Podin taas vaihteeksi inspiraation puutetta ja mietin mitä tehdä, kun ajatukseni harhautuivat jostain syystä Pyhän Sebastianin marttyyriyteen, ja tästä ei sitten ollutkaan pitkä matka renesanssin aikana alkunsa saaneisiin vahvasti homoeroottisiin kuvauksiin pyhimyksen marttyyrikuolemasta (niin lapsoset, käsitteet kuten seme ja uke sekä kyynelehtivät kissapojat eivät ole 2000-luvun keksintö)...
Ja jos joku minua viisaampi osaa kertoa miksi juuri Pyhä Sebastian päätyi gay-idoliksi niin olisin todella kiitollinen.
Mantegnan ja muiden klassikoiden lisäksi googletukseni tuotti myös itselleni tuntemattomia myöhäisempiä tulkintoja, joista varsinkin François-Xavier Fabren herätti innostukseni. Ja pakkohan minun oli tehdä maalauksesta oma tulkintani Nixin kera. Korjasin samalla myös alkuperäistyötä vaivanneen nuolien harmittavan vähyyden :3
Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni kannustaakseni sekä aloittelevia että kehittyneempiä piirtäjiä jäljentämään muiden taiteilijoiden töitä. Kuulitte aivan oikein. Kuuluisien taiteilijoiden töiden kopioiminen oli yksi klassisen taidekoulutuksen kulmakivistä, ja syystä. Kopioidessasi toisen maalaamaa teosta joudut pakostakin kiinnittämään huomiota siihen kuinka taiteilija on ratkaissut sommittelun, valon ja varjot, väriskaalan ja niin edelleen. Tämä on erinomaisen opettavaista eikä suinkaan johda automaattisesti muiden tekijöiden päättömään kopiontiin kuten nykytaidekoulutuksessa näytetään luultavan...
Myös kunnia annetaan sinne minne se kuuluu. Eli signeeraisin valmiin Näkki-maalaukseni esm tyyliin ”Fabrea jäljitellen rama 2010”
Anywayz, ohessa lyijärillä tehty pikaluonnokseni. Väriversio tulee sitten kun inspiraation puute iskee seuraavan kerran.
Ad astra!
Tekstit
4 kommenttia:
Eikös taiteilijapiireissä nykyään vain yleisesti inhota liian realistisia kuvia, kaikki klassiset maalaukset ovat kai liian vanhanaikaisia?
Onpa hyvä etten ole ole daideilija; voin tykätä ihan mistä haluan, ja kuvittajana arvostan myös teknistä osaamista vaikka esm joku 1800-luvun työ olisikin mielestäni 'cheezy' (^__^)
Kaikesta ei tarvitse tykätä voidakseen ottaa oppia. Jos ei muuta niin siinä mielessä kuinka EI pitäisi tehdä.
Tuli vielä mieleen sellainenkin itsestäänselvyys, että eri taiteilijat ovat tietysti hyviä eri asioissa. Esimerkki: jos haluaa oppia maalaamaan realistisen näköistä vettä 1800-luvun lopun klassikkomme kuten Edelfelt on parempi valinta kuin esm Paolo Uccello. Jos taas graafisuus ja pelkistetyt pinnat kiinnostavat on fiksumpaa valita juuri päinvastoin.
Eli kannattaa nyysiä rusinat kakusta, ja ottaa oppia vain parhailta.
Eräs tuttu sanoi kerran ilkeästi, ettei kukaan nykyään osaa maalata yhtä hyvin kuin vanhat mestarit, ja sen takia klassista tyyliä halveksutaan.
Tiedä sitten mikä on totuus, mutta itse joudun aina vähän väliä toteamaan etten ymmärrä taidetta. Tykkään kyllä hienoista kuvista, oli ne sitten maalattu 1800-luvulla tai jonkun nykytaiteilijan tekemiä.
Lähetä kommentti