVÄSTI koko mapin. No en tietenkään, ja juuri kun olen painamassa kielteistä vastausta Wacom-lautani saa jonkun ihmeen kohtauksen, ja vaikka asetuksissa on pinnan yläpuolella kynän tunnistaminen pois päältä se piru päättää että olen koskettanut 'kyllä'-vaihtoehtoa, ja deleattaa surutta ison osan Bloggeriin lataamistani kuvista. Seuraa sanatulva jota ei voi toistaa tässä koska blogia lukevat paitsi alaikäiset, myös hyvin käyttäytyvät, säädylliset ihmiset.

Päivän opetus: jos haluatte kokeilla Google+ betaa pysykää poissa fotomapista, henkenne uhalla. Älkääkä laittako, tai salliko miden laittaa, kaikkia luomukananmunianne samaan koriin...

Taustat, te elämäni suola...

”Ont ska med ont fördrivas”, eli vapaasti suomennettuna ”kovaan tuskaan kovat lääkkeet”. Taustat ovat kuin etana salaatissani, sade piknikki-päivänä, rakko peukalossa kesken Guilty Gear-turnauksen, mutta oivallettuani lopultakin niiden tarjoamat kerronnalliset mahdollisuudet (puhumattakaan lukijoiden palkitsemisesta mielenkiintoisilla yksityiskohdilla) olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja pakottautunut kiinnittämään niihin oikeasti huomiota...

Mutta mitä tehdä kun siinä missä ihmisiä on helppo piirtää taustat ovat niin pahuksen hankalia? Luonto on ihan jees, mutta entäs rakennukset ja niiden sisätilat, ihmisjoukot ym aikaa ja vaivaa vievät jutut?
Tekemään ei opi kuin tekemällä, ja siksi olenkin ottanut innolla vastaan storyboard-keikkoja. Vielä vuosi sitten olisin luultavasti mennyt mielummin hammaslääkäriin kuin suostunut moiseen: storyboardien tekeminen on kaikkea mitä inhoan eniten piirtämisessä; kiirettä, valmista täytyy tulla NYT ja taustoja, taustoja, taustoja.
Mutta jessus kuinka opettavaista! Ja siitä vielä maksetaankin!


Koska Oblivion High ykkösosasta on mennyt aika monta vuotta eikä piirrosjälki enää tunnu omalta (eikä varsinkaan riittävän hyvältä) tulee Ruotsissa vuoden 2012 alussa julkaistavasta tuplaosasta jonkinlainen OH 2.0. Olemme lisänneet tarinaa ja henkilöitä selventäviä sivuja ja tekovirheistä on pyritty ottamaan oppia. Taustojakin on tarinaan ilmestynyt (^_^)



BTW; Luin Vizin Tenjo Tenge-avauksen (Viz, kiitos että pudotitte nimestä sen naurettavan h-kirjaimen) loppusivuilta piirtäjän avautumista, ja oli lohdullista tajuta että neroillakin on samat ongelmat kuin meillä lättäjalkapiirtäjillä <3


Lopuksi: kesälomatoivotukset Näkiltä!