Ms Mandu

Puppy Love...

2012-01-07T17:45:00.000+02:00

Kaikilla, jopa vanhemmillasi, on MENNEISYYS. Soon Miin isä Staffan on ollut kadoksissa jo vuoden. Onko HÄNEN menneisyydellään osuutta asiaan? Ensirakkaus kuolemattomaan käärmetyttöön, jolla on kaksi isoveljeä jotka ovat ”hyvän ja pahan tuolla puolen” voi aiheuttaa vakavia seurauksia...

Impromptu ja internet...

2011-11-29T11:15:00.000+02:00

Postitin alkusyksystä kollektiiviseen guns/boobs/superheroes/japanese popculture characters -blogiimme tämän pari vuotta sitten ruotsalaiseen lehteen tekemäni kuvituksen, ja Wolfie innostui sen nähtyään kirjoittamaan pulp fiction -tyylisen lyhyttarinan. Pallo oli vierinnässä. Tarinan luettuani halusin tehdä sille kannen, ja nähtyään kannen Wolf puolestaan lupasi kirjoittaa pari tarinaa lisää mahdollisen fanzinen julkaisua varten. Toivon saavani taivuteltua kollektiivimme kolmannen jäsenen, Sarin, käyttämään graafisen suunnittelun supervoimiaan ja tekemään meille taiton ja hienon kannen.

Tällaiset improptut ovat ammattipiirtäjän henkireikä, ja muiden lasten kanssa leikkiminen on hauskempaa kuin yksin. Emme asu samassa kaupungissa, emme edes samassa maassa, mutta internet mahdollistaa myös kotona yksin työskentelevälle freelanserille mahdollisuuden kreatiiviseen kanssakäymiseen.

-> Wolfie's Blaxploitation piece

-> the cover art

Xenoblade revisited...

2011-10-27T17:06:00.001+03:00

Pyörrän aikaisemmat puheeni ja tunnustan olleeni täysin väärässä. Xenoblade on ERINOMAINEN peli, yksi vuoden 2011 parhaista julkaisuista, ja ehdottomasti vuoden paras RPG.

Itse asiassa en ymmärrä tätä itsekään, sillä grafiikka on rumaa (Wiin grafiikkamoottori on tunnetusti surkea), ja koska pelin värimaailma on tismalleen sama kuin visuaalisesti häikäisevän Final Fantasy XIII:n se näyttää ihan rumalta sisar/velipuolelta. Bonuksena taustalla nolot panhuilut.

Siitä huolimatta Xenobladessä on ”sitä jotain”, mitä FFXIII ei koskaan onnistunut minussa herättämään (FFXIII on luultavasti sarjan ensimmäinen peli jota on viitsinyt pelata loppuun. Jopa kympissä ja kahdessatoista pelasin hammasta purren paitsi tarinan myös kaikki side questit sekä Colosseumin salaisen bossin)...

Lainaan itseäni fiksumpaa henkilöä: ”They are keeping things that are Right and Proper and throwing away those genre cliches that are Wrong. Best parts of old-fashioned and modern. Pure magic.”

Let there be Light!

(kuva haettu IGN:n sivustoilta)

Jos elämä kypsyttää...

2011-09-26T14:20:00.001+03:00

... siihen auttaa tämä Ossi Hiekkalan postittama lääke (^_^)

Karkkipäivä, osa 2...

2011-09-24T15:56:00.002+03:00

... sekä valmis rasteroitu työ.

Karkkipäivä...

2011-09-24T15:55:00.000+03:00

Nix poseeraa (^_^).
Tussattu lineart...

Appeja ja kirjamessuja...

2011-09-22T19:38:00.001+03:00

Huomenna Johanna kertoo yhdessä Spotcomicsin Jonas Darnellin ja Rikard Ekmanin kanssa kuinka Oblivion High vääntyi digimuotoon appiksi!
Aika ja paikka: Göteborgin kirjamessut, Seriescenen kello 17.30.

Uusi traileri!

2011-09-22T18:41:00.000+03:00

Studio Ms Mandun harmaa eminenssi Max Koljonen on taikonut meille vuoden 2012 alussa ilmestyvän Oblivion High'n ruotsalaisen painoksen kunniaksi ihka uuden trailerin!

Turhaa jäpätystä...

2011-09-03T11:26:00.000+03:00

Helpotuksen huokaus; eka episodi Oblivion High ykkösvolaa toimitettu Spotcomicsille, jotka puolestaan taikovat siitä sisältöä Oblivion High-appiin. Noin viisikymmentä sivua vanhaa ja uutta sekä pari ekstraa (Nin tuskin on ainoa jolla on märkiä unia Dantesta).
Ulkona paistaa aurinko, linnut laulavat, ja pahin kuumekin on hellittänyt. Olen liian väsynyt pelaamaan Xenobladea, mutta aion raahautua puutarhatuoliin Tenjou Tengen kakkosvolan kanssa (uutta Vizin tuplapainosta). Today, life might still not be that good, but it's almost bearable, for a change...

Näkki rantautuu Ruotsiin...

2011-09-01T14:53:00.000+03:00

Olen ollut viime viikkoina aika lailla naimisissa työkoneeni kanssa ja säätänyt tulevan ruotsalaispainoksen kokoa (joka on hieman suomalaista painosta suurempi) sekä rasteroinut sen uusiksipiirrettyjä ykkös- ja kakkosepisodeja.

Koska muutamat lukijat ovat udelleet mistä saada käsiinsä eka vola - yleensähän ihmiset aloittavat sarjan seuraamisen mieluiten juuri eka osasta (^_^) - olemme keksineet suomenkielisille lukijoillemme mielestämme varsin hyvän ratkaisun: julkaisemme syyskuun lopussa Göteborgin kirjamessuilla Oblivion High-appin. Itse app on ilmainen, ja sisältöä voi ostaa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi haluamaansa tahtiin. Tästä lisää infoa lähempänä julkaisua.

Comic Punk...

2011-08-14T20:21:00.000+03:00

Koska vuorokaudessa on muutenkin liian vähän tunteja päätin osallistua uuteen blogiin. Kuten monet muutkin nerokkaat ideat tämäkin syntyi myöhään illalla höpistessäni sitä sun tätä kahden muun supersuorittajan kanssa. Puhe kääntyi pohjoismaalaisen sarjakuvan omaelämänkertasarjispainotteisuuteen (kukaan meistä ei ole fani) ja kurvikkaiden supernaisten ja mielikuvituksellisten aseistuksen puutteeseen. Päätimme oitis korjata tilanteen aloittamalla blogin johon voimme postata jälkimmäisiä.
Nimeksi päätettiin Comic Punks, ja ensimmäisen viikon tehtäväksi määritettiin oman tai toisen luoman suosikkihahmon piirtäminen, ja ainoana perustussääntönä se ettei blogista saa tulla vielä yhtä myllynkiveä kaulojemme ympäri, vaan se on puhtaasti hauskanpitoon. Enjoy!

And now to something completely different...

2011-08-01T19:52:00.001+03:00

Since Ms Mandu is planning to release Oblivion High as an app in september at the Gothenburg bookfair, I'm doing some serious redrawing for the vol 1 (thank god there's been at least SOME development since 2006 when it was first drawn).
Hopefully we'll be able to offer the contents in English, Swedish and Finnish.

Anyways, here's some cover art, the new tag is by Jan Bielecki...

Todellisuus on tarua ihmeellisempää...

2011-07-16T20:54:00.004+03:00

Sokerihammastani alkoi yllättäen kolottaa, ja koska keittiön kaapista ei löytynyt mitään kaurahiutaleita makeampaa lähdin koiran kanssa iltakävelylle lähikauppaan. No siis, se on periaatteessa _lähin_ kauppa, mutta sinne on noin neljä kilsaa ja samat takaisin.

Ohitettuamme pellot ja hevoshaat saavuimme ihan tavalliselle svenne-rivitaloalueelle ja hupsis, tämä otus tuijotti meitä erään talon pihalta! Jos Samus Aran ja ZGMF-X19A Justice saisivat lapsen ja jotain menisi vikaan, se luultavasti näyttäisi aika lailla tältä (^_^)

EI_VOI_OLLA_TOTTA...

2011-07-14T23:14:00.004+03:00

Suurin osa ihmisistä on luultavasti sitä mieltä, että on kiva kun asiat keskitetään yhteen ja samaan paikkaan. Ajatus omasta haavoittuvaisuudesta valkenee luultavasti vasta sitten kun jotain menee pahasti pieleen. Esimerkki:
Google+:n mielestä on fiksua kahmia kaikki kuvani Bloggerista, googlemailista ym paikoista yhteen ja samaan mappiin. Sitten minulta kysytään haluanko julkaista kaikki nämä kuvat heidän sivustollaan. Totta hemmetissä en halua, eli painan kielteistä vastausta. Seuraavaksi Google+ kysyy josko haluan deleatata PYSYVÄSTI koko mapin. No en tietenkään, ja juuri kun olen painamassa kielteistä vastausta Wacom-lautani saa jonkun ihmeen kohtauksen, ja vaikka asetuksissa on pinnan yläpuolella kynän tunnistaminen pois päältä se piru päättää että olen koskettanut 'kyllä'-vaihtoehtoa, ja deleattaa surutta ison osan Bloggeriin lataamistani kuvista. Seuraa sanatulva jota ei voi toistaa tässä koska blogia lukevat paitsi alaikäiset, myös hyvin käyttäytyvät, säädylliset ihmiset.

Päivän opetus: jos haluatte kokeilla Google+ betaa pysykää poissa fotomapista, henkenne uhalla. Älkääkä laittako, tai salliko miden laittaa, kaikkia luomukananmunianne samaan koriin...

Taustat, te elämäni suola...

2011-07-01T11:39:00.008+03:00

”Ont ska med ont fördrivas”, eli vapaasti suomennettuna ”kovaan tuskaan kovat lääkkeet”. Taustat ovat kuin etana salaatissani, sade piknikki-päivänä, rakko peukalossa kesken Guilty Gear-turnauksen, mutta oivallettuani lopultakin niiden tarjoamat kerronnalliset mahdollisuudet (puhumattakaan lukijoiden palkitsemisesta mielenkiintoisilla yksityiskohdilla) olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja pakottautunut kiinnittämään niihin oikeasti huomiota...

Mutta mitä tehdä kun siinä missä ihmisiä on helppo piirtää taustat ovat niin pahuksen hankalia? Luonto on ihan jees, mutta entäs rakennukset ja niiden sisätilat, ihmisjoukot ym aikaa ja vaivaa vievät jutut?
Tekemään ei opi kuin tekemällä, ja siksi olenkin ottanut innolla vastaan storyboard-keikkoja. Vielä vuosi sitten olisin luultavasti mennyt mielummin hammaslääkäriin kuin suostunut moiseen: storyboardien tekeminen on kaikkea mitä inhoan eniten piirtämisessä; kiirettä, valmista täytyy tulla NYT ja taustoja, taustoja, taustoja.
Mutta jessus kuinka opettavaista! Ja siitä vielä maksetaankin!

Koska Oblivion High ykkösosasta on mennyt aika monta vuotta eikä piirrosjälki enää tunnu omalta (eikä varsinkaan riittävän hyvältä) tulee Ruotsissa vuoden 2012 alussa julkaistavasta tuplaosasta jonkinlainen OH 2.0. Olemme lisänneet tarinaa ja henkilöitä selventäviä sivuja ja tekovirheistä on pyritty ottamaan oppia. Taustojakin on tarinaan ilmestynyt (^_^)

BTW; Luin Vizin Tenjo Tenge-avauksen (Viz, kiitos että pudotitte nimestä sen naurettavan h-kirjaimen) loppusivuilta piirtäjän avautumista, ja oli lohdullista tajuta että neroillakin on samat ongelmat kuin meillä lättäjalkapiirtäjillä <3

Lopuksi: kesälomatoivotukset Näkiltä!

Tanssikaa, te pienet alastomat pakanat, tanssikaa!

2011-06-23T11:26:00.005+03:00

Erinomaista juhannusta teille kaikille!

Paras stressilääke...

2011-06-17T18:02:00.001+03:00

Happy Birthday or...

2011-06-17T16:12:00.009+03:00

Artist: It's Joc's birthday today, so I'm drawing her a birthday card!
*smiling with enthusiasm*
Inner voice: That's nice of you!…. Wait, isn't that Dante? You already gave her a Dante a couple years ago and posted it on this very same blog!
Artist: You can NEVER have too many good-looking hunks on your birthday cards, now, can you?
Inner voice: But she likes them BIG and BALDHEADED and MUSCLED. Not GIRLY like HIM!!
Artist: Well, yes, but... I like them girly… uhum… AND it's DANTE. She's a GEEK so she'll like him because he's Dante! *shining up again*
Inner voice: The only Dante she knows is THE ITALIAN DUDE!! You selfish GIT!

Uppcon

2011-06-07T09:26:00.014+03:00

Olimme Johannan kanssa sunnuntaina parin tunnin pikavisiitillä Uppconissa. Tarkoitus oli jakaa flyereita joten hankimme kaikkein ensimmäiseksi tunnelmaan sopivat pipot (^_^)
Flyerit loppuivat nopeasti, ja koska meillä ei vielä ollut mitään myytävää maleksimme katsomassa myyntipöytiä, lahjoitimme rahaa Pray for Japan-hyväntekeväisyyteen (ja saimme siitä kiitokseksi hienot keksit <3 ), ja ihailimme hienoja pukuja. Näkemieni Uppcon-kuvien mukaan alueella liikkui myös KOS-MOS, mutta muuten ainakin sunnuntaina cossaajien joukossa oli minun makuuni harmittavan vähän pelihahmoja. Onneksi sentään eteen osui hieno Lightning.

Kongressikeskuksen iso sali veti noin 1500 ihmistä, ja järjestävät olivatkin suuressa viisaudessaan sijoittaneet suurkuvanäyttöjä sekä myyntitelttaan että torille jotta kukaan ei jäisi paitsi conin huippukohdista, ja päätösseremonian yhteislaulun aikana tunnelma oli katossa myös ulkona (alla olevassa kuvassa vasta odottelua AMV-kisan voittajien tahtiin).

Pukuilu suuren massan huvina näyttää saapuneen jäädäkseen myös ruotsalaiseen mangaskeneen. Hassua että vielä muutama vuosi sitten manga-aallon oletettiin täällä savuttaneen huippunsa ja hiipuvan pikkuhiljaa pikkupiirien jutuksi. Onneksi kävin ihan tasan päinvastoin!

Uppcon on Animeconista poiketen maksullinen tapahtuma, joskin conin viimeisenä päivänä sisään pääsee itse conialueelle ilmaiseksi (sisätiloihin tosin ei ole asiaa), ja olikin hauskaa katsoa ”tavallisten” uppsalalaisten ilmeitä kun he käyskentelivät alueella ihmettelemässä menoa (^__^)

Ensi vuonna useampi päivä Uppconissa, ja lisää aikaa!

Ai niin, jos joku tietää mistä ihmeen Hetalia-tyyppisestä eri-maiden-hahmojen-parisuhdedraamasta nämä Suomi-pukuilijat ovat peräisin niin kertokaa wanhallekin!

Uppcon 2011!

2011-05-31T10:41:00.009+03:00

Perjantaiaamuna Uppsalan pikkuruinen yliopistokaupunki herää surrealistiseen tunnelmaan kun kaupungin valloittavat kissapojat ja crossplayaajat (^_^)

Viikonloppuna pidetään Uppsalassa Uppcon, ja luvassa on menoa vuorokauden ympäri 3-5. kesäkuuta Uppsalan kongressi- ja konserttitalolla Vaksalatorilla. Cosplayta, Versailles, mangaa, animea, kilpailuja, työpajoja ja luentoja!

Oblivion High ilmestyy Ruotsissa vasta vuoden 2012 alussa, mutta Ms Mandu käy paikalla vaihtamassa kuulumisia Ruotsin mangaskenen tuttujen kanssa ja tutkimassa paikallista cosplaymuotia.

Ohessa hieno flyerimme!

Tagged...

2011-05-20T13:42:00.005+03:00

Olemme Ms Mandu-studiolla jo Oblivion High-sarjan alkuajoista asti unelmoineet ihka oikeasta tagista. Unelmastamme tuli totta, kun ruotsalainen kustantajamme otti yhteyttä sarjakuvapiirtäjä/kuvittaja/graffititaiteilija Jan Bielickiin, ja ghettouskottavuutemmekin nousi noin 200%.

Heja!!

Monochrome...

2011-05-18T22:12:00.016+03:00

Gundamit on tältä erää katsottu, mutta sisäinen fanityttöni kieltäytyy päästämästä otettaan joten Gundam fanart -kasa senkun kasvaa...

Tykkään monokromaattisesta väriasteikosta. Siinä missä Athrun Zala oli elegantin violetti, Kira Yamato on piparinruskea. Tein tämänkin kuvan lähinnä väritystä harjoitellakseni, eli taas on otettu mallia animesta (^_^).

Hm, mitähän keksisi seuraavaksi työntekoa välttääkseen... *silmäilee Mu La Flagaa*

Luovuuden huipulta Mariaanien hautaan...

2011-05-13T22:55:00.012+03:00

Monolithin Xenoblade ilmestyi muistaakseni Japanissa alkuvuodesta 2010 Wii-konsolille ja on nyt rantautumassa Eurooppaan nimellä Xenoblade Chronicles, joten nähtyäni twitterissä Nintendon Euroopanosaston avanneen pelille oman sivun siirryin sinne välittömästi...

Viisi minuuttia (jotka tuntuivat enemmän viideltä tunnilta) myöhemmin voin sanoa että näin juuri ehkä elämäni huonoimman pelitrailerin.
Pelaajille oli Nintendo Europen virallisilla sivustoilla tarjolla lähinnä Tansanian matkailutoimiston mainoskamppanjaa muistuttava videonpätkä, jossa turisteja houkutellaan maahan hienoilla maisemilla: valtavat, silmänkantamattomiin kantavat savannit, hitaasti käyskentelevät elefantit ja gnulaumat, turmeltumaton luonto… tiedätte tunteen.
Traileri ei sen sijaan sisältänyt ainuttakaan taistelukohtausta. Mistään spoilaamisen estämisestä tuskin voi olla kyse koska on peli on ollut markkinoilla Japanissa toista vuotta, eli FTW, NIntendo Europe, onko tämä pila?? Vilkaisu kalenteriin kertoi ettei tänään ole ensimmäinen huhtikuuta.

Valitettavasti Xenoblade Chroniclella ei ole sisällöltään tai ulkonäöltään mitään yhteistä Xenosaga- tai Xenogears-nimisten edeltäjiensä kanssa, ja maisematkin ovat valitettavan tuttuja kolmesta viimeisimmästä Final Fantasy-pelistä. Siis mikä ihme japanilaisia pelitaloja oikein vaivaa nykyään?? Keiden he oikein luulevat haluavan katsella näitä NOLOJA pastellimaisemia taustalla soivan VIELÄ NOLOMMAN pan-huilun säestämänä?? Toivon sydämeni pohjasta että traileriin on leikattu pelin surkeimmat osat ja että se itse asiassa onkin yhtä juhlaa. Mikä on erittäin todennäköistä... :P

Onko maailmassa ihan aikuisten oikeasti vain tietty määrä hyvää pelisuunnittelua, ja kun pelitalo on käyttänyt oman osuutensa niin paluuta ei ole, vaan seuraa vääjäämätön putoaminen EA-lisenssipelitasolle?

Kiitos jälleen kerran, Nintendo Europe. Jätätte yleensä julkaisematta pelit joista olen oikeasti kiinnostunut koska ette usko niiden kiinnostavan eurooppalaisia siksi että ne eivät myyneet tarpeeksi hyvin Amerikoissa. Meillähän on niin samanlainen maku pelejen ja elokuvien suhteen (<- ironiaa). Mitä tapahtui esm DS-pelille Xenosaga I & II? Sen sijaan julkaisette mielenkiinnottomia, jo ilmestyessään vanhentuneilta tuntuvia harhaiskuja.

Ulkona sataa parhaillaan vettä, ja luultavasti sekin on teidän syytänne…

Junamatkailun ihanuutta...

2011-05-10T09:21:00.002+03:00

Fanart, mon amour...

2011-05-09T16:56:00.012+03:00

Huoh, ammattikuvittajana väsyn joskus ihan totaalisesti piirtämiseen. Hassua kyllä ongelmaan auttaa parhaiten... piirtäminen. Koska minun on vaikea piirtää mitään ”ihan tuosta vaan spontaanisti” ilman paineita olen havainnut fanitaiteen tekemisen erinomaiseksi tekniikkaharjoitteluksi ja rentoutukseksi!

Kuten keltään minua Facebookissa seuraavalta tuskin on päässyt huomaamatta olen parhaillaan todellisessa Gundam-pilvessä. Olenkin tuottanut viime päivinä kasan Athrun-fanartia... (^_^)

Jos haluan harjoitella esm värittämistekniikoita otan (laiskuuttani) usein malliksi jo valmiin kuvan (ks. oikeanpuoleinen kuva). Piirsin siitä oman versioni (en läpi, vaan käyttäen sitä vieressä mallina. Näin myös silmä saa harjoitusta ja oppii katsomaan etäisyyksiä ja suhteita, vähän niinkuin mallista piirrettäessä).

Alla lopputulos.

Nin iskee jälleen...

2011-05-05T09:40:00.004+03:00

Uudistunut Budoka vain paranee!

Piilosilla...

2011-05-04T14:17:00.002+03:00

Kukkanen romantiikan myrskyävällä tunnemerellä...

2011-05-03T11:05:00.019+03:00

Pidän itseäni (ja sanon tämän senkin uhalla että Joc nauraa itsensä kuoliaaksi) varsin rationaalisena ihmisenä, mutta minussa(kin) asuu pikkuinen gootti, jonka olemassaolo ilmenee lähinnä rakkautena hautausmaihin ja niiden romanttiseen ilmapiiriin.

Olessamme viikonloppuna Oxfordissa tekemässä alustavaa tutkimusta tulevaan kummitustarinaamme Joc hemmotteli minua viemällä minut Holywellin hautausmaalle.

Kävijä astuu ruosteisesta portista suoraan 1800-luvun romantikkojen maailmaan. Minä tahansa hetkenä voi nähdä Wordsworthin istumassa kaatuneella hautakivellä sommittelemassa tuntemuksiaan runomuotoon ja Rossetti luonnostelee muuria vasten poseeraavaa Jane Morrista.

Suuret, kauan sitten istutetut varjostavat puut, upeasti työstetyt hautakivet, kiipeilevä, villiintynyt muratti, Holywell on kaikkea mitä klassiselta hautuumaalta voi odottaa.

Holywell on myös paikka jossa ketut ja muut pienet nisäkkäät, hyönteiset sekä linnut viihtyvät, ja tämän vuoksi osa hautausmaata on luonnontilassa niittynä, mikä on omiaan lisäämään paikan romanttista vaikutelmaa.

Paitsi romanttista tunnelmointia hautausmaat tarjoavat aina mielenkiintoista luettavaa jos jaksaa tavailla vaikeasti luettavia vanhoja hautakiviä, julkkiksia kuten tässä tapauksessa Kenneth ”Wind in the Willows” Graham sekä yllättäviä löytöjä, kuten esimerkiksi tämä (ks. oikeanpuoleinen kuva) ristinmuotoinen hautakivi jonka taustapuolelta löytyivät (ylhäältä alas) Jeesus ristillä, Mariat haudalla, apostolit Pietari ja Paavali (puhdasta arvailua puoleltani) sekä Luciferin putoaminen taivaasta.

Holywellistä uusien kenkien aiheuttamien rakkojen golgatana kävelyretkemme jatkui kohti Yliopistomuseoa ja sen oheista Pitt Rivers -kokoelmaa, mutta se onkin jo toinen tarina...

Totorometallia!

2011-04-25T23:28:00.002+03:00

Maailmassa on nyt albumillinen metal-covereita Studio Ghiblin hienoimmista hittibiiseistä. Tähän uutiseen voi reagoida vain pohtimalla miksi minulla ei ole kyseistä albumia kotona. Onneksi sen voi kuunnella YouTubessa – yllä linkki albumin traileriin.

Bänät...

2011-04-12T10:41:00.003+03:00

Kobrien kuningas...

2011-04-04T21:01:00.003+03:00

Painajaisia...

2011-03-25T13:51:00.003+02:00

Kaikissa suhteissa on omat ongelmansa, kuten Rasta saa kokea ;D

Mitä... ?!!

2011-03-22T16:40:00.003+02:00

Tuotteita syövät hiukset saavat aivan uuden merkityksen kun kampaus koostuu kyistä...

Sokerihumalaa x 2...

2011-03-15T20:32:00.007+02:00

Inspiraatiota on hyvä hakea aina muualtakin kuin sarjisten parista. Löysin vasta äskettäin tämän ÄLYTTÖMÄN hienon lehden blogin. HiFructosen sisältö on vaihtelevaa mikä virkistää lukijaa, ja suurin osa kuvatuista tekijöistä on aivan TAJUTTOMAN taitavia... (huomioi rikas ja monivivahteinen adjektiivien käyttöni. Kyllä äitskänope olisi ylpeä ;D)

Ylläolevan kuvan taiteillut tottelee nimeä Shohei, ja jo pelkkä ajatus siitä että hänen hienot teoksensa on tehty KUULAKÄRKIKYNÄLLÄ (aivan, luitte oikein) saa minut itkemään kateudesta... :P

Kuinka markkinoida sarjakuvaasi ilman rahaa, lyhyt oppimäärä...

2011-03-14T16:27:00.006+02:00

Joc puhui tästä pari vuotta sitten Kemissä ja kirjoitti myös artikkelin Sarjainfon numeroon 142. Ohessa kokoonkursimani lyhenne.

Mieti heti alkuun - keitä tunnet? Mitä resursseja sinulla on? Näitä ovat mm taidot, välineet, rahat, ihmiset ja AIKA. Aloita pienimuotoisesti ja laajenna sitten tavoitteitasi jos rahkeesi riittävät.

Neljä peruskiveä
Sarjiksesi markkinointisuunnitelmassa kuuluu olla neljä osaa: mainostilan osto (ellei julkaisijasi ole genresi asiantuntija ehdota itse sopivia julkaisuja sekä myös vaihtoehtoja lehtien ja kirjakauppojen ulkopuolella). Sarjakuvafoorumit kuten Kvaak, pienlehdet ja zinet sekä conien käsiohjelmat ovat melko halpoja ilmoitustiloja. Jos olet omakustantaja kannattaa suuntautua nettiin.
Markkinointisuunnitelmasi muut kolme osaa ovat media, internet ja oma näkyvyys.

Mediat
Mikä on sarjakuvasi formaatti ja tyyli? Miten se sopii sarjakuvakenttään SUomessa ja muualla maailmassa? Onko se ainutlaatuinen? Ajankohtainen? Kenelle se on suunnattu? Kuka sinä olet paitsi sarjakuvantekijä? Miten sarjakuvasi liittyy omaan elämääsi? Miten löydät inspiraatiota?
Kasaa vastauksista pieniä tekstejä ja puleeraa niitä kunnes ne kiiltävät niin että hävettää. Tarkoitus on ensisijaisesti auttaa sinua hahmottamaankuinka sarjakuvasi saattaisi kiinnostaa medioita muutenkin kuin arvostelupakan pohjalla. Tee tämä osa huolella sillä voit myöhemmin copy-pasteata samoja fraaseja webbisivuillesi, lehdistötiedotteisiin, apuraha-anomuksiin ym.

”Mitä se on”, esimerkki:
OH on viisiosainen, mangatyylinen mustavalkoinen sarjakuvaromaani jota luetaan länsimaalaiseen tyyliin vasemmalta oikealle. Se käsittelee realistisesti ja moniuloitteisesti 13-vuotiaiden elämää koulussa ja kotona, kun heidän joukkoonsa liittyy yliluonnollinen olento Näkki, sekä Näkin aiempaa elämää Kalevalan hahmojen kanssa.”

”Kenelle se on?”
OH sopii sisällöltään nuorillekin lukijoille, mutta puhuttelee ensisijaisesti aikuisia teemaltaan ja rakenteeltaan. Sen lukeminen ei vaadi mangan tuntemusta.

”Keitä tekijät ovat?”
OH'n tekijät ovat Nina von Rüdiger, kuvittaja ja graafikko, sekä Johanna Koljonen, juontaja ja kriitikko. Nina kilpailee wushussa EM-tasolla ja omi taiteilijanimensä ”Rama” koiraltaan. Johanna on työskennellyt tv-juontajana Ruotsissa ja mm myynyt lätkäpaitoja Hartwallin areenalla.”

Seuraavaksi kirjoitat tekstiesi pohjalta lehdistötiedotteita. Tarvitset erilaisia erityyppisiin medioihin. Sarjakuvasi uutisarvoisin piirre kannattaa laittaa jo otsikkoon ja ensimmäiseen kappaleeseen. Vain alan mediaa kiinnostaa automaattisesti uusi kotimainen sarjakuva, muille pitää painottaa teoksesi ainutlaatuisuutta.
Lehdistötiedotteiden kuuluu olla selkeitä ja virkkeiden lyhyitä.

Internet
Sarjakuvasi tarvitsee kotisivut. Katso muilta mallia! Yksinkertaisinta on luoda blogi ilmaisen palvelun (esm Wordpress) kautta. Kohderyhmästä riippuen myös sosiaaliset mediat voivat olla tärkeitä, mutta niiden käyttö syö järkyttävästi aikaa. Mieti voisitko keksiä viraalikamppanjaa, jonka sisällön tuottaisivat lukijat. Löytyykö tuttavapiiristä ihmisiä jotka voisivat auttaa?

Opas lehdistötiedotteen laatimiseen

- Kerää Excell-taulukkoon osoitetiedot mediakategorioittain. Muista päivittää säännöllisesti.
- Älä massapostita
- Oikea vastaanottaja on ensimmäinen seuraavista joiden tiedot saat haltuusi: sarjakuvatoimittaja/arvostelija, kulttuuripäällikkö, toimituspäällikkö, kulttuuritoimituksen yleinen osoite, toimituksen yleinen osoite

Käytä selkeää ja ytimekästä kieltä. Pidä teksti lyhyenä. Laita oheen lowres-kuva joka näyttää työsi tyylin sekä kotisivujesi osoite. Äläkä kirjoita tiedotteeseen ”Heti julkaisuvapaa”, jollet julista palkintojenjakoa ;D

Onnea matkaan!

Absent Without Notice, part 4...

2011-03-07T22:50:00.005+02:00

Aikaa on ehtinyt kulua aika lailla siitä kun aloin työstää Nixiä Pyhänä Sebastianina, mutta olen alkanut palautua muutaman kuukauden sarjis- ja peligraffa-koomasta ja täytyyhän sitäpaitsi ihmisen välillä huvitellakin... (^_^)

Perusvärit ovat paikoillaan ja lannevaate (tai miksi tuota purppuranpalaa kutsuisi) alkaa olla aika lailla valmis.

Tältä se näyttää!

2011-03-06T20:51:00.002+02:00

Oblivion HIgh 3: Laulu on tullut painosta ja postilaatikosta tupsahti tänään lämpimäisiä! Kipin kapin kauppaan kysymään omaa kappaletta – tai paikalliseen kirjastoon, jos ostaminen kirpaisee lompakkoa liikaa. Kirjaa kandee muuten tietysti lähipäivinä ja -viikkoina kysyä vaikka ei sitä heti aikoisikaan ostaa, jotta kaupat ja kirjastot tajuavat tilata niitä paljon ja laittaa näkyvästi esille!

Jaa, että onko hyvä? KRÖHÖM! Sanoisin että parasta mitä olemme koskaan tehneet! <3

... 1337!!

2011-03-04T09:57:00.004+02:00

Kymmenen päätä päihittää kaksi peukaloa...

Legioonalainen...

2011-03-01T21:57:00.006+02:00

Joskus on ihan kiva piirtää realistisemmallakin tyylillä. Kokeilin huvikseni netin syvyyksistä löytämiäni eri brusheja Photoshopissa.

Lauantai-illan huumaa...

2011-02-22T18:17:00.003+02:00

Hitulla meno päällä (^__^)

Budoka uudistuu!

2011-02-18T09:36:00.010+02:00

Budoka-lehti uudistuu kaikkien kamppailulajeista kiinnostuneiden iloksi! Nettisivuja kuulema vielä säädetään, mutta kauppojen hyllyllä on saatavana uunituore lehti. Nin vetäisee tapahtuneen kunniaksi cheng-style taichi quanit (^__^)

Aamuidylli, osa 3...

2011-02-16T15:55:00.004+02:00

Hiiritrilogia on edennyt kolmanteen eli viimeiseen osaansa. Jännitys tiivistyy... (^_^)

Aamuidylli, osa 2...

2011-02-15T21:14:00.003+02:00

Aamuidylli maalaismaisemissa jatkuu...

Aamuidylli, osa 1...

2011-02-14T13:15:00.004+02:00

Idyllinen aamu maaseudun rauhassa...

Hiuksien halkomista...

2011-02-11T13:32:00.002+02:00

Mukavaa viikonloppua!

Hitchcockin Psycho Alamaailman tyyliin...

2011-02-08T20:49:00.004+02:00

Tämä tarina on TOSI!!! :o))

Perjantaihubaa...

2011-02-04T11:00:00.002+02:00

Hitu ratsastaa jälleen...

2011-02-01T15:23:00.006+02:00

Kaikille teille jotka ette muistaneet tai jostain syystä voineet ostaa Iltistä lukeaksenne Hitu Käärmepiikaa Kuukauden kotimaisena uusimme tammikuun parhaat palat. Jos oma suosikkinne jää joukosta kirjoita toiveesi tähän ketjuun.

Esimmäisenä uunista ulos 'Nagini on paras'

Hitu jättää hyvästit...

2011-01-29T21:40:00.004+02:00

Maanantaina luvassa junamatkailun hyviä ja huonoja puolia kun Hitu jättää hyvästit Kuukauden kotimaisessa.
Harkitsemme parhaiden palojen julkaisemista vaikkapa tässä blogissa niiden lukijoidemme iloksi jotka ovat peräänkuuluttaneet tätä mahdollisuutta <3

Oblivion Highn kolmosvolaan livahti mukaan pari Hitua muun bonusmateriaalin mukana.

Maanantaina luvassa lisää Hitua!

2011-01-16T18:10:00.002+02:00

Ohi on, ohi on...

2011-01-14T11:19:00.008+02:00

Sekä Nix että rama huokaisevat helpotuksesta, kun Oblivion High-urakka on tältä erää ohi.

2010 ei tule menemään historiaan yhtenä parhaimmista vuosistani, sillä lähes kaikki joka vain saattoi mennä pieleen myös teki sen. Laulu (kolmosvola) valmistui lopulta kaikesta huolimatta, ja toivon mukaan Synty ja Surma (nelos- ja viitososat) työstyvät tavalliseen tahtiin ilman pahempia viivästymisiä!

MUAHAHAHAAAA!!!

2011-01-09T20:58:00.003+02:00

Ja maanantaina luvassa KAUHUA...

Hitunen vielä Kuukauden kotimaisesta...

2011-01-03T22:03:00.005+02:00

Jos jollain sattuu Iltasanomat käsiin (itse kun olemme Johannan kanssa jälleen kerran väärällä puolen lahtea) kuulisin mielelläni miltä painojälki näyttää. Painetaanko Iltiksen sarjikset tavalliselle lehti/vessapaperille, vaiko paremmalle? Menivätkö ohuet viivat ihan tukkoon? Kommentteja? *pureskelee kynsiä*

Hitu Käärmepiika Kuukauden Kotimaisena

2011-01-02T17:07:00.009+02:00

Nixin pikkusisko Hitu seikkailee tammikuun Iltasanomien Kuukauden Kotimaisena huomisesta lähtien!
Muistin virkistykseksi ohessa pari vanhaa Alamaailma-strippiä.

Happy Christmas!

2010-12-17T13:35:00.005+02:00

Hyvänjouluntoivotykset teille kaikille Ms Mandulta!

Anteeksi pitkä poissaolomme, mutta kolmosalbumi on lähdössä painoon, ja vuorokaudessa on aivan liian vähän tunteja. Huoh...

Absent Without Notice, part 3

2010-10-06T16:52:00.010+03:00

Podin taas vaihteeksi inspiraation puutetta ja mietin mitä tehdä, kun ajatukseni harhautuivat jostain syystä Pyhän Sebastianin marttyyriyteen, ja tästä ei sitten ollutkaan pitkä matka renesanssin aikana alkunsa saaneisiin vahvasti homoeroottisiin kuvauksiin pyhimyksen marttyyrikuolemasta (niin lapsoset, käsitteet kuten seme ja uke sekä kyynelehtivät kissapojat eivät ole 2000-luvun keksintö)...
Ja jos joku minua viisaampi osaa kertoa miksi juuri Pyhä Sebastian päätyi gay-idoliksi niin olisin todella kiitollinen.

Mantegnan ja muiden klassikoiden lisäksi googletukseni tuotti myös itselleni tuntemattomia myöhäisempiä tulkintoja, joista varsinkin François-Xavier Fabren herätti innostukseni. Ja pakkohan minun oli tehdä maalauksesta oma tulkintani Nixin kera. Korjasin samalla myös alkuperäistyötä vaivanneen nuolien harmittavan vähyyden :3

Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni kannustaakseni sekä aloittelevia että kehittyneempiä piirtäjiä jäljentämään muiden taiteilijoiden töitä. Kuulitte aivan oikein. Kuuluisien taiteilijoiden töiden kopioiminen oli yksi klassisen taidekoulutuksen kulmakivistä, ja syystä. Kopioidessasi toisen maalaamaa teosta joudut pakostakin kiinnittämään huomiota siihen kuinka taiteilija on ratkaissut sommittelun, valon ja varjot, väriskaalan ja niin edelleen. Tämä on erinomaisen opettavaista eikä suinkaan johda automaattisesti muiden tekijöiden päättömään kopiontiin kuten nykytaidekoulutuksessa näytetään luultavan...
Myös kunnia annetaan sinne minne se kuuluu. Eli signeeraisin valmiin Näkki-maalaukseni esm tyyliin ”Fabrea jäljitellen rama 2010”

Anywayz, ohessa lyijärillä tehty pikaluonnokseni. Väriversio tulee sitten kun inspiraation puute iskee seuraavan kerran.

Ad astra!

Aamuhetki kullan kallis...

2010-09-21T10:29:00.006+03:00

Mangapäivän myöhästyneet terveiset Jennalle ramalta.

Tervetuloa tulevaisuuteen!

2010-09-17T10:37:00.007+03:00

Sain juuri Otavalta postissa uunituoreen Oblivion High-kalenterin ensi vuodelle. Luvassa ihmissuhdekuvio-spoilereita, paljastuksia siitä minkälaista säpinää Ainon ja Käremin välillä oikein on sekä... Nix nakuna!

The Great Hang-over...

2010-09-13T15:02:00.020+03:00

Sarjisfestivaalit olivat ja menivät, ja palattuani nyt kotiin istun aamutakissa lueskelemassa sähköposteja, feisbuukkaan ja poden jostain syystä lievää moraalista krapulaa...

Perheessäni tapahtuneen äkillisen sairastapauksen vuoksi sarjisfestarivierailuni jäi ajateltua huomattavasti lyhyemmäksi. Onneksi ymmärrystä riitti sekä järjestäjien että haastattelijani (Kyuu Eturautti) taholta, mutta itseäni jäi vaivaamaan se etten ehtinyt jutustella ihmisten kanssa niin paljon kuin olisin halunnut ja moni tuttava jäi kokonaan näkemättä.
Festarit ja conit ovat erinomainen tilaisuus paitsi verkostoitua (järkyttävä projektinjohtajasana!) myös ennenkaikkea puhua sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat jopa lukeneet kirjojasi. Olen sitäpaitsi sairaanloisen utelias tietämään mistä hahmoista lukijat pitävät eniten, ja miksi :3

Johannan poissaolon ja erinäisten muitten syitten vuoksi myyntipöytä oli jäädä ihan hunningolle, mutta onneksi Limingasta tullut Team Pärvelö armahti minua ja ojensi auttavan kätensä. Suurkiitokset siitä heille!

Onnistuin hankkimaan Reima Mäkisen Mangan värit, ja mieleni teki kauheasti Maaria Laurisen hienoja julisteita mutta tajusin sentään etten ikinä saisi niitä ehyenä kotiin asti.

Mangaka-paneelikeskustelu ei oikein päässyt vauhtiin, ja lievät provosointiyritykseni kaikuivat kuuroille korville (Jari Lehtistä lukuunottamatta, hänen kynänsä näytti savuavan melkoisesti vuodattaessani tuntemuksiani) ;D

Ms Mandun haastattelu jouduttiin edellä mainitsemani asian vuoksi siirtämään improvisoituun ajankohtaan painetussa ohjelmassa ilmoitetun sijaan, eli oli enemmän hyvää tuuria että sinne eksyi ketään. Suurkiitokset Anssille, ihana mies joka vaivautui paikalle kesken työpäivän, ja Ossille ja Auralle jotka kuuntelivat kärsivällisesti sekä parille paikalle eksyneelle fanille. Tavalliseen tapaan Kyuu onnistui karkottamaan päästäni sen viimeisenkin järjen hivenen, eli keskustelu liikkui jossain Twilight zonen rajamailla... olisi vain puuttunut Mikko ”Mikko Lammi” Lammi niin olisimme puhuneet vain kosmoksesta. Tai mitä luultavimmin yaoi-kosmoksesta...

P.S. Kuten jo mainitsin FB:ssa: aika oli todella kortilla ja jouduin heittäytymään haastattelusta suoraan taksiin. Jenna, olen sinulle velkaa kunnon omistuspiirroksen, ota yhteyttä!

P.P.S. Ylin valokuva kuvastaa hyvin päivän meininkiä, vähän liian nopeesti ja ei ihan tarkkaa. Mutta tosi hieno meikki oikeanpuolimmaisella tytsillä!

Festarikuume nousussa...

2010-09-10T20:35:00.006+03:00

Huomenna Tennispalatsi avaa ovensa mangapäivälle ja myös Studio Ms Mandun toinen puolikas on paikan päällä.
Tulkaa kuuntelemaan Reima Mäkisen vetämää paneelikeskustelua mangantekemisen arjesta Suomessa, paikkana kl 12 Tennispalatsin sali kolmannessa kerroksessa! Saatte varmasti hyvät naurut kun allekirjoittanut yrittää keksiä jotain fiksua sanottavaa :3

Uuden mahdollisuuden munata itseni saan sitten Kyuu Eturautin haastatellessa minua myöhemmin iltapäivällä.

Kolmannesta kerroksesta löytyy myös yhteinen myyntipöytämme, ja sen äärestä paljon mukavia ihmisiä ja alan tekijöitä kuten Essi Nopanen ja Maaria Laurinen.

Roger and out,
//rama

Maista Laulua!

2010-09-10T12:24:00.008+03:00

Oblivion High 3: Laulu tekee vihdoin tuloaan. Harmillisen – ja kuvataiteilijoille niin eritysen ärsyttävän – jännetuppitulehduksen jäkimainingeissa rypevä rama alkaa saada vähitellen pensselistä otetta, ja piirtää nyt albumia niin että heikompia hirvittää!

Oblivion High:n kolmososassa koulu jakautuu kahteen osaan. Yhteen ryhmään kuuluvat Soon Mi, Nin ja kourallinen vanhoja ja uusia ystäviä. Toiseen kuuluvat… no… kaikki muut. Nix onnistuu uuden bändinsä avulla pysyttelemään jotakuinkin kiistan ulkopuolella, mutta hänellä on toisaalta omia ongelmia – joista hän ei taida edes olla tietoinen! Onneksi vedenhengellämme on tarkkasilmäisiä faneja jotka uskaltautuvat heittäytymään hänen puolestaan varatilanteisiin.

Albumin alkusivuilla palataan tuhannen vuoden taakse hetkeen, jolloin kaikki Nixin ongelmat saivat alkunsa. Hyvät naiset ja herrat, otukset, eliöt ja epäkuolleet: tässä pitemmittä puheitta maistiaisia Ms Mandun uudesta albumista Oblivion High 3: Laulu (skrollaa otsikkoon Maista Laulua ja klikkaa linkkiä).

Eurooppaa sorsitaan. Taas.

2010-09-07T22:32:00.008+03:00

Koska Xenosaga-sviitti on mielestäni Paras videopeli. Ikinä. Kaikissa sarjoissa. ei ole ihme että olen odottanut koko vuoden imageepochin rpg-seikkailua Sands of Destruction koska pelin tekijätiimistä löytyy monta rakasta nimeä (Masato Kato on työskennellyt mm Xenogearsin, FFVII:n, Chrono Triggerin parissa, Yasuno Mitsuda taas tehnyt musiikin Shadow hearts kakkoseen, Xenogearsiin, Xenosaga ykköseen ja moneen muuhun rakastamaani peliin).

Sands of Destruction oli tarkoitus julkaista lokakuussa, mutta kuinka ollakaan Sega päätti ettei Eurooppa ole tarpeeksi tärkeä markkina-alua. FTW?! En tajua markkinaihmisten älynjuoksua. Useimmat mielenkiintoiset pelit eivät koskaan pääse Japanin ulkopuolelle koska niiden ei luulla menestyvän kulttuurierojen vuoksi. Halloo!! Eurooppalainen ja japanilainen maku ovat huomattavasti lähempänä toisiaan kuin amerikkalainen ja japanilainen. Toisaalta mikään ei enää jaksa hämmästyttää, arvelihan Namnco aikoinaan ettei Xenosaga I ole eurooppalaisia kiinnostava peli. Kun sitten Euroopan markkinoille tyrkytettiin sarjan kaikin puolin (paitsi taistelusysteemiltään) heikompaa kakkososaa (joka oli aika lailla vaikeasti tajuttavissa pelaajille joille ykkösosa ei ollut tuttu) eikä siitä tullut ykkösen kaltaista hittiä Japanissa oltiin hämmästyneitä ja vedettiin johtopäätös ettei (muu kuin Final Fantasy) japanilainen rpg jaksanut kiinnostaa eurooppalasia. DUH?!

No, onneksi on INTERNET ja sitä kautta amerikkaset nettikaupat joissa tyydyttää rpg-halunsa. Molempien maiden postilaitokset kyllä iloitsevat. Hyvä että joku...

Oxford, rakastettuni...

2010-09-07T19:14:00.004+03:00

Okran sävyt, yliopistot torneineen ja vanhoine haamuineen... mutta kaikki ei ole sitä miltä näyttää...

Vanha suola janottaa...

2010-08-18T17:34:00.007+03:00

Mieleni tekisi kehittää Näkkirunoa suuntaan tai toiseen, luultavasti aikuisten kuvakirjaksi, mutten selitä tätä enempää, puhukoot pikaluonnos puolestaan...

Kysymys kuuluukin; onko ajan ja vaivan väärti, vaiko onko parasta laittaa koko projekti koin kestävään pussiin?

P.S. Painotettakoot vielä etten suinkaan harkitse sarjiksen uudelleenpiirtämistä vaikka paikoin varmasti aihetta olisikin ;-)

Rakkautta ensi etsauksella...

2010-06-18T17:50:00.014+03:00

Kuten blogiamme seuraavat tietävät vietin kaikki teinikesäni hengailemalla Tukholman Kansallismuseossa. Olin juuri vaihtanut vesivärit öljyihin (temperakin haamotti hamassa kunnianhimoisessa tulevaisuudessa) ja tutkin silmä kovana 1500-1700-luvun klassista maalaustaidetta.

Minulla oli erinomaisen huono tuuri syntyä aikaan jolloin klassinen piirtämisen opettaminen oli pannassa ja taideopetus painotti yksilöllistä ilmaisua. Tämä oli minulle suunnaton pettymys, koska yksilöllinen ilmaisu ei mielestäni ollut mitään mitä tarvitsi harjoitella (sen ilmaisuun tarvittavaa tekniikkaa kylläkin) eikä todellakaan taiteen itsetarkoitus... lainatakseni vapaasti Mr Darcya: ”Jokaikinen paviaanikin osaa 'ilmaista itseään'...”.
Ergo; koska kunnollista tekniikanopetusta oli mahdoton saada jouduin turvautumaan taidekirjoihin ja museoihin. Tästä syystä olin niin täpinöissäni saadessani piirtää Glyptoteekissa Valeri Tancredin opastuksella.

Mutta, taideteosten teknisen toteutuksen tutkiminen oli vain osa taidemuseopinttymääni. Pääasiallinen syy olivat söpöt miehet. Koska teini-ikäni oli pre-japanilaisen populaarikulttuurin valtakautta jouduin etsimään kiinnostuksen kohteita animen ulkopuolelta. Oman- ja rinnakkaisluokkien finninaamoista heitä ei taatusti löytynyt, eivätkä urheiluhullut lukiolaispojatkaan jaksaneet innostaa romanttista runotyttöä. Niinpä siis museot, kirjat ja sarjakuvat.
Olin totaalisesti pihkassa (ja vieläpä samaan aikaan) d'Alembertiin ja muutamaan muuhun valistusajan ranskalaiseen kirjailijaan (koska he näyttivät niin hemmetin komeilta muotokuvissaan), pariin espanjalaiseen 1500-luvun aatelismiehen, 1600-luvun ranskalaiseen reaalipolitikkoon (kardinaali Richelieu) sekä Lorenzo 'Il Magnifico' Medicin pikkuveljeen Giulianoon.
Mutta kaikkien heidän ylitseen oli Mr Simmons (no okei, kyllä d'Alembert oli ihan sillä samalla lähtöviivalla).

Voitte kuvitella hämmästykseni kun avasin eilisaamuna Svenska Dagbladetin kulttuurisivut ja katseeni kohdistui juuri, arvasitte oikein, Mr Simmonsiin!

Ruotsalaisen, 1900-luvun vaihteessa eläneen taiteilijan, Axel Fridellin muotokuva lehteä lukevasta Mr Simmonsista on yksi Ruotsin taiteen tunnetuimpia teoksia, ja taatusti yksi hienoimpia koskaan näkemiäni etsauksia. Teoksen taiteelliset arvot avautuivat minulle tosin vasta vuosia myöhemmin kun dokun dokunit olivat vaienneet hillityimmiiksi doki doki-tykytyksiksi (^___^)

Mr Simmons on tänä kesänä esitteillä Fridellin muun tuotannon kanssa Tukholmassa, ja löytyy osoitteesta Thielska Galleriet, Sjötullsbacken 8, Djurgården.

Nähdä Napoli, eikun siis Distant Worlds, ja kuolla...

2010-06-12T21:00:00.010+03:00

Pelikulttuuri on ollut pitkään lapsipuolen asemassa, mutta nyt jopa suuret aamulehdet alkavat lämmetä tälle itselleni hyvin rakkaalle kulttuurinalueelle ja esimerkiksi Svenska Dagbladet antaa nykyään pelijulkaisujen arvosteluille saman palstatilan kuin kirjoille, elokuville, sarjiksille ja muulle elintärkeälle kulttuurille.

Tukholman konserttitalolla on ollut jo monta vuotta kunnianhimoinen halu tarjota sinfoniasovellutuksia pelimusiikin ystäville. Porttiteoria todellakin toimii, sillä Final Fantasy: Distant Worlds -konsertit ovat houkutelleet aivan uutta yleisöä Mahlerin ja muiden klassisen musiikin suuruuksien teosten pariin.

Nobuo Uematsu vieraili (taas) Tukholmassa vuoden Distant Worlds II -konsertin vuoksi, ja Suomesta konserttiin pyhiinvaeltanut ystäväni sai paitsi haastattelun myös maestron nimikirjoituksen ennestään omistamaani FFVIII soundtrackiin!

Bondagea Glyptoteekissä...

2010-05-23T12:51:00.027+03:00

Päivä Glyptoteekissä
Tykkään taidemuseoista. Vietin suurimman osan teinikesistäni Tukholman kansallismuseossa ihaillen antiikin patsaita (ikäiseni olisivat luultavasti viihtyneet huomattavasti paremmin levy- ja vaatekaupoissa), ja rakastan vieläkin klassisia taidemuseoita (en moderneja vastaavia joissa vierailija on osa interaktiivista ”elämystä”). Niinpä olinkin todella täpinöissäni kun HDK-kurssitapaamisemme Kööpenhaminassa alkoi kokopäivävierailulla Glyptoteekkiin. Itse museo on jo sinänsä mahdottoman hieno rakennus jonka keskikohta on suuri, palmuineen, hibiskuksineen ja muine eksoottisin kasveineen lähinnä viktoriaanista paviljonkia muistuttava sali.
Päivän ohjelmana oli patsaiden piirtänen ja ihmiskehon tutkiminen. Ohjaajana meillä oli loistava Valeri Tancredi (joka on paitsi ollut Odd Nerdrumin ja Serpierin oppilas, myös itse opettanut klassista piirtämistä ja anatomiaa Firenzessä), ja hän antoi kullekin yksilöllistä ohjausta. Piirtotaitoni levlasi vähintään kymmenen tasoa!
Valeri käski meidän keskittyä heikkouksiimme ja valita sen mukaan mitä halusimme harjoitella (liikkeen kuvausta, kasvojen piirtämistä jne). Ennenkuin julistatte minut täysin pervoksi haluaisin huomauttaa, että valitessani Tanskan 1800-luvun taiteen salista oheisen naispatsaan ajattelin lähinnä sen hankalaa asentoa, erinomaisen monimutkaisia sidottuja käsiä sekä kaikkia perspektiivilyhennyksiä. Miksi tehdä helppoja asioita ja tuntea osaavansa jotain kun tilanteen voi mutkistaa lähes mahdottomaksi ;D

Viktoriaanista bondagea
Valitsemani patsaan rehevästä takalistosta pääsemmekin kätevästi aiheeseen josta halusin keskustella (en tiedä kyseisen taideteoksen nimeä tai tekijää, jos joku minua viisaampi tietää niin laita tietoa tännepäin). Epäilen että aihe on joku klassinen, tyyliin ”Sabiinitarten ryöstö”. Teos esittään sidottua, polvillaan kyyristelevää naista, jonka pikkulapsi on epätoivoissaan tarrautunut äitinsä toiseen rintaan. Jätin lapsen pois kuvioista (eikä sitä edes näe tästä kuvakulmasta), sillä yhdistelmä tuntui liian groteskilta. Kukaan teoksen nähnyt (aikuinen) tuskin voi välttyä epäilykseltä siitä, että patsas on tehty lähinnä kiihottamaan katsojaa.

Hämmästelen usein sitä kuinka taiteilijat viktoriaanisella ajalla (jolloin ei ainoastaan seksistä vaan ylipäätään kaikista kehon luonnollisista toiminnoista puhuminen koettiin äärimmäisen vulgaariksi) pääsivät kuin koira veräjästä luodessaan teoksia jotka eivät ainoastaan ylistäneet ihmiskehon kauneutta, vaan myös esittivät alastomia naisia ja nuorukaisia sen ajan moraalin mukaan erinomaisen kyseenalaisissa tilanteissa! Olemme pitkään kutsuneet näitä hengentuotteita korkeakulttuuriksi.
Jos nykytaiteilija yrittäisi samaa hän saisi välittömästi kimppuunsa lapsensuojeluyhdistykset, feministit sekä kukkahattutädit, lopputulosta kutsuttaisiin pornoksi, ja mitä luultavimmin hänet lynkattaisiin julkisesti. Olen sivunnut aihetta aiemminkin; Karim Muammarin ja itseni esikoisalbumi ”Vesi oli mustaa” on sovitus J. L. Runebergin runosta ”Under strandens granar”, jonka aiheena on Näkin kyltymätön seksuaalinen himo, ja sen muodostama uhka naisia ja lapsia kohtaan. Oman aikakautemme logiikalla tulkittuna Runeberg on ilmiselvä pedofiili (jos kirjailija tai taiteilija kuvaa teoksissaan esm väkivaltaa tai pedofiliaa, se tarkoittaa hänen itsensä nauttivan mainituista lasteista).

Mikä on taidetta, mikä ei, ja kuka siitä oikein päättää
Kuten totesin, aihevalinnat ovat varsin usein paitsi dramaattisia myös väkivaltaisia tavalla jonka epäilen viehättävän S&M-kubien kanta-asiakkaita. Olkaamme rehellisiä; patsaan käsistään sidottu nainen on täysin alistetussa asemassa ja hänen hyvinkehittynyt takalistonsa on kuvattu seksuaalisesti haluttavana. Älkää ymmärtäkö väärin; ihmiset saavat sekä omata seksuaalisia tunteita että kuvata niitä taiteessa, mutta millä tavoin tämä objekti on enemmän korkeataidetta kuin tämä?
Sitäpaitsi inhoan tätä keinotekoista vastakkainasettelua taide - viihde jo siksikin että rajan vetäminen on useinmiten todella hankalaa. Hyvä taide voi olla myös viihdettä, ja hyvin tehty viihde taidetta.

P.S. Olen aina rakastanut Berniniä ja muita draaman mestareita. Pluton Proserpinan pehmeään takalistoon uppoavat sormet ovat luultavasti maailmanhistorian hienoin kuvaus lihallisesta himosta...

Long live P2P-power, ja epätasaista menoa...

2010-05-12T20:41:00.019+03:00

Meillä oli kurssitapaaminen SPX:n yhteydessä (Small Press Expo Tukholman kulttuurikeskuksessa). Esittelemme näiden tapaamisten yhteydessä projektiemme edistymisen ja kommentoimme toistemme töitä, mikä on erinomainen tilaisuus paitsi saada hyvää kritiikkiä ja asiantuntevaa palautetta myös keskustella sarjakuvantekoon liittyvistä ongelmista.
Tuskailin kuinka piirtotyylini pyrkii muuttumaan pitempää tarinaa piirtäessä, varsinkin koska yritän koko ajan parantaa tekojälkeä, ja koska tarinan piirtäminen kestää useamman vuoden. Sain paitsi lohdutusta ettei kukaan lue ensimmäistä ja viimeistä volaa peräkkäin ja että lukija täten tottuu tyylin kehittymiseen ihan huomaamattaan, myös pari erinomaista ehdotusta työrutiinien parantamiseen (tämä on yksi kurssin parhaita puolia; koska kurssikavereideni vahvuudet ja kokemus piirtäjänä poikkeavat toisistaan, joukosta löytyy lähes aina joku jolla on vastaus tai omakohtaista kokemusta kuhunkin ongelmaan).

'Work flow' on avainasemassa (pahoittelen englanninkielistä termiä mutten tiedä sen suomenkielistä vastinetta). Itselläni tulee vieläkin tehtyä noloja aloittelijan mokia, mutta nielen ylpeyteni ja avaudun niistä täällä blogissa siinä toivossa että joku muu välttää samat ansat (^___^).

Paremman työrytmin vuoksi olisi hyvä luonnostella (tarkoitan luonnoksella tässä lopullista, tussattavaksi kelpaavaa luonnosta, en pikatuherruksia joita teen lähinnä muistiinpanoiksi itselleni) koko albumi valmiiksi ennenkuin alkaa tussaamaan, mutta tämä on minulle (ainakin toistaiseksi) täysi mahdottomuus, haluan nähdä valmiita sivuja! Olen kuitenkin pyrkinyt luonnostelemaan kokonaisen episodin ennenkuin siirryn tussaukseen enkä väkertää yksittäisiä sivuja kuten mastodonttiprojektimme alussa.

Toisaalta en suinkaan ole yksin, jopa Tenjou Tengen piirtäjä Oh!Great itkee parissa pokkarissa sitä että päähenkilö on tuskin enää edes hädin tunnistettavissa (liioittelua!) eikä häntä sitäpaitsi ole näkynyt noin neljään pokkariin (mikä ei toisaalta haittaa laisinkaan koska lukija voi nauttia paremmasta namupalasta, nimittäin Shinistä) ;D

Kysymys kuuluu siis: pitääkö aloittamansa tyyli tarkan päälle vaiko suoda itselleen vapaus antaa teknisen kehityksen näkyä? Itse kannatan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Luulisin myös lukijan arvostavan taitavampaa piirrosjälkeä tarinan edetessä. Selailin eilen Shirow Miwan Dogs-sarjaa ja totesin kaikin puolin taitavasti ja hienosti toteutetun kolmososan poikkeavan kuvasommittelultaan, tyyliltään ja piirrosjäljeltään varsin rajusti melko alkeellisesta 0-volasta. Ergo, kestän mieluummin pari heikompaa aloitusosaa ja ihailen sitten hienoa jälkeä myöhemmissä osissa kuin vaadin kautta linjan tasaista toteutusta.
Enkä suinkaan sano tätä koska minulla on oma lehmä ojassa... ;-)

Kaikki on kultaa mikä kimaltaa...

2010-04-27T12:31:00.013+03:00

Johanna on ehkä kiireisin tuntemani ihminen jolla on aina vähintään kymmenen eri rautaa tulessa, ja hän vaihtaa sitäpaitsi paikkakuntaa yhtä usein kuin toiset ihmiset alusvaatteita. Olemme kuitenkin, kiitos internetin ja puhelimen, onnistuneet tekemään läheistä yhteistyötä jo viisi vuotta vaikka olemmekin suurimman osan ajasta asuneet eri paikkakunnilla ja useinmiten jopa eri maissa.

Joskus on kuitenkin hyvä tavata ihan oikeasti ja käydä läpi yksityiset kuulumiset ja työprojektien edistyminen, sekä punoa juonia tulevaisuutta ajatellen. Myös ongelmien ratkaisu sujuu noin sata kertaa nopeammin kun molemmat osapuolet ovat fyysisesti läsnä samassa huoneessa. Ja ainakin omasta puolestani voi sanoa, että saan aina tavatessamme kasakaupalla uusia ideoita ja inspiraatiota työntekoon!

Studio Ms Mandu piti eilen kokopäiväisen konferanssin, ja myös tekninen tukemme Peter Sandström käväisi paikan päällä valottamassa iPhone appsien koodaamista.

Ennenkuin lukijamme saavat aivan väärän käsityksen Oblivion Highn taloudellisesta menestyksestä on parasta kertoa kuinka päädyimme Summitin Guldvåningen-luksuskonferanssitiloihin:
rama seuraa ruotsalaista naispuolisten media-alan työntekijöiden SheCreatives-nimistä mailinglistaa ja osallistui siellä kilpailuun, jonka myös suureksi hämmästykseen voitti. Ergo, pikku Mandut pitivät konferanssipäivän ihqun hienossa kultakimalteisessa huoneessa, söivät ilmaislounaan, joivat kaffeeta ja saivat hoidettua pois älyttömän kasan rästitöitä.

Kohta uutta, uljasta tulevaisuutta...

2010-04-01T23:15:00.004+03:00

Elämme uutta, uljasta aikaa! Presidentinrouvat ovat supersankareita, ja japanilaiset roolipelit koristavat bus stop-mainospaikkoja. Kaikki ei ollut paremmin ennen...

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja ripaus sinistä......

2010-03-31T12:41:00.017+03:00

Final Fantasy XIII ilmestyi jo vähän aikaa sitten, mutta tunnustan etten ole vielä ehtinyt sitä pelaamaan työ- ja muilta kiireiltäni.
Minut tunteville tämä on hätkähdyttävä uutinen, sillä kaikkien edellisten osien julkaisun yhteydessä (jopa varsin säälittävän kympin ja hieman paremman kahdennentoista) olen ollut vähintään pari viikkoa ulkomaailman tavoittamattomissa.

Toisaalta en muutamien kaltaisteni old school-fanien tapaan ole valmis tyrmäämään lopputulosta suoralta kädeltä. Tämä ei johdu ainoastaan iän mukanaan tuomasta kypsyydestä ja sage-tason viisaudesta, vaan myös siitä tosiasiasta että FF lakkasi olemasta minulle Se RPG-sarja jo vuosia sitten kun Karim tutustutti minut Xenosagaan... en siis oikeasti jaksa enää välittää ihan yhtä paljon kuin ennen.

On kiintoisaa havaita kuinka Tetsuya Nomura on tällä kertaa hakenut innoitusta paitsi muotilehdistä myös Ranskan klassisesta 1600-taiteesta. Arkaainen sommittelu sekä väriskaala (varsinkin taustalla näkyvät Fang ja Vanilla) tuovat mieleen lähinnä Nicolas Poussinin teokset...

Lightningin ja Snown ohella huomiostani kilpailee myös BlazBlue jonka olisi pitänyt ilmestyä yhtäaikaa uusimpien Pokemonien kanssa. Julkaisu kuitenkin lykkääntyi (uusi päivämäärä on 4.huhtikuuta). Jos lopputulos on edes puoliksi niin hyvä kuin saman jengin Guilty Gear-sarja niin halleluja, raman pelivuosi on pelastettu.

Wannabe-koloristi osa 3: loppukiri

2010-03-12T11:08:00.021+02:00

Huh, lopultakin valmis! En edes jaksa ajatella kuinka monta tuntia työhön upposi eikä lopputulos ollut silti tätä kummempi :P

Miksi siis esitellä töitä joihin ei ole 100% tyytyväinen? Tämä projekti oli kokeilu, joten voin todeta filosofisesti ettei tärkeintä ollut määränpää vaan itse matka, ja että tutkimalla omia ja toisten virheitä (sekä onnistumisia!) oppii paljon.
Takapeiliin katsoessa on helppo todeta, että tein monia vääriä valintoja jotka päättyivät umpikujaan ja pakottivat aloittamaan alusta.

Ohensin ne ääriviivat hallitsivat kuvaa liikaa, ja muutamassa paikkaa korvasin ne tyystin lilalla varjolla.
Olen aina ollut huono (laiska) tekemään taustoja eikä tämäkään kuva ole poikkeus. Siispä otan mielelläni vastaan kommentteja ja parannusehdotuksia.

Kokonaisvaikutelma on omaan makuuni ehkä hieman liian ”pehmeä” ja haluaisinkin löytää toimivan tasapainon vaseliinilinssin sekä jyrkempien valojen ja varjojen käytön välille.

Lopuksi voin todeta että uusi tekotapa vaatii vielä paljon harjoittelua ennenkuin se sujuu luonnostaan ja intuitiivisesti eikä vaadi koko ajan aktiivista päätösten tekoa.

Ja jos vielä saa hetkisen unelmoida niin ei minulla olisi mitään sitä vastaan että maalaisin kuin Hyung-tae Kim... :3

Wannabe-koloristin tappurainen tie jatkuu...

2010-03-12T10:51:00.005+02:00

Lupasin edellisessä blogikirjoituksessani teille leipää ja sirkushuveja. Leivästä en tiedä mutta sirkushuveja on luvassa, sillä koloristikokeiluni on edennyt seuraavaan vaiheeseen.

Olen yrittänyt käyttää tavallisesti suosimieni ihonsävyjen lisäksi varjoissa myös harmaata ja lilaa (hui!). Sopivantuntuisten pensseleiden löytäminen on osoittautunut huomattavasti odottamaani hankalammaksi ja olen kolunnut netin sopivien oppaiden löytämiseksi, aika laihoin tuloksin. Eli jos tiedät superhyviä väritystutoriaaleja (Photoshop, ei Painter) niin linkkejä kehiin, kiitos!

Seuraavana askeleena on lisätä loput ääriviivat, värittää kasvojen yksityiskohdat sekä siistiä byysät ja niittivyö. Ai niin, ja taustallekin olisi varmaan hyvä tehdä jotain... huoh.

Per aspera ad astra, eli ensi askeleita opintojen katkeransuloisella tiellä...

2010-03-02T20:05:00.008+02:00

On varsin hyödyllistä omalle kehitykselle kokeilla silloin tällöin työtapoja joita ei yleensä käytä, tai jotka jopa herättävät pelkkänä ajatuksena spontaania vastarintaa.

Olen jo aiemmin tunnustautunut nyhjääjäksi, ja niinpä viime kurssitapaamisella opettajan kehoitettua meitä tekemään jotain välineillä jotka tuntuvat meistä vastenmielisiltä valinta oli helppo: valitsin paksuja pastellikyniä, värillisen paperin ja ryhdyin toimeen ilman alustavia luonnoksia tai kuvia. Tulos oli mitä oli, mutta huolimatta siitä että kokemus jo sinänsä riitti musertamaan vahvemmankin itsetunnon, aivoihini pesiytyi halu kokeilla lisää. Joskin hieman kontrolloiduimmissa olosuhteissa...

Pitäydyin tutuissa välineissä (lyijäri, Wacom, Photoshop), mutta päätin tyytyä puolihätäiseen lyijykynäluonnokseen, hypätä puhtaaksipiirtämisen yli ja siirtyä suoraan värittämiseen. Tai siis ei. Tällä kertaa päätin nimittäin maalata. Viivat saisivat vahteeksi jäädä altavastaajan asemaan, ja leikkisin koloristia.

Aion vakaasti saattaa kokeilun päätökseen, ja jos ei muuta niin voinpahan tarjota teille, rakkaat lukijani, hyvät naurut. Ohessa kolme ensimmäistä askelta, ja jatkoa seuraa...

Kultahamstereita ja toiveunia...

2010-02-23T18:09:00.011+02:00

Kustantamoiden ja markkinaihmisten hammasrattaat pyörivät vuosi vuodelta yhä nopeammin, ja itse juoksen siinä samassa pyörässä kuin paraskin kultahamsteri.

Vuoden 2011 Oblivion High-kalenteri menee painoon alkukesästä, mutta markkinointi haluaa kannet jo puolta vuotta aikaisemmin, ja niinpä vuoden 2011 kalenterin kannen työstö alkaa jo vuoden 2009 puolella, mikä tuntuu aika hassulta.

Onneksi kalenterin sisällön taiteiluun on aikaa koko kevät, ja niinpä suurin osa kuvista on vasta ideointiasteella. Tämä tarkoittaa sitä, että teillä, rakkaat Oblivion High-fanit on oiva sauma esittää mahdollisia toiveitanne <3 <3 <3
Jos sinusta tuntuu että suosikkisi ovat jääneet viime aikoina liian vähälle huomiolle, tai haluaisit nähdä tietyt hahmot samassa kuvassa voit yksinkertaisesti jättää kommentin tämän blogitekstin jatkoksi. Ja kuka tietää, ehkäpä joulupukki on olemassa...

P.S. Haluaisin kuitenkin muistuttaa että 2010 on ehtinyt helmikuuhun, ja nyt olisi korkea aika hankkia tämän vuoden Oblivion High-kalenteri :3

Venyttelyä, sivutaivutuksia ja oivalluksia, osa 2...

2010-01-30T18:54:00.007+02:00

Aloitin vastikään opinnot HDK:ssa. Koska Seriekonst och avancerad bildberättande on jatkokurssi suurin osa opiskelijoista on jo ehtinyt toimia ammattikuvittajina, animaatoreina tai sarjakuvantekijöinä (löytyypä joukosta myös keraamikko ja arkkitehti).
Pahat aavistukseni itseään suurina taiteilijoina pitävistä tuhertelevista omakustannesarjakuvan tekijöistä hävisivät jo ensimmäisenä päivänä!
(no juu, mahtui heitäkin mukaan muutama).

Aura Ijäs mainitsi aikaisemmassa blogitekstissä kuinka animaatiostudioissa työpäivä alkaa useinmiten sillä, että paperille piirretään kolme samankokoista ympyrää.
Kurssikaverini kertoi että tämä on itse asiassa vasta puolet alkulämmittelystä: ympyröiden jälkeen siirrytään kuutioihin, joita paperi täyteen kääntäen kuutiota joka askeleella muutaman asteen. Näin verrytellään sekä viivan että tilan hallinta.

Tuntuu aivan ihanalta, ja samaan aikaan melkoisen ahdistavalta, puhua todellisten hardcore-piirtäjien kanssa joilla on asenteena että jos esm ihmisten piirtäminen tuottaa hankaluuksia niin silloin piirretään ihmisiä vähintään kaksi tuntia joka päivä (muttein töitten ohessa) kunnes homma luonnistuu halutulla tavalla...
Olen aika lailla varma siitä että tällaisten ihmisten kanssa seurustelu tulee tekemään ihmeitä omille taidoilleni; en ole kilpailijatyyppiä mutta inhoan olla joukon huonoin ;D

Jos satutte olemaan Tukholmassa SPX:n aikoihin teillä on oiva tilaisuus tavata heistä ainakin osa... Jyrki, I know just the man for you!

Söpöilyä... eikun siis pukuilua

2010-01-16T13:00:00.001+02:00

Olin otettu kun minulta pyydettiin uutta logoa Cosplay Finland Tourille (ohessa ilman tekstiä).

P.S. Desuconissa (Lahdessa alkukesästä) on oiva tilaisuus nähdä Eurocosplay-kisan Suomen karsinta! Sitäpaitsi huhun mukaan samaisessa conissa olisi myös paneelikeskustelu aiheesta 'Slash/Yaoi'. Voiko enempää enää toivoa? Miauen! kuten Kapitän Schrödinger sanoisi (^_^)

Sinne ja takaisin...

2010-01-12T22:24:00.006+02:00

Sain ystävältäni Mialta syntypäivälahjaksi ristipistotyön. Makuni tuntevat kohottavat tässä vaiheessa kulmakarvojaan, mutta ennenkuin ehditte vetää johtopäätöksiä voin paljastaa että lahja oli toivottu, ja koristaa nykyään työpöytääni.
Mia oli nimittäin kirjaillut minulle Charmanderin.

Palasin menneisyyteen kaukaiselle 90-luvulle ja muistelin kuinka meillä eräässä mainostoimistossa, silloisessa työpaikassani, oli tapana pelata Pokemonia tietsikkaemulaattorilla kauan ennen pelin rantautumista länsimarkkinoille.
Ensimmäinen pelaamani Pokemon oli Pokemon Red, ja sen myötä Charmander kaikkein ensimmäinen oma hirviöni. Se on vieläkin Greenin, Pearlin, Goldin, Silverin, Platinumin ja kaikkien muiden versioiden hirviöiden jälkeen minulle kaikista rakkain, ja ylitse kaikkien muiden. En koskaan päässyt yli siitä, että animessa Ashin ensimmäinen pokemon oli Pikachu eikä Charmander.
Ja kyllä, ostin ensimmäisen Virallisen Poke-oppaan, tarroineen kaikkineen.

P.S. Arvaatte olinko suosittu pihan kakaroiden parissa heidän tarvitessaan strategia-apua (suurin osa kersoista oli sitäpaitsi niin nuoria etteivät he osanneet edes lukea äidinkielellään, saati sitten englanniksi). Heidän vanhempansa katselivat minua hämmentyneinä eivätkä selvästikään osanneet päättää olinko sankari vaiko säälittävä idiootti...

Rakkaudesta Japaniin…

2010-01-05T19:18:00.002+02:00

...uuden vuoden terveisiä.

We Wish You a Merry Christmas!

2009-12-22T11:50:00.004+02:00

HAAARR!!

2009-12-16T18:13:00.008+02:00

Oblivion High -kilpailumme voittaja Pasi Välkkynen toivoi piirrustusta Ninistä, ja hänen työnsä innoittamana taiteilinkin tytsistä piraatin apinan kera (apina näyttää tosi viinaan menevältä) ;D

HAARR!!

Fanart-kisa ratkesi!

2009-12-16T16:07:00.011+02:00

Eli jees, tässä tulokset! Pikkumandujen jouluskaban ykköspalkinnon voitti Pasi Välkkynen hohdokkaalla merirosvotutkielmallaan! Merirosvot ovat tietysti aina parhautta, paitsi jos paikalla on myös ninjoja. Minua puhuttelee erityisesti Soon Miin epämukava ilme – muutenkin hahmojen luonne on meidän molempien Mandujen mielestä erinomaisen onnistuneesti tajuttu & kuvattu!

Kunnianmaininnan saa erika_92 iloisella (vai pitäisikö sanoa ivallisella;) ) tilannekuvallaan… Tulkitsimme sen täällä päässä kuitenkin eri tavoin – hehkeä blondi kun voisi olla Nica (vaikka se minusta on SELKEÄSTI Nix!)

Fanficcia kilpailuun ei lähetetty lainkaan – pistimme (vinkki!) yhden pienen palkinnon sivuun jos joku innostuisi sellaista meille vielä mailaamaan.

Sydämiä!

Perjantai-illan huumaa... palkintopallilla

2009-12-02T16:11:00.008+02:00

Kysyimme jonkin aikaa sitten blogimme lukijoilta mikä mangassa oikein on parasta, ja voittajaksi selviytyivät söpöt pitkähiuksiset pojat (tuliko kenellekään yllätyksenä?), kakkosena isot miekat (yes!) ja kolmoseksi kiri yllättäen ”muu”.

Koko lista:
1. Pitkähiuksiset söpöt pojat (21 ääntä)
2. Isot miekat (18 ääntä)
3. Muu (9 ääntä)
4. Söpöt tytöt (5 ääntä)
Söpöt pojat (5 ääntä)
5. Söpöt kissankorvaiset pojat (4 ääntä)

Ja voittajista tulikin mieleen, että tuomaristo on kokoontunut ja neuvotellut katsottuaan/luettuaan läpi Oblivion High -fanart/fanfic-kisaan lähetetyt työt, ja tulokset julkistaan ihan lähiaikoina tässä blogissa!

Kadonneen aarteen metsästäjät...

2009-11-21T22:40:00.019+02:00

Edellisen tekstin innoittamana ajattelin listata oheen muutamia suosikkipelejäni joista on ollut minulle vuosien mittaan paljon iloa, mutta jotka eivät koskaan lyöneet läpi Euroopan markkinoilla tai sitten niitä ei edes julkaistu täällä. Lisään listan päähän myös Sunnan diggaaman Ecco the Dolphinin jonka ajattelin etsiä käsiini seuraavaksi, ja ajatuksena onkin että kaikki lukijat voivat lisätä omia ehdotuksiaan kommentteina! Haussa nimenomaan vähemmän tunnetut/suositut pelit, jotka ansaitsevat tulla pelatuiksi.

P.S. Niille lukijoille jotka ihmettelevät mitä ihmettä tietsikkapeleillä on tekemistä Oblivion High'n kanssa totean että pelikulttuuri on ollut (ja on edelleen) merkittävä osa kehittymistäni piirtäjänä ja sarjakuvantekijänä, sekä korvaamaton inspiraationlähde sekä stressinpurkutapa (^__^)

Xenogears, julkaistiin 1998 alunperin Playstationille Japanissa ja USAssa. Eeppinen roolipeli täynnä minipelejä ja pintaa syvempää yhteiskuntakritiikkiä sekä pelihahmoja jotka saivat vipinää japanilaisten doujinshintekijöiden puntteihin.

Shadow of Memories (joskus myös nimellä Shadow of Destiny), julkaistiin PS2:lle worldwide 2001, myöhemmin myös PC:lle ja XBoxille. Sony on myös ilmoittanut pelin julkaisusta PSP:lle 2009 (USA 2010). Kyseessä on pulmapeli, mutten oikeastaan haluaisi paljastaa juonesta mitään, alku on sen verran hätkähdyttävä.

Rival Schools: United by Fate (1998 Playstationille) sekä Project Justice: Rival Schools 2 (2001 Dreamcastille). Tarinan kaupungin kouluista häviää salaperäisesti opettajia ja oppilaita, ja oppilaiden yrittäessä ottaa selvää siitä kuka on vastuussa mystisistä katoamisista he ottavat mittaa toisistaan. Jälleen kerran suurenmoista hahmosuunnittelua. Muista Capcomin tappelupeleistä poiketen RS:n taistelusysteemi käyttää 4 nappulaa kuuden sijasta (2 lyöntiä, 2 potkua). Team attackit erinomaisen hauskoja. Story mode + Free mode.

Jo edellisessä kirjoituksessa mainitsemani tasohyppely Skullmonkeys (julkaistiin 1998 Playstationille), eli ei siitä tässä sen enempää.

Ecco the Dolphin: Defender of the Future on osa Ecco the Dolphin -sarjaa, joista ensimmäinen peli julkaistiin jo 1992 Sega Mega Drivelle. Tämä osa on julkaistu PS2:lle sekä Dreamcastille, ja Sunnan lausunnon voi lukea edellisen viestin kommenteista (^__^)

Shadow Hearts sekä sen jatko-osa Shadow Hearts: Covenant (julkaistu 2001 sekä 2004 PS2:lle). Japanilaisia roolipelejä mahtavan omaperäisillä hahmoilla ja kaiken logiikan kumoavilla juonilla ja pahiksilla. Molemmat tarinat sijoittuvat 1900-luvun alkuun, mutta peli ei todellakaan sovi historiallisen todellisuuden tarkkuudesta niuhottaville, mukana kun on mm amerikkalainen agentti joka käyttää kännykkää ja minihametta ;D
Plussaa myös todella matalasta huumorintajusta.
Shadow Hearts -sarja on itsenäistä jatkoa Koudelkalle.

Ja lopuksi vielä uudempi peli; Hotel Dusk: Room 215 (julkaistu 2005 Nintendo DS:lle).
Tämäkin on pulmapeli, ja niitä ensimmäisiä jotka hyödyntivät DS:n mahdollisuuksia olematta vain Advance-päivityksiä. Tunnelmaa.

Here's a little bonus for you...

2009-11-19T11:06:00.012+02:00

Allekirjoittanut ei ole koskaan ollut pahemmin länsimaalaisten tv-pelien ystävä, mutta poikkeuksiakin löytyy...

Ollessani töissä uusmediatoimistossa saimme kollegan kanssa (minä kuvittaja/graafinen suunnittelija, hän webdesigner/koodaaja) tehtäväksi taikoa firmalle uudet ihqut kotisivut. Pohdittuamme asiaa vakavasti muutaman tunnin yläkerran leikkihuoneen barbababa-löhötuoleissa pelaamalla SSX:ää sekä hakattuamme toisiamme kellarissa (virallisesti konferanssihuone asiakastapaamisia varten, epävirallisesti firman nuorenpien henkilöiden fight club) japanilaisilla puukepeillä tulimme siihen tulokseen että savianimaatio olisi da shit! Meillä ei ollut kummallakaan minkäänlaista kokemusta savesta tai animaatiosta (Flash-softaa ei lasketa), saati sitten savianimaatiosta. Mutta 'skam den som ger sig', kuten lahden tällä puolen sanotaan, ja lähdimme oitis kaupungille etsimään tietoa. 2000-luvun vaihteessa savianimaatio ei ollut kova sana, eikä DDR:stä kotoisin olevien animaatioiden, joita Suomen televisio lähetti lapsuudessani kovemman kaman puutteessa, retroarvoa vielä oltu keksitty.

Mutta onni hymyili meille, ja yhdestä pelikaupan alekorista lähti mukaan (jo silloin) vanha pleikkaripeli. Tämän tasohyppelyn nimi oli Skullmonkeys, ja se oli ennenkaikkea toteutukseltaan savianimaatio!

Takaisin työpaikalla latasimme levyn pleikkari kakkoseen ajatuksena katsoa parisen minuuttia animaatiota päästäksemme juonesta kiinni ja jatkaa sitten sivuston luonnostelua. Kun havahduimme seuraavan kerran todellisuuteen ulkona oli pilkkopimeää, kello oli pitkästi yli keskiyön, ja jopa koodarit olivat lähteneet kotiin (ennenvanhaan koodarit yleensä tekivät ns käänteistä päivää, mikä aiheutti paljon harmaita hiuksia projektinjohtajien kaltaisille paperinkääntäjille).

Skullmonkeys oli suuruudenhullu mestariteos eikä muistuttanut mitään ennen näkemääni; paikoin sairaan vaikea pelata (Solid Snake* pelasi ne vaikeimmat kohdat, minusta ei siihen ollut), mahtavia bonusratoja ja todella häiriintynyt musiikki - hiljaista akustisen kitaran plinkutusta ja korvaasi laulaa lähes kuiskaava ääni: ”... and here's a little bonus tune about collecting real good stuff”.

Ääni jatkaa silkinpehmeästi:
”... oh, you're looking incredible, you're the bomb.
And me, I'm kinda your dad, and a little like your mom.
And when you turn this game off, in the real world once again,
you won't have to play make-believe, or try to pretend.
'Cause I'll be right there when you open your hand,
'cause I'm your little invisible musical friend...”
samalla kun pompit sienihuuruissa luotuja tasoja jotka kimaltavat kuin timantit ja jääkristallit...

Samainen firma konkkasi IT-kuplan puhjetessa koska sen omistanut konserni joutui rahallisiin vaikeuksiin, ja peli hävisi samassa yhteydessä teille tietämättömille.
Mainitsin pelistä Anime-lehden päätoimittajalle Juha Wakoselle, joka on tosi hardcore gamer, mutta yritykseni googlettaa linkkejä eivät johtaneet mihinkään. Ehdin jo ajatella hetken olleeni itsekin niin sienihöyryissä että olin kuvitellut koko pelin, kunnes eilen ilmestyneessä Level-pelilehdessä oli siitä aukeaman kokoinen juttu retro-osastossa!

Jos satutte löytämään tämän mestariteoksen ostakaa se ihmeessä! Jos ei muuten niin myydäksenne sen allekirjoittaneelle törkeään ylihintaan (^___^)

Itse sivusto jäi toteuttamatta; johtoporras tyrmäsi tylysti ideamme ja luonnoksemme ”liikaa aikaa ja resursseja vaativina”...

*Kutsuimme työkaveriani, sittemmin myös hyvää ystävääni, lempinimellä Solid Snake koska hän on ulkonäöltään kaimansa peilikuva, ja oli tarpeeksi rohkea käyttääkseen bandanaa aikana jolloin kukaan ei ollut kuullut pelistä Guitar Hero...

Kuvat otettu Level-pelilehdestä, numero 44

Hihat heilumaan!!

2009-11-18T13:26:00.003+02:00

Vielä neljä päivää aikaa (tämä päivä mukaanluettuna) osallistua Oblivion High -fanfic/fanart -kilpailuun! Tarkat ohjeet täältä

Onnea kilpaan, paras mecha/kissapoika/taikatyttö/bucho voittakoon!

Turkuun!!

2009-11-13T15:10:00.007+02:00

Zombeista tykkääville pidetään Turussa tänä viikonloppuna Necrocomicon. Jos kuolleet alkavat kyllästyttää samasta kaupungista löytyy myös manga-, cossaus- ja animeaiheinen näyttely jossa on esillä kotimaisten tekijöiden töitä (kyllä, myös Ms Mandun). Näyttely löytyy osoitteesta Ullakkogalleria, Vanha Suurtori 3. Järjestäjinä toimivat Turun Animeseura sekä Turun kaupunki, ja taideteokset ovat esillä 13. joulukuuta asti.

HAPPY HALLOWEEN!!

2009-10-31T17:29:00.006+02:00

from Ms Mandu with love!

Epämääräistä nyyhkytystä nunnankammiosta...

2009-10-24T15:22:00.004+03:00

Moni friikku työskentelee yksin omassa kammiossaan kuin keskiaikainen nunna tai munkki. Tässä käytännössä on hyvät puolensa; kukaan ei häiritse kesken sarjakuvan tussauksen, teet töitä haluamaasi vuorokaudenaikaan ja kuuntelet mitä musiikkia haluat. Miinuspuolelta löytyy se ettei ole ketään jonka kanssa pallotella ideoita tai kysyä neuvoa kun tiedät että tekeillä olevassa kuvassa mättää jokin muttet tajua mikä... saatat toki tuntea muita friikkuja, mutta he eivät ehkä hallitse juuri sinun tyyliäsi tai osa-aluettasi, ja tunnetkin ajoittain olevasi aika lailla tuuliajolla.
Näin siis ennenvanhaan keskiajalla.

Paljon parjattu netti on friikun paras ystävä jos sitä osaa käyttää. Unohda anonyymit (ja usein lähinnä kateelliset ) peer-to-peer -parjaukset sekä ala-asteelaistason ihqutukset eri foorumeilla. Voit istua vaikka Korpilompolossa ja saada siitä huolimatta maailman parasta asiantuntijapalautetta ja opastusta.
Tämä edellyttää luonnollisestikin edes jonkinkokoisen kontaktiverkoston luomista, joko netissä tai oikeassa elämässä. Siispä, joka kerta kun vierailet coneissa, kirjamessuilla tai sarjakuvatapamisissa sinun kannattaa puhua ihmisten kanssa. Siis ihan oikeasti, vaikka olisitkin ujo piimä. Suurin osa ihmiskunnasta ei ole ammatiltaan myyntiedustajia ja ymmärtää kyllä omasta kokemuksestaan vieraille ihmisille puhumisen vaikeuden. Ennemmin tai myöhemmin löytyy se yhteinen sävel.
Kukaan, joka on ollut läsnä sarjakuvatapaamisessa johon osanottajat ovat tuoneet mukanaan uusia tilaamiaan tussikyniä joita kokeillaan joukolla ja joiden jälkiä verrataan kimpassa, ei voi erehtyä osanottajien silmissä kiiluvasta onnentunteesta. Nämä ihmiset ovat arvokkaita Asiantuntijoita, painonsa arvoisia kullassa. Kohtele heitä sellaisina, ja tarjoa puolestasi omaa asiantuntemustasi kun sille on kysyntää.

Ennemmin tai myöhemmin sinulle muodostuu asiantuntijapaneeli jonka puoleen voit aina tarvittaessa kääntyä.

Anikin taidenurkkaus on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen tehdä taiteen erityisosiosta toimiva tietopankki josta löytää niin teknistä tukea että ihan muuten vaan kannustavaa ja asiallista kritiikkiä.
Kvaakin sarjakuvafoorumilla liikkuu paljon ammattikuvittajia ja -sarjakuvantekijöitä, ja se onkin ollut minulle sarjakuvaurani alusta asti kullanarvoinen tietolähde olivatpa kyseessä tietsikkaongelmat, paristojen vaihto Wacomiin tai japanilaisten tussiterien salat.

Niistä nenäsi. Et ole yksin, sinulla on kädessäsi koko maailma (^_^)

Kuva: A. Dürer; Melankolia

Manganukkefudisteatteria? Oho? Oho!

2009-10-24T09:00:00.000+03:00

No johan pomppas! Tuttu huipputason nukentekijä lähetti vinkin tämänhetkisestä projektistaan – pukea nuket Tukholman Kaupunginteatterin manganukketeatteri-esitykseen! Otin välittömästi yhteyttä teatteriin, josta vastattiin vähän hätäisesti ettei lehdistömateriaali ole vielä valmis, mutta ettei projekti toisaalta ole myöskään salainen. Esitys perustuu ruotsalaisen Yokaj-studion Kick Off -nimiseen suosittuun pseudomangaan. Näyttämöllä nähdään Kick Off -sarjakuvan maailmaa ja hahmoja. Vaikka kohdeyleisö onkin 9-vuotiaista ylöspäin, ja kokonaisuus saattaa olla melkolailla lapsellinen, mangamarionetit ovat kuitenkin kuriositeettina sen verran erikoinen juttu että kannattaa käydä tsekkaamassa jos Tukholmaan on muuten asiaa. Kick Off saa ensi-iltansa helmikuussa 2010.

Kipin kapin FAN ART- ja FAN FIC-kilpailemaan!

2009-10-22T08:00:00.002+03:00

Juhlistaaksemme Oblivion Highn huimaa vuotta – kakkosalbumi julkaistu ja ykkösalbumi R-kioskeissa! - pistimme pystyyn tujun FAN ART-kilpailun sekä kirjoittaville, että piirtäville Oblivion Highn lukijoille! Kilpailu alkaa NYT ja päättyy 20.11.

TEHTÄVÄ: Piirrä Oblivion High-hahmo tai hahmoja, poseeraten tai tilanteessa, mustavalkoisena tai väreissä – teknikka on vapaavalintainen! Tai, kirjoita Oblivion High-hahmoon tai hahmoihin liittyvä tarina, korkeintaan yhden A4-arkin mittainen (noin 3500 merkkiä välilyönteineen). Lähetä teoksesi digitaalisessa muodossa osoitteeseen fanart@oblivionhigh.com ja liitä mukaan nimesi ja yhteystietosi (ja nimimerkkisi, jos haluat pitää nimesi salassa tai olet esimerkiksi jo internet-kuuluisuus taiteilijanimelläsi). Jos kuvasi on kovin abstrakti lienee hyvä kertoa myös ketä se esittää! ;)

Kilpailussa on tietenkin PALKINTOJA! Kunniamainintapaikoille nouseville lähetämme vuoden 2010 mangakalenterin. Ja voittaja saa, valitsemastaan Oblivion High-hahmosta, raman piirtämän henkilökohtaisen originaalipiirroksen omistuskirjoituksineen kaikkineen!

OIKEUDET: Taideteosten oikeudet pysyvät tietysti tekijöillä! Osallistumalla kilpailuun annat kuitenkin meille luvan julkaista teoksesi täällä blogissa. Tämä pätee sekä kuviin, että teksteihin.

Yksi palkinnoista; Otavan julkaisema Oblivion High-kalenteri vuodelle 2010!

Moraalikysymyksiä Helsingin Sanomissa

2009-10-21T14:22:00.009+03:00

Jussi Ahlroth kirjoittaa tänään Helsingin Sanomien muikeassa kirjallisuusosassa nuorista japanilaisen popkulttuurin faneista, jotka pukeutuvat julkisesti pikkuriikkisiin asuihin. Pitäisikö tästä huolestua, ja kuinka suhtautua asiaan? Oblivion High 2: Kade käsittelee tietysti juuri tätä asiaa. Yritimme albumissa kuvailla kuinka eri ikäiset ja -taustaiset ihmiset "lukevat" muodin kieltä eri tavoin. Ilmeisesti myös onnistuimme, koska albumi on tämäntyyppiseen tekstiin suorastaan lähdeteos. :) Keskustelin toki myös Jussin kanssa asiasta puhelimessa puolisen tuntia.

Minusta tämän kysymyksen monimutkaisin aspekti on loppujen lopuksi nuorimpien teinien seksuaalisuus. Fyysinen puberteetti iskee varsinkin tytöillä yhä useammin varhain – 11-vuotiaana tai jopa 9-vuotiaana. Tämä ei todellakaan merkitse, että sen ikäiset olisivat henkisesti (tai välttämättä edes fyysisesti) kypsiä seksiin toisen ihmisen kanssa, ikäisenkään. Mutta johonkin ne jylläävät hormonit kohdistuvat. Pohjoismaissa suhtaudutaan yleisesti myönteisesti joihinkin näistä asioista: fanitukseen, yltiöpäisiin rakastumisiin, omasta kehosta nauttimiseen. Muita ilmenemismuotoja katsotaan kovin karsaasti – niiden joukossa keskeisenä nuorten ihmisten yritykset opetella ja manipuloida seksuaalisen kommunikaation alkeita. Flirttailua, seksikästä pukeutumista, viattomuuden ja seksuaalisuuden kontrastien ja tasapainon säätämistä.

Kun nuori nainen pukeutuu esimerkiksi japanilaisittain ranskalaiseksi sisäköksi (juu, nämä maantieteelliset käänteet ovat ulkopuolisista toisinaan kummallisia), asu on toki seksikäs, ainakin joissakin konteksteissa. Ei niinkään koska se näyttää paljasta pintaa – siihen kuuluu ainakin meidän leveysasteillamme uein kunnolliset sukkahousut – vaan koska sen hame on lyhyt, sen pääasiallinen signaali viattomuus ja palvelualttius, ja sen kantaja asettaa itsensä vapaaehtoisesti alistettuun asemaan. Jos maido-asuun on tälläytynyt 36-vuotias nainen, kontrasti kantajan todennäköisen elämänkokemuksen ja arkielämän sosiaalisen vallan sekä puvun lähettämien signaalien välillä on aika suuri. Tämä tulkitaan yleisesti seksikkääksi, ja nuoremmatkin ihmiset tuntevat tietysti tämän koodiston.

Mutta jos kantaja on 13-vuotias, samojen signaalien tulkinta ei ole ihan yhtä yksioikoista. Ulkopuolinen viattomuus ja kokemuksen puute heijastaa todennäköisesti sisäpuolta melko tarkkaan. Ja vaikka nuoren ihmisen mielestä olisikin jännittävää huomata, että asussa saa katseita vanhemmilta pojilta (tai jopa miehiltä), se ei tarkoita, että he kaipaisivat näiltä sen enempää huomiota tai valtaa. Oman sosiaalisen ryhmän sisäinen asema riittää. Hieno puku tuo statusta tyttöjenkin joukossa. Söpöyteen pohjaava naisihanne ei välttämättä pelota samanikäisiä poikia. Ja, suoraan sanoen, suuri osa pikkutytöistä pikkuhameissa ei todennäköisesti edes ajattele ulkomuotoaan seksiin liittyvissä termeissä. Superfeminiininen röyhelöhame jatkaa saumattomasti samaa prinsessaputkea johon tyttöjä pienestä pitäen kasvatamme. Minusta se on ongemallista, mutta se on perustavanlaatuinen ongelma kaikissa länsimaissa yhtä lailla kuin Japanissa, eikä japanilaisen popkulttuurin syyllistämisessä siitä ole mitään järkeä.

Äidin tai isän joka katsoo sydän kurkussa pentujen vaatteita kannattaa pistää silmät kiinni, hengittää syvään ja laskea kymmeneen. Ja katsoa sitten uudestaan ympärilleen. Katsoa ympäristöä jossa tytöt saavat halutessaan pukeutua toimintasankareiksi (nais- TAI miespuolisiksi); jossa pojille sallitaan perinteistä machoilua laajempi skaala tunteita ja asuja; joissa nuoret ihmiset saavat, koostaan tai iästään riippumatta, tuntea itsensä kauniiksi ja nähdyiksi; jossa nuoret voivat toki valita pikkuisen hameen, mutta jossa he ovat aivan yhtä tervetulleita ja ihasteltuja jättimäisissä pörröisissä kigurumi-pyjamissa, jotka peittävät kehon muodot täysin.

Tämä ei tietenkään muuta sitä tosiasiaa, että hormonihuuma on cosplay-maailmassa melkoinen. Mutta niinhän se on kaikkialla jossa nuoret ihmiset kokoontuvat. Jotkut ympäristöt vaan ovat turvallisempia kuin toiset opetella ystävyyttä, romantiikkaa, seksuaalisuuden kirjoa. Minä sallisin lapselleni cosplayasun ja conin – ja keskustelin hänen kanssaan myös siitä, mitä ulkopuoliset näkevät kun katsovat pukua, joka nuoren mielestä on vain tai ensisijaisesti tosi söpö.

(Ja hei, vinkiksi van, koulussa tai kotona keskustelua voi halutessaan avata kipaisemalla kaupasta tai kirjastosta Oblivion High 2-albumin!)

Nöyryytys jota taistelupelejä tietsikalla pelaava ei koskaan joudu kokemaan IRL...

2009-10-20T13:41:00.009+03:00

(kuva sivustolta GameFAQs; Guilty Gear XX)

Jouduin sunnuntaiaamuna sairaalakäynnille yllättäen toistuvan allergisen reaktion vuoksi. Koska kehoni oli täynnä ruvelle noussutta nokkosihottumaa vähensin vaatetustani esitellessäni ”parhaita paloja” selässä, käsivarsissa ja kaulassa päivystävälle lääkärille ja hoitajalle. Nieltyäni kourallisen lääkkeitä, saatuani adrenaliinipistoksen ja maattuani aloillani yli kaksi tuntia allerginen reaktio oli hallinnassa, mutta itse olin siinä vaiheessa jo aika turhautunut...

Sattuipa niin että olin ottanut osaa wushu-klubini Chin Na-harjoitusleirille edellisenä päivänä. Ohjelmassa oli lukkoja, heittoja ja muuta perussälää, mutta painopiste oli yläkehon hermopisteillä. Niinpä käsivarsieni yläosat, olkapääni ja kainaloni olivat mustelmilla. Tämä ei luonnollisestikaan ole olosuhteet huomioon ottaen lainkaan outoa.
Vetäessäni paitaa pois päältä katseeni osui seinälle ripustettuun lappuun ”Elätkö turvattomassa suhteessa?” allekirjoittajana joku naisjärjestö puhelinnumeroineen. Tilanteen ironia ei jäänyt huomaamatta. Selitin rauhallisesti lääkärille syyn mustelmiin sekä niiden sijaintiin. Toivon mukaan jonkinverran anatomiaa opiskelleena hän nyökkäili vain ja keskittyi sitten itse allergiareaktioon. Hoitsun ilme taas oli näkemisen arvoinen. Hän mutisi itsekseen vielä huoneesta poistuessaankin. Olin sanaton raivosta ja ämmän röyhkeydestä olettaa että oma mieheni pieksää minua, ja mieleni teki melkoisesti näyttää hänelle ihan kädestä pitäen kuinka helposti mustelmia tuleekaan...

Ergo, taistelupelien pelaaminen tietsikalla on huomattavasti terveellisempää, ainakin verenpaineellesi...

P.S. Väkivaltaisessa suhteessa eläminen ei naurata ketään, eikä tämän bloggauksen tarkoitus ollut väheksyä perhe- tai muun väkivallan uhrien kärsimystä, ainoastaan purkaa turhautumistani sen johdosta että osa hoitohenkilökuntaa automaattisesti leimaa miehet pedoiksi.

Kuinka markkinoit sarjakuvaasi ilman rahaa!

2009-10-11T19:04:00.004+03:00

Pieni Oblivion High -uutinen on päässyt lipsahtamaan meiltä mainitsematta! Sarjainfon numerosta 1/09 löytyy Kemin sarjisfestareilla pitämääni luentoon pohjaava artikkeli Kuinka markkinoit sarjakuvaasi ilman rahaa. Numeron voi tilata netistä (ja kannattaakin, sillä sen sivuilta tapaat mm myös erinomaisen ystävämme Ninni Aallon). Artikkelini viestin voi kuitenkin tiivistää seuraavasti:

1) Ilman rahaa voi tehdä huiman paljon, varsinkin hyväksikäyttämällä omaa verkostoa, sosiaalisia medioita ja kavereiden luovuutta. Muista pummia palveluita töistä, vanhemmiltasi, kouluista (vaikka et enää olisikaan koulussa, niillä on usein erinomaista kalustoa), kunnan nuorisotoimelta ja paikallisilta taitelijayhteisöiltä.

2) Mikään ei kuitenkaan ole loppupeleissä ilmaista. Mitä vähemmän rahaa jokin maksaa, sen enemmän aikaa se yleensä vie. Harrastajapiireissä ja järjestötoiminnassa on suuri tabu sanoa (mutta silti TOTTA) että melkein on nopeampaa ja niin halvempaa mennä töihin vaikka kaupan kassalle ja ostaa tärkeimmät paino- ja tai markkinointipalvelut tienaamallaan rahalla.

3) Tapaa ihmisiä! Mene coneihin (työvoimaksi tai luennoimaan), mene mafioihin (ja PUHU ihmisille), kirjoita nettiin, suostu ja/tai tunkeudu haastateltavaksi. Auta muita. Älä ole paska jätkä. Jokainen skenen tyyppi joka tietää, että olet hyvä tyyppi, on sarjakuvasi ilmainen evankelista.

Nettitelkkarivinkki!

2009-10-09T18:00:00.010+03:00

Me pikkumandut olemme molemmat hillittömiä BBC:n kulttuuriohjelmien faneja, ja podaamme varsinkin kaikenlaisia keskusteluohjelmia. Minulle ne merkitsevät, että jaksan kulkea kaupungilla isompiakin etäisyyksiä jalan – käveleminen ei ole tylsää jos korvissa humoristiset professorit kaskustelevat (Sinuhe Egyptiläinen-kirjasta tutusta) faarao Echnatonista, tai yhteiskunnallisista muutoksista, tai uusista kirjoista. rama puolestaan piirtää BBC-radion tahtiin melkein yhtä usein kuin japanilaisen pelimusiikin!

Päivän BBC-vinkki tulee kuitekin television puolelta! Legendaarisessa Newsnight Review -ohjelmassa keskustellaan tänä iltana kulttifiktiosta, millä tarkoitetaan ilmeisesti Asioita Joista Nörtit Perinteisesti Pitävät Mutta Jotka Ovat Nykyään Suurempien Pulliaisryhmienkin Mieleen: sarjakuvia, scifiä ja niin edelleen. Vieraina ohjaaja ja sarjakuvakäsikirjoittaja Kevin Smith, kirjailija Jeanette Winterson ja koomikko, nörtti Natalie Haynes, sekä ilmeisesti myös sarjiskäsikirjoittaja Mark Millar. Keskusteluaiheita ovat mm Millarin Kick-Ass, District 9 ja Eoin Colferin kirjoittama uunituore Linnunradan käsikirja liftaajille -jatko-osa

Ohjelma ilmestyy nettiin kohta sen päätyttyä – eli käytännössä lauantaina! Etsi oikeasta reunasta täältä.

EDIT: EIPÄ ILMESTYKÄÄN! PENKULES! Kansainväliselle yleisölle näytetään vain klippejä. NO JOPAS ÄRSYTTÄÄ. No, Mark Millar-osuus tullee siti nettiin. Näinkös meidät raukat ajetaan laittomaan latailuun? *ärinää, murinaa*.

Käsikirjoittajat koulun penkille!

2009-10-07T20:19:00.006+03:00

New York University eli NYU tarjoaa kursseja myös normaalin korkeakoulutoimintansa ulkopuolella. Aikuiskoulutukseksi kai sitä meillä yleensä sanotaan; NYU:n jaoston jylhä alaotsikko on vaikuttavammin "School of Continuing & Professional Studies". NYU SCPS on hyvämaineinen paikka opiskella luovaa kirjoittamista, ja viime viikolla siellä alkoi sarjakuvakäsikirjoittamisen kurssi.

I know! Näitä ei todellakaan ole riittävästi.

NYU:n neronleimaus ei tietenkään sinällään juuri auta meitä täällä Pohjoismaissa, mutta onneksi kurssin pääpointeista voi lukea jokaviikkoisen tiivistelmän Bleeding Cool -blogista; ensimmäinen osa löytyy täältä ja toinen täältä.

Näppiksen takaa löytyy kurssin vetäjä Dennis O'Neill, joka on pitkän linjan Marvel- ja DC-mies. Henkisesti saakin varautua aika äijämäisen ärsyttävään kirjoitustyyliin, ja kurssin sisältö keskittynee pääasiallisesti supersankarisarjakuvan tekemiseen. Tästä huolimatta sarjaa kannattaa seurata: pakko minun on myöntää, että setä puhuu typerään sävyyn tiukkaa asiaa.

Venyttelyä, sivutaivutuksia ja oivalluksia...

2009-10-05T13:45:00.005+03:00

Sain tänään herätessäni ahaa-elämyksen. Asian olisi pitänyt olla minulle itsestään selvyys, mutta en ollut kuullut moisesta taidekoulussa enkä myöhemmin ammattiopinnoissakaan. Ai mistäkö puhun? No alkuverryttelystä tietty!

Olipa kyse pianonsoitosta tai triatlonista kukaan järkevä harjoittaja ei aloita kylmiltään. Baletin ammattilainen ei vetäise ensimmäiseksi heti vuoteesta noustuaan spagaatia, mutta itse olen usein istunut monesti aamulla piirtopöydän ääreen ja alkanut piirtää päivän hommia. Ihan kylmiltään. Ei ihme että työnteko on usein keskeytynyt lapsille sopimattomaan kielenkäyttöön kun jälki ei ole ollut halutun näköistä...

Mutta tästä päivästä lähtien aion tehdä toisin! Jos työpäivänä on tarkoitus piirtää sarjakuvaa otan käteen tussiterän ja vedän rivin samankokoisia ja -pituisia suoria viivoja. Sitten teen rivin cross hatchingiä ja jatkan samalla tavoin kunnes käsi tottelee haluamallani tavalla ja jälki näyttää hyvältä. Tervetuloa, uusi uljas tulevaisuuteni!

Mutta näin tarmokas toiminta on väsyttänyt minut pahemman kerran ja taidankin tästä luistaa ensin kahville ;D

Yhteen- ja ya(oi)kolaskua, alustava oppimäärä...

2009-09-28T15:27:00.008+03:00

Kuten blogiamme seuraavat ovat jo huomanneet tulen tänne yleensä avautumaan kun työnteko ei maita vaikka red alert-pino piirtopöydällä sen kun paisuu huolestuttavaa tahtia...

Susi Ite jakaa allekirjoittaneen kanssa pitkälti samantyyppisen maun mitä tulee paritukseen, ja koska yhdistelmä Juha X Max on luonnollisestikin ollut puheenaiheena päätin tehtailla hänelle pienen syystervehdyksen!

Korostan vielä ettei kyseessä ole MINKÄÄN ASTEINEN Oblivion High-juonipaljastus, vaan ainoastaan kieroutunut (pseudo)mangaka joka tekee doujinshia omasta sarjastaan ;D

P.S. Niin, ja jos joku yhtä vinksahtanut lukija innostuu tekemään omia tulkintojaan hahmoista ja eri yhdistelmistä allekirjoittanut on enemmänkin kuin halukas näkemään kyseiset tuotokset!

Valoja ja varjoja...

2009-09-21T10:06:00.011+03:00

Yksi suurimmista maalaustaiteen rakkauksistani on 1500-1600-luvun taitteessa elänyt Caravaggio joka teki parhaansa ”elääkseen nopeasti, kuollakseen nuorena ja jättääkseen kauniin ruumiin”, paitsi että kompastui maaliviivalla viimeisen tavoitteen suhteen. Hän käytti maalauksissaan valoa ja varjoa töissään tapaan jonka nykyään yhdistämme suurimpiin film noir -mestareihin.

Valo ja varjo ovat olennainen osa kuvaa ja luovat tunnelman. Tavalliseen tapaan pienoista työinnon puutetta potevana luonnostelin lyijärillä Nixin kasvoille kolme eri valaistusta; sivulta hieman yläviistosta, ylhäältä, alhaalta. Kaikki kolme antavat kuvalle täysin eri tunnelman. Jos kuva tuntuu ”kuolleelta” ja mielenkiinnottomalta saattaa syy olla valaistuksessa (tai sen puutteessa). Kokeilkaa rohkeasti eri vaihtoehtoja!

Pienet valehtelevat tytöt

2009-09-20T18:24:00.003+03:00

Englantilaisen nettilehden Murdofleurin uusin numero käsittelee tyttöyttä eri näkökulmista, ja lehden podcast-osioon sen toimittaja Rob Gallagher kutsui asiasta keskustelemaan myös vanhan opiskelijatoverinsa – minut. Keskustelemme tyttöydestä useista eri näkökulmista, ja myös Oblivion High tulee puheeksi. Harmillista kyllä Skypetse nauhoitetun podcastin jotkut osiot jouduttiin leikkaamaan epäselvän äänen takia pois, joten se kohta jossa puhun innostuneesti robottihaarniskoista puuttuu kokonaan. Silti kuuntelemisen arvoinen kolmivarttinen, jossa soitetaan myös erinomaista teemaan sopivaa musiikkia! Keskustelemme mm. Henry Dargerin maalauksista, Molly Ringwaldin urasta, nörttitytöistä, valehtelevista tyttöhahmoista sekä, useampaan otteeseen, Diablo Codyn Junosta.

Omaksi pääpontiksini nousi, että (varsinkin miesten luomat) idolisoidut tyttöhahmot ovat minusta kovin ongelmallisia, ja että valehtelevan tytön hahmo on tästä erinomainen esimerkki. Luin juuri Ian McEwanin mainion romaanin Sovitus (Atonement), jota lämpimästi suosittelen. (Ellette tunne sitä vielä, säästäkää Keira Knightley-elokuvan katsominen kirjan jälkeiseksi bonariksi, sillä se spoilaa juonen pahemman kerran). Siinä 13-vuotias Briony-tyttö joutuu todistamaan ihmissuhdedraamaa jota ei ymmärrä, ja kertoo siitä myöhemmin mielikuvituksellisemman version poliiseille, kammottavin seurauksin. Briony toi mieleeni Pullmanin Universumien tomu -sarjan Lyra-tytön, jonka nimikin ääntyy brittienglanniksi samoin kuin sana "liar", valehtelija.

Tyttöjen valheellisuus liittyy molemissa romaaneissa symbolisesti seksuaaliseen heräämiseen ja viattomuuden menetykseen. Tämä toimii kulttuurissamme mainiosti, sillä tarinoistamme löytyy yleensä oletus, että juuri pienet tytöt ovat jotenkin erityisen viattomia, enkelimäisiä ja hyviä. Itse kun olen ollut oikeasti pieni tyttö, voin raportoida, että tämä on niin sanottua fuulaa – eivät lapset ole mitenkään automaattisesti hyviä tai pyhiä. Eikä puberteetin mukanaan tuomat muutokset todellakaan heijasta mitään syntiinlankeemusta; lapsillakin on normaalisti oma seksuaalisuus, mistä Murdofleurissä myös erinomaisesti kirjoitetaan.

Mutta JOS kuvittelemme, että pienet tytöt on tehty unelmista, keijutomusta ja päivänkakkaroista, silloin puberteetti on tietysti kauhea petos, suorastaan valheellista markkinointia. Valehtelevan tytön tarinat heijastavat tätä kulttuurisen kuvan ja todellisen elämän välistä epätasapainoa. Minkä lisäksi ne heijastavat tietysti myös sitä tosiasiaa, että kirjallisuuden nuorille naisille sallitaan harvoin oikein mitään fyysistä toimintaa – kunnes fyysinen rakkaus jotenkin "luo" tytöille naisen kehon. Tyttöjen koko elämä on pään sisällä, ja yritä nyt sitten kertoa jännittäviä tarinoista mistään muusta kuin valheista ja väärinkäsityksistä.

Murdofleurin podcast on englanniksi ja löytyy linkin "radio" takaa lehden kotisivuilta.