Tieteellistä sarjiksista?

Juuri kirjallisuuden opintoni päättäneenä minulla on jäänyt "päälle" hinku lukea kirjojen lisäksi kirjoja kirjoista – ja huomaan, etten sarjakuvien kohdalla oikein tiedä mistä aloittaa.

Viimeisen tenttini jälkeisessä juopumuksen tilassa törmäsin OMASSA COLLEGESSANI tyyppiin, joka tekee väikkäriä Grant Morrisonista (huoh, kolme vuotta samassa alle 400 ihmisen ryhmässä emmekä tapaa kuin viimeisenä päivänä). Keskustelimme Teddy Hallin hautausmaalla supersankarielokuvista ja joimme kuohuviiniä.

Tajusin, että näitä ihmisiä lienee enemmänkin, muistan yhden proffani huhunneen jatko-opiskelijasta joka luki Bodleia Libraryn hentai-varantoja läpi, muka tieteellisistä syistä.

Olisi hauskaa lukea niitä kirjoja ja esseitä joita nämä tyypit lukevat. Mitkä ovat suuret sarjakuvaan liittyvät tutkimukset, mielipiteet, puolesta tai vastaan, kriitikit - päättömät tai fiksut? Olen jo lukenut Frederic Werthamin Seduction of the Innocentin, Scott McCloudin kirjat, Umberto Econ 70-lukulaisen Teräsmies-esseen, ja ne ehkä kolme manga-aiheista esseetä joita JSTORista löytyi. Mitä seuraavaksi? Ai niin, minulla on Paul Gravettin mangakirja odottamassa, se vaikuttaa kiinnostavalta. Mutta mitä pitäisi lukea seuraavaksi? Keeeertokaaa…

PS. Jos saisin sen Morrison-tutkijan nimen selville, ehkä häneltäkin irtoaisi vinkkejä. Ilmoittelen.

Pitkä sarja, paljon työtä...

... siis lukijalle.

Kuulun niihin sarjakuvankuluttajiin jotka lukevat mieluiten 4-5 pokkaria yhdeltä istumalta. Näin ollen pitkät sarjat jotka ilmestyvät aika hitaaseen tahtiin (etenkin BOTI) ovat todellista itkua ja hammasten kiristelyä; kun uusi kirja ilmestyy noin kerran vuodessa minun täytyy, päästäkseni oikeaan tunnelmaan, lukea koko sarja alusta asti voidakseni nauttia uusimmasta osasta.

Hyllyssäni on ollut kesää odottamassa noin kymmenen uutta volaa Narutoa joihin en ole vielä edes vilkaissut. Minun täytyi luonnollisestikin aloittaa (taas) ykkösestä päästäkseni oikeaan fiilikseen, ja olen nyt edennyt neloseen, luultavasti viidettä kertaa. Suomennetuissa sarjoissa on se hyvä puoli että sarja on jo useimmiten päättynyt Jaappanissa, tai ainakin edennyt niin pitkälle että julkaisutahti on kuukausittaista...
Yotsubaa luen vasta toista kertaa, mutta kyseessä ei niinkään ole oikeaan tunnelmaan pyrkiminen vaan pahat vieroitusoireet... :P

Kirjoita sarjakuvia. Rönsyilevästi!

Tuli tässä luettua Alan Mooren pienimuotoinen klassikko Writing For Comics, joka on ollut kadoksissa vuosikausia ja löytyi taas muutossa. Kirjanen on siitä erikoinen, että suurin osa tekstistä on julkaistu 80-luvulla, ja heijastaa Alan-sedän silloisia vakaumuksia hyvän kirjoittamisen suhteen. Jälkipuhe on kuitenkin nollilta, ja siinä hän sanoo käytännössä, että ihan hyvä jos osaat tehdä nuo tuolloin määrittelemäni perusjutut, mutta en minäkään enää käytä suurimpaa osaa niistä, että nykyinen neuvoni olisi pikemminkin, että tee miten huvittaa. Lukemisen arvoinen kokonaisuus silti, ainakin minunlaiselleni hulttiolle jonka mielestä mangan ja länsimaisen sarjakuvan välistä railoa ei tarvitse turhaan kunnioittaa.

Yksi järkyttävä yksityiskohta jäi minua vaivaamaan, mutta koska annoin oman kappaleeni sarjakuva-alalle tahtovalle kurssitoverilleni Rachel Harrisille (pistäkää nimi mieleen) en pysty nyt tarkistamaan muistanko todellakin oikein. Voiko olla totta, edes länsimaalaisessa sarjiksessa, edes jumankekka NEIL GAIMANIN käsikirjoittamassa sarjiksessa, että standardimäärä sanoja tekstiä sisältävässä ruudussa olisi kolmekymmentäseitsemän sanaa??! 37 sanaa per ruutu! Minusta 37 sanaa on pikemminkin sopiva määrä SIVULLE.

Okei, en voi antaa asian levätä – mitä kertoo ystävämme Google?

Dark Horsen neuvo-pdf sanoo puhekuplaan sopivan noin 25 sanaa, ja että yhden ruudun maksimimäärä on 50 sanaa. Down The Tube Guide For Writing Comics – joka käsittelee ilmeisesti strippisarjakuvaa – laittaa ruudun maksimisanamääräksi 25.

Suomenkieliset sanat ovat pidempiä, mutta ne vievät toisaalta enemmän tilaa (tai niin ainakin Mail-Man väitti Marvel-lehtien sivuilla kun olin pieni)… Minulla taitaa siis olla seuravaa Oblivion High -albumia ajatellen sanoja aika paljon n.s. pankissa. Tiedoksi vaan, Nina - puhekuplia tulee sitten tuplamäärä. Joudumme ehkä painamaan sarjiksen vähän isommalle paperille!