Huh, lopultakin valmis! En edes jaksa ajatella kuinka monta tuntia työhön upposi eikä lopputulos ollut silti tätä kummempi :P
Miksi siis esitellä töitä joihin ei ole 100% tyytyväinen? Tämä projekti oli kokeilu, joten voin todeta filosofisesti ettei tärkeintä ollut määränpää vaan itse matka, ja että tutkimalla omia ja toisten virheitä (sekä onnistumisia!) oppii paljon.
Takapeiliin katsoessa on helppo todeta, että tein monia vääriä valintoja jotka päättyivät umpikujaan ja pakottivat aloittamaan alusta.
Ohensin ne ääriviivat hallitsivat kuvaa liikaa, ja muutamassa paikkaa korvasin ne tyystin lilalla varjolla.
Olen aina ollut huono (laiska) tekemään taustoja eikä tämäkään kuva ole poikkeus. Siispä otan mielelläni vastaan kommentteja ja parannusehdotuksia.
Kokonaisvaikutelma on omaan makuuni ehkä hieman liian ”pehmeä” ja haluaisinkin löytää toimivan tasapainon vaseliinilinssin sekä jyrkempien valojen ja varjojen käytön välille.
Lopuksi voin todeta että uusi tekotapa vaatii vielä paljon harjoittelua ennenkuin se sujuu luonnostaan ja intuitiivisesti eikä vaadi koko ajan aktiivista päätösten tekoa.
Ja jos vielä saa hetkisen unelmoida niin ei minulla olisi mitään sitä vastaan että maalaisin kuin Hyung-tae Kim... :3
Tekstit
3 kommenttia:
Olet ihan oikeassa. Tausta on se, mikä tekee kuvasta kuvan.
Tausta myös määrittää ne sävyt, mitä kuvassa tarvitaan.
Siten kuva itse päättää värit värittäjän puolesta.
Esim iltarusko tai yö, tai valaistu katu.
Taustatonkin kuva voi olla onnistunut, jos taustojen puute korvataan jollain muulla.
Tuon kaltainen kuva ei mielestäni välttämättä tarvitse kummempaa taustaa kuin mitä siinä nyt on. Ehkä jos lavaa tai yleisöä näkyisi summittaisena. Vauhtia siinä voisi kyllä olla enemmän.
Kiitos, molemmat viisaat kommentit laitettu korvan taakse myöhempää kokeilua varten (kaiken ahertamisen jälkeen en halua edes nähdä kuvaa muutamaan päivään... :P)
Lähetä kommentti