
On siis aika helpotus tajuta, että olen itseni kanssa edelleen samaa mieltä. Sanon artikkelissa suunnilleen, että meillä, jotka elämme maailmassa jossa identiteettejä on tarjolla myös heteropullan ulkopuolelta, on velvollisuus heijastaa sitä tuotoksissamme. Minusta onkin aika selvää, että ykkösalbumissa on vähintään yksi hahmo joka selkeästi ei ole hetero. Ja ettei Nix tietenkään koe kuuluvansa mihinkään sellaiseen ryhmään (eihän kuolemattomilla mytologisilla hahmoilla ole aina edes sukupuoli-identiteettiä, ajatelkaa esimerkiksi Lokia ja Zeusta jotka synnyttävät *kröhöm* muina miehinä). Sen sijaan Voltin lukijoille luvattua seksuaali-identiteetti-kattilan kannen kohotusta ei kyllä vielä kakkosalbumissa erityisemmin tapahdu… Tai siis, tällä hetkellä mitkään sellaiset juonet eivät ole keskiössä, eikä "velvollisuuteen kertoa" tietenkään kuulu pakkosisällyttäminen. Hahmojen mieliteot näkyvät sitten kun näkyvät.

Yhdestä asiasta haluaisin kuitenkin mainita. Ykkösvolassa koulukiusaajat viittaavat Soon Miihin ja Niniin "telaketjuleset" -termillä, ja kakkosvolassa Nixiä kutsutaan "kledjuhomoksi". Näitä termejä käytettään kirjassa tietysti loukkaustarkoituksessa. Keskustelimme niiden käytöstä pitkään, enkä ole vieläkään varma onko päätös ollut aivan oikea. Se heijastaa tietysti todellista kielenkäyttöä todellisten nuorten keskuudessa, mutta se toisintaa toisaalta samaa käytöstä (vaikkakin selkeästi epämiellyttävien hahmojen suusta). Osallistummeko tässä homottelun normalisointiin? Vai onko se jo niin yleistä, ettei sillä ole mitään väliä? Voiko homottelun käyttö pienenä elementtinä tarinassa, joka muuten käsittelee seksuaalivähemmistöjä moniulotteisemmin, jopa avata keskustelua tai avartaa näkökantoja?
Ja kuinkakohan yleistä homofobia suomalaisten mangan lukijoiden keskuudessa edes on? Mangahan on suorastaan homosensualismin suurin äänenkannattaja laajan heteroyleisön keskuudessa! Ja J-kulttuuri avaa pikkukaupungeissakin sosiaalisia tiloja joissa ainakin androgynia on hyväksyttyä.
Silti, ja tätä Oblivion High 2:kin käsittelee, sehän ei vielä tarkoita, että esimerkiksi valtakulttuuriin kuuluvat koulukaverit ymmärtäisivät poikakajaalin hienoutta. Tai ettei varsinkin lolitaestetiikka nojautuisi hyvin vahvasti heteronormeihin. Ja näitäkin jännitteitä on voitava käsitellä fiktion muodossa. Puh. En tiedä. Mitä mieltä te olette?